Kuoleman ottelu

Dialogi ei ole päätöksentekomenetelmä, kirjoittaa Tapio Anttila Monologia dialogista -blogisarjansa kolmannessa osassa. Mutta mitä se sitten on?

”Tiedän, että olette erinomainen joukkue. Pyydän teitä seuraamaan ohjeitani ja olemaan rikkomatta pelin sääntöjä. Lisäksi teidän tulee tervehtiä vastustajianne ennen ottelun alkua meidän tapaamme.” Näin ohjeisti erotuomari 9.8.1942 Kiovassa Start-joukkueen pelaajia ennen pelin alkua. *

Erotuomari oli saksalainen SS-upseeri. Start-joukkueen runko oli maineikkaan Kiovan Dynamon pelaajia. Startin vastustaja oli Flakelf – Saksan ilmavoimien joukkue. Jalkapallohistoriassa tuo tapahtuma tunnetaan Kuoleman otteluna

On otteluita ja ”otteluita” – on dialogeja ja ”dialogeja”.

Ei ole olemassa yksiselitteistä määritelmää dialogille. Sanana dialogi on ollut käytössä jo antiikin Kreikassa. Sanan alkujuuret ovat dia, joka tarkoittaa lävitse, ja logos, joka voidaan kääntää sanaksi tai tarkoitukseksi. Dialogi on näin ollen merkitysten läpi kulkemista. Vastoin yleistä käsitystä, dialogi ei viittaa vain kahdenkeskiseen syvälliseen keskusteluun. Useimmiten dialogia tehdään isommassa ryhmässä.

Kiinnostus dialogiin kasvoi uudesti voimakkaasti 1980-luvun loppupuolella, kun fyysikko David Bohm kehitteli dialogin menetelmiä. Voidaankin puhua puhdasoppisesta bohmilaisesta dialogista. Dialogia on kehittänyt viime vuosikymmeninä varsin heterogeeninen porukka. Bohm oli fyysikko, Martin Buber uskonnon tutkija, Peter Senge ja William Isaacs management-ajattelijoita, Harold Saunders diplomaatti ja Mikhail Bakhtin kirjallisuuden tutkija.

Dialogin tarkoituksena on yhdessä uuden ajattelun luominen – tai pitäisikö sanoa uuden ajatteluprosessin luominen. Bohmin sanoin: ”It goes into the process of thought behind the assumptions, not just the assumptions themselves.” Dialogin tarkoituksesta Bohm kirjoittaa: ”Our purpose is really to communicate coherently in truth, if you can want to call that a purpose.” Tämä edellyttää osallistujilta valmiutta avoimesti kertoa omista lähtökohdistaan, sekä kyseenalaistaa omat viitekehyksensä ja perusolettamuksensa. Dialogissa ihmiset tulevat oman ajattelunsa ja olettamuksiensa arvioijiksi. Kun tämä tapahtuu yhtä aikaa ryhmässä, voidaan yhdessä lähteä rakentamaan uutta ajattelua tuoreelta pohjalta.

Näen, että parhaimmillaan dialogi johtaa jaettuun laaja-alaiseen ymmärrykseen ongelmasta. Osallistujat ymmärtävät paremmin ongelmaa, omia olettamuksiaan ja muiden osapuolien näkökulmia ongelman eri osa-alueisiin.  Lisäksi osallistujien keskinäinen luottamus on kasvanut, ja he ovat oppineet kumppaneidensa ajattelulogiikkaa. Uusia verkostoja on syntynyt ja vanhat verkostot ovat syventyneet. Osallistujat ovat oppineet keskustelemaan rakentavasti keskenään. Näen, että dialogilla ja dialogipainotteisilla työskentelymenetelmillä voidaan rakentaa yhteisöön ja yhteiskuntaan sosiaalista pääomaa. Dialogi lisää Robert Putnamin sosiaalisen pääoman määritelmän eri osa-alueita: verkostoja, sosiaalisia normeja ja luottamusta.

Dialogi ei ole päätöksentekomenetelmä. Puhtaassa bohmilaisessa dialogiryhmässä ei pyritä päättämään, mitä tehdään. Tänä päivänä, kun tehokasta päätöksentekoa painotetaan, tämä tuntuu vaikealta ymmärtää.  Bohmia siteeraten: “In the dialogue group we are not going to decide what to do about anything. This is crucial.”

Dialogi kuitenkin rakentaa sellaista perustusta, jonka päälle voidaan lähteä todellisia ratkaisujakin rakentamaan. Dialogi voidaankin nähdä päätöksentekoa edeltävänä prosessina tai päätöksenteon kanssa rinnan kulkevana prosessina.

