Koulutus­päätöksillä on pitkät jäljet

Tulevaisuus rakentuu useiden erilaisten tekijöiden yhteisvaikutuksessa ja nykyhetken päätöksillä vaikutamme siihen sekä tietoisesti että tiedostamatta. Koulutuksen ja oppimisen pohdinta on pitkällä aikajänteellä merkityksellistä, koska koulutuksen vaikutukset ovat pitkäkestoisia niin yksilöille kuin koko yhteiskunnalle. Pitkä aikajänne tarkoittaa sitä, että isojakin muutoksia voi tapahtua ja niitä olisi järkevää ennakoida.

Tulevaisuutta koskeva päätöksenteko perustuu lähtökohtaisesti erilaisten kehityssuuntien arvioimiseen ja toivottavien asioiden edistämiseen. Tulevan kehityksen ennakoinnissa voi ensin miettiä, mitkä ovat koulutuksessa ja oppimisessa suhteellisen pysyviä asioita. Vakioimmeko esimerkiksi seuraavia uskomuksia: koulutukseen panostaminen on kansantaloudellisesti kannattavaa, yhteiskunnan hyvinvointi riippuu ihmisen työn verottamisesta, ihmisen halu oppia ja kehittyä on pysyvää tai että inhimilliselle osaamiselle on käyttöä, vaikka keinoäly ja muut teknologiat kehittyvätkin.

Kun perususkomukset on vakioitu, seuraavana tehtävänä on arvioida niitä muutossuuntia, joita tällä hetkellä on näkyvissä ja pyrkiä löytämään kehitystä muokkaavia nousevia voimia. Koulutuksen muutosvoimia ovat esimerkiksi yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden yhteen kietoutuminen, työelämän ja työurien moninaistuminen ja sirpaloituminen, arvioinnin ja mittaamisen merkityksen kasvu, digitalisaatio sekä sosiaalisten ja alueellisten erojen kasvu. Rahoitusmallien kehitykseen vaikuttaa myös itse rahan tulevaisuus. Kasvaako vaihdantatalous myös koulutuspalveluissa? Entä miten työnantajat näkevät erilaiset mahdollisuudet luoda arvoa perinteisen rahatalouden ulkopuolella?

Muutosten mahdollisuuksien näkemisessä voi auttaa myös katsominen historiaan: millaista oli suhtautuminen elinikäiseen oppimiseen vaikka 50 vuotta sitten? Oliko niin, että kun koulutus oli kerran hankittu, niin sillä ja kokemuksella pärjättiin? Koulutuksen painotukset ja rahoitusmuodot ovat ainakin muuttuneet. Muutoksia nykyhetkeen verrattuna on myös suhteessa osaamisen kehittämiseen.

Ammatti-identiteetistä osaamisidentiteettiin?

Vallitsevan käsityksen mukaan toimintaympäristömme muuttuu niin nopeasti ja monella tavalla, että oppimisen, osaamisen ja koulutuksen on muututtava samaa tahtia tai jos mahdollista vielä nopeammin ja joustavammin. Joustavuusajattelun vaarana on, että kaikki vastuu jää yksilölle ja osaamisvaatimusten muutokset ulkoistetaan yksittäisten ihmisten riskiksi: yhdessä työpaikassa opittu erityisosaaminen on pystyttävä tunnistamaan, myymään ja räätälöimään seuraavan työnantajan tarpeisiin. Työnantajien tehtävä ei ole työllistäminen, vaan oman toiminnan optimointi. Millä koulutuksilla, osaamisilla ja edellytyksillä yksilö löytää osaamisilleen käyttökohteita muuttuvilla työmarkkinoilla?

Nykyuskomusten mukaan vain yhteen koulutukseen tai osaamiseen perustuvat pitkät työurat ovat entistä harvinaisempia. Kun työpaikan ja -alan vaihtaminen yleistyy ja työtehtävien sisällöt muuttuvat, tiettyyn tutkinto- tai ammattinimikkeeseen ei voi takertua.

Tulevaisuuden käyttövoimaa on osaaminen, eivät todistukset tai tutkintonimikkeet. Kun ammattien maailmasta siirrytään osaamisten maailmaan, tarvitaan kykyä omien osaamisten, valmiuksien ja osaamistarpeiden hahmottamiseen, siis oman osaamisidentiteetin tunnistamista ja kehittämistä. Osaamisidentiteetti on ammatti-identiteettiä laajempi käsitys osaamisista, ja se on potentiaalisesti uuden oppimiseen ja kasvuun kannustava tekijä muuttuvien työtehtävien ja osaamisvaatimusten värittämällä työuralla (ks. Vieno, Helander ja Saari).

Miltä maailma näyttää 50 vuoden kuluttua? Osa tähän mennessä tehdystä työstä on osoittautunut haitalliseksi: koko planeetan ilmaston muuttaminen on lähes koko ihmiskunnan 200-vuotisen, parempaa kohti pyrkimisen tulos.

Millainen työ, koulutus ja osaaminen on arvokasta tulevaisuudessa? Onko yksilön tarkoitus juosta etujoukoissa kuilun reunalle vai elää kokonaisvaltaista, merkityksellistä elämää omien ja yhteisten arvojen mukaisesti? Nykyiset uskomuksemme ja näkemyksemme toivottavista ja ei-toivottavista tulevaisuuksista vaikuttavat tehtäviin yhteiskunnallisiin päätöksiin ja siten muokkaavat tulevaa – parhaassa tapauksessa toivomaamme suuntaan.

Lisätietoja

• Vieno, Helander ja Saari: Osaamisperusteisuudesta osaamisidentiteettiin
• OSATA-hanke: www.osata.fi
• Ahvenainen, Hietanen, Huhtanen: Tulevaisuus paketissa
• Ahvenainen, Mantere: Osaaminen tuotantotyössä 2020

Sitran Millä rahalla? -selvitys tarjoaa ensimäistä kertaa kokonaiskuvan koulutuksen ja oppimisen rahavirroista Suomessa. Se kertoo, mistä varat tulevat ja mihin ne käytetään tarjoten samalla eväitä sekä rahoitusjärjestelmän että oppimisen kannusteiden kehittämiseen.

Julkaisemme syksyn 2018 mittaan blogeja, jotka antavat puheenvuoron erilaisille rahoitusta myöntäville ja saaville tahoille. Blogit pyrkivät vastaamaan seuraavaan kysymykseen: Miten nykyinen järjestelmämme kannustaa elinikäiseen oppimiseen?