sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Ihminen on aina ollut kekseliäs ja halukas oppimaan uutta ja luomaan uutta. Noin sata vuotta sitten insinöörit kehittivät tuotteita, joille haluttiin mahdollisimman pitkä käyttöikä. Haluttiin, että tuotteet ovat kestäviä ja niissä käytetään materiaaleja, joiden tiedetään olevan vahvoja ja kestävän pieniä käytönaikaisia kolhuja.
Suuri lama kaatoi talousjärjestelmän. Laman ratkaisuksi kehitettiin liiketoimintamalli, joka perustui tuotteiden jatkuvaan ja nopeaan myyntiin. Alettiin kehittää tavaroita, joilla on hajoamisaika. Näin saatiin myytyä enemmän, useammin ja useammalle. Tämä talouden kehitys on jatkunut tähän päivään asti.
Tulevaisuudessakin tarvitsemme insinööriosaamista, kaupankäyntitaitoja, muotoilijoita, lainsäätäjiä ja erilaisia palveluammattien edustajia. Olemme havahtuneet ympäristön tilaan – hiukan maasta ja ihmisestä riippuen – ja meillä on tahtotila muuttaa yhteiskunnan toimintaa kohti kestävämpää elämäntapaa.
Uudenlainen tulevaisuus tarvitsee kuitenkin uudenlaista tapaa ajatella ja toimia. Emme voi ratkaista nykyisiä haasteita samoilla keinoilla, joilla tähän tilaan on tultu. Niinpä tarvitsemme luovaa ajattelua, kun etsimme ratkaisuja kiertotalousyhteiskunnan rakentamiseen.
Sitran kiertotaloustyön tavoitteena on, yhdessä yhteiskunnan eri sektoreiden kanssa, tehdä systeeminen muutos, joka edellyttää monialaista osaamista. Olemme vastanneet kiertotalouden osaamistarpeeseen kehittämällä Suomen koulutusjärjestelmää kohti kiertotaloutta.
Vuoden 2019 syyslukukaudesta eteenpäin kaikilla koulutusasteilla Suomessa opetetaan kiertotaloutta. Tällä koulutuksella meistä kaikista tulee kiertotalouden ammattilaisia – riippumatta alastamme. Jokainen osaa ottaa omassa työssään kiertotalousratkaisut käyttöön.
Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun kanssa olemme yhdessä toteuttaneet taiteellisesta lähtökohdasta kiertotalousopetusta. Ohjausryhmän kokouksessa aloimme keskustella luovuuden merkityksestä tulevaisuuden tekemisessä laajemmin.
Kun lapsella on tylsää, eikä löydy mitään tekemistä, niin aikansa maristuaan tätä tylsyyttä – jos siis ei heti olla tarjoamassa ratkaisua tähän tylsyyteen – tilanne ratkeaa itsestään. Lapsi alkaa luoda itselleen tekemistä ja äkkiä uusi leikki onkin jo pystyssä.
Aikuisten kohdalla pätee sama. Jos vain juoksemme kokouksesta toiseen, määränpäästä A kohti määränpäätä B, emme ehdi koskaan kyseenalaistaa omaa tekemistämme. Myös aikuinen ihminen tarvitsee joutilaisuuden tilan ja hiukan tylsyyttä hetkeen, että luovuudelle ja mielikuvitukselle on tilaa. Meistä jokainen on todennäköisesti huomannut tämän, kun hiihtovaelluksella tai kesälomalla ideat alkavat pulpahdella mieleen.
Aalto-yliopiston Innovative approach to Circular Economy -kurssin ohjausryhmässä mietittiin, kuinka vähän yliopistojen perusopetuksessa ja yliopistotutkinnoissa on tilaa luovalle ajattelulle. Kuinka epävarmuuden sietäminen ja tyhjyyden tunne pitäisi hyväksyä osaksi elämää ja miten omaa osaamista osaisi käyttää luovasti epävarman tulevaisuuden ratkaisemiseksi sekä kestävän tulevaisuuden kuvittelemisessa ja tekemisessä. Miten luovuuden opetus ja ennen kaikkea oppiminen saataisiin osaksi koulutusta kaikille yliopisto-opiskelijoille?
Kuulin, että lakimiesmatrikkelissa eräs professori oli kertonut harrastavansa ylevää joutilaisuutta. Olen siitä lähtien ylpeänä kertonut, että myös minulla – erityisesti loma-aikoihin – on tämä hieno harrastus. Lopultakin on löytynyt nimi sille tekemiselleni, joka mahdollistaa ajatusten virtaamisen ja laukkaamisen villisti ja vapaasti.
Tulevaisuustyössä on tärkeää ymmärtää luovuuden merkitys. Emme voi ratkaista nykyisiä haasteita toimimalla samalla lailla kuin aina ennenkin. Mitä pitää muuttaa ja miten? Miten lapsuuden tylsät hetket ja niiden synnyttämät hienot mielikuvitusleikit – luovuuden käyttö – siirretään koulujärjestelmän kautta työelämään?
Näin kesälomien kynnyksellä, voimme nostaa maljan tulevaisuudelle, ottaa pienen hengähdystauon, pysähtyä tylsyyden partaalle ja miettiä asioita – edes hetken.
Suosittelemme
Tästä eteenpäin.