Neuvottelun tavoite on sopimus kahden osapuolen kesken, joilla saattaa olla keskenään erittäin poikkeavat näkemykset hyvästä lopputulemasta. Väittelyssä pyritään osoittamaan oma kanta oikeaksi ja ”käännyttämään” vastapuoli. Usein tavallinen keskustelukin kääntyy ”pisteiden” keräämiseksi – pyritään asia-argumentein, auktoriteetteihin vetoamalla, nokkeluudella tai muilla keinoin vakuuttamaan osallistujat omasta ja omien näkemysten erinomaisuudesta. Usein erilaisia keskusteluja tai jopa neuvotteluita kutsutaan dialogeiksi. Näillä ”dialogeilla” ei juurikaan ole tekemistä aidon dialogin kanssa.

Olen itse muutaman kerran epäonnistunut pahasti yrittäessäni rakentaa dialogia. Olen ennakkoon kutsunut osallistujia dialogiin. Tilaisuus on kääntynyt debatiksi – osapuolet eivät kuule ja huomioi toisiaan, he pyrkivät ”voittamaan” pisteitä ja saamaan muut osallistujat puolelleen. Tällöin asioiden lisäksi ihmisetkin riitelevät. Pahimmillaan ”dialogi” on mennyt henkilökohtaisuuksiin ja pyrkimykseen nolata toinen.

Kaikilla meillä on varmaan kokemusta tällaisista ”dialogeista”. Seuraavissa blogeissa pohdin kysymyksiä, miten onnistunutta dialogia rakennetaan ja mitä se edellyttää osallistujilta.

Saksalainen joukkue tervehti yleisöä ja vastustajia ”Heil Hitler!” – huudolla. ”Hiljaisuutta kesti epämiellyttävän kauan. Sitten pelaajat nostivat oikeat kätensä hitaasti ja yhtenä rintamana ylös. Yleisö oli hiiren hiljaa. Startin kannattajat eivät tienneet mitä tehdä. Kun ukrainalaispelaajien kädet olivat kohonneet suoriksi, he löivät yllättäen kämmenensä rinnalleen ja huusivat yhteen mieheen: ”Fizkult-ura!”* Tällä neuvostourheilijoiden käyttämällä tervehdyksellä ”Eläköön urheilu!” toivotettiin onnea peliin ja haluttiin antaa tapahtumalle pelkkää lopputulosta tärkeämpi merkitys.

Vuoden 1942 ottelu oli jalkapallo-ottelu, mutta sen tarkoitus, tausta ja seuraukset olivat poikkeukselliset.

Miehittäjien propaganda-tarkoituksiin rakennettu tilaisuus kääntyi heitä itseään vastaan. Ottelu ei todistanut Kiovan rauhanomaisia oloja ja saksalaisten ylivoimaisuutta. Saksalaiset joutuivat käyttämään väkivaltaa katsojien rauhoittamiseksi. Start voitti 5-3. Ukrainalaiset saivat pelistä uskoa vastarintaan. Nimitys Kuoleman ottelu tulee Startin pelaajien kohtaloista pelin jälkeen.

Kiinnostavaa luettavaa:
Doudan, Andy: Kiovan Dynamon kunnia, 2002 *Lainaukset tästä kirjasta
Putnam, Robert: Bowling alone, 2000
Bohm, David: On Dialogue, 1996
Yankelovich, Daniel: The Magic of Dialogue, 1999
Kakkuri-Knuutila, Marja-Liisa: Kaksi dialogimuotoa ja niiden eettinen merkitys, 2015
Kohlrieser, George: Aidon dialogin voima, 2006
Roman, Jari: Kohti dialogisempia yhteisöjä, kohti parempaa maailmaa, 2015
Senge, Peter M.: The Fifth Discipline, 1990
Conklin, Jeff: Dialogue Mapping, 2006
Isaacs, William: Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito, 2001

Asiamies, Sitran yhteiskunnallisen koulutustoiminnan vetäjä Tapio Anttila pohtii syksyn aikana dialogia eri näkökulmista. Monologia dialogista -blogisarjassa tähän saakka ilmestyneet:
osa 1: Seitsemän huonoa kautta takana 
osa 2: La mano de Dios – Jumalan käsi
osa 3: Kuoleman ottelu (tämä kirjoitus)
osa 4: Pukukoppielämää
osa 5: Totaalvoetbal