Lähienergia edellyttää vuoropuhelua

Lähienergia, aluelämpö ovat aiheina ajankohtaisia monessa kunnassa. Ketäpä ei kiinnostaisi selvä säästö? Myös yhä useampi omakotiasuja tai taloyhtiön asukas on kiinnostunut lähienergiasta. Miten nämä intressit ja orastava buumi saataisiin tuotua yhteen siten, että ratkaisut vastaisivat eri tarpeisiin ja synnyttäisivät parhaimmillaan sekä uutta bisnestä, uusia työpaikkoja että ekotehokkuutta ja alueellisten resurssien viisasta käyttöä – hajautettuja, ihmislähtöisiä ratkaisuja ja kestävää kasvua.

Hiilineutraaliuteen tähtäävän Mynämäen kunnan tavoitteena on saada hakepohjaista aluelämpöä Mietoisten kyläkeskukseen. Käytännössä kyse on edullisimman lämmitysratkaisun tuomisesta kyläkouluun ja sen ympärillä oleville kiinteistöille, jotka ovat sekä omakotitaloja, taloyhtiöitä ja kunnan sekä seurakunnan että pankin omistamia.  Loppukesästä 2012 hankkeessa oli päästy jo niin pitkälle, että Sitra kiinnostui yhdistämään kokeilutarpeensa siihen ja selvittämään kokeilukulttuurin keinoin miten asiassa on toimittu ja miten sitä voisi kehittää siihen pisteeseen, että konsepti voisi vauhdittaa vastaavia lähienergiaratkaisuja myös muualla Suomessa. Tästä alkoi syyskuun alussa kokeilun toteutus ja eri toimijoita yhteen kokoavan työpajan järjestäminen.

Työpajan paikaksi valittiin Mynämäen kunnan valtuustosali, koska sinne oli suurimman osan väestä helpoin tulla. Osallistujia oli helppo löytää, koska pienen kylän suurimpien kiinteistöjen haltijoilla oli lähes kaikilla vahva mielipide joko puolesta tai vastaan, enimmäkseen vastaan. Periaatteessa aluelämpö koettiin hyväksi asiaksi, mutta toteutukseen ei oltu tyytyväisiä. Näin ollen myös osallistujia saatiin hyvin paikalle. Työpajan vetäjäksi valittiin allekirjoittaneen ohella LVIS-Karves, joka voitti maa- ja metsätalousministeriön, maaseutuverkostoyksikön yhdessä mm. Sitran kanssa järjestämän Peloton-innovaatiocampin energiaisännöintikonseptillaan kesäkuussa.

Työpaja toteutettiin 17.9.2012 pikaisten järjestelyjen jälkeen. Paikalle saapui jopa pari kutsumatontakin vierasta, jotka vain halusivat päästä tuomaan näkemyksensä asiasta. Koska oli tiedossa, että asia herättää paljon tunteita, pyrittiin heti alkuun kertomaan mistä tänään on kyse. Osallistujille painotettiin, että nyt ei olla haukkumassa tätä kyseistä hanketta, vaan luomassa toimintamallia toimivalle aluelämpökonseptille omakohtaisten kokemusten perusteella. Asia sisäistettiinkin oikein hyvin ja osallistujilla oli selkeä halu olla luomassa toimivampaa mallia.

Paineiden purkamiseksi osallistujat saivat alussa kirjata lapuille sekä positiivista että negatiivista aluelämmöstä. Negatiivisia lappuja tuli odotetusti selkeästi enemmän, mutta oli hienoa huomata, kuinka suurella innolla työtä tehtiin. Positiivisena asiana koettiin aluelämpö yleisesti. Suurin kritiikki kohdistui tiedotukseen ja aikatauluihin. Tämän jälkeen osallistujia pyydettiin esittämään konkreettinen ratkaisuehdotus esittämiinsä ongelmiin. Tämä osuus oli jo huomattavasti vaikeampi, mutta työporukka suoriutui hyvin ja myös vastauksia saatiin kohtalaisen hyvin. Seuraavaksi osallistujat jaettiin mahdollisimman monipuolisiin ryhmiin heidän edustamiensa tahojen suhteen. Myös kysymykset jaoteltiin kategorioihin ja jokaiselle ryhmälle annettiin yksi kategoria tarkemmin tutustuttavaksi. Työryhmissä pureskeltiin kyseisen kategorian ongelmat ja ratkaisut ja Karvesin porukka teki koonnin aikaansaannoksista. Lopuksi konseptia työstettiin kahdessa ryhmässä kokonaisuudesta aina ensimmäisestä kipinästä lämmön toimitukseen. Keskustelu oli edelleen vilkasta.

Ja mitä saatiin aikaiseksi?

Kuvassa toimijoilla tarkoitetaan niitä tahoja, jotka aktiivisesti edistävät hanketta. Aluksi tarvitaan joku sytyttämään kipinä, sen jälkeen joku kunnan taholta ottamaan koppi ja edistämään asiaa. Seuraavaksi tarvitaan hankkeelle projektipäällikkö pitämään langat käsissään ja lopulta toteuttaja suunnittelemaan ja rakentamaan laitoksen sekä myymään lämpöä. Samalla taholla voi olla useampiakin rooleja. Mahdolliset tulevat lämpöyrittäjät voivat esimerkiksi käydä useammassakin kylässä sytyttelemässä kipinöitä. Myös asiakkailla voi olla useampia rooleja. Esimerkiksi halvemman lämmön tarve voi saada lopulta asiakkaaksi päätyvän tahon olemaan kipinän sytyttäjä. Kunnalla on vahva rooli molemmilla puolilla, sekä toimijana, että asiakkaana.

Asian työstämistä jatkettiin Varaslähtö-tapahtumassa 19.9.2012, jossa keskeisimmät havainnot kiteytettiin seuraavalla tavalla. 

• Alueellisten energiaratkaisujen edistämiseksi pitää koota yhteinen alusta (platform), joka kokoaa alan kokemuksia, tutkimusta, toimintamalleja ja ylipäänsä aiheesta kiinnostuneita ihmisiä yhteen.
• Paikallisten prosessien helpottamiseksi tarvittaisiin muutamasta erilaisesta toimintamallista valmiit konseptit ja standardiratkaisut mukaan lukien sopimuspohjat jne. Niiden avulla toimijoiden toistuvaa selvittelytarvetta ja konsulttiriippuvuutta voitaisiin keventää.
• Hankkeet tarvitsevat heti alusta oman puolueettoman projektipäällikön, joka pitää kaikki langat käsissä, huolehtii tiedottamisesta medialle ja antaa omat yhteystietonsa kaikkien käyttöön.
• Viestintää ja keskustelua alueellisten ratkaisujen hyödyistä tarvitaan myös kansallisella tasolla.

Konsepti auttaa jatkossa kipinöiden sytyttäjiä konkretisoimaan hankkeen vaikutuksia ja kulkua asioista päättäville kuntien viranhaltijoille ja luottamushenkilöille. Näin hekin osaavat paremmin arvioida missä vaiheessa syntyy kustannuksia. Hankkeen käynnistyttyä konsepti toimii punaisena lankana projektipäällikölle, joka hallinnoi käynnistynyttä hanketta alusta loppuun. Info-tilaisuudessa asukkaille esitettynä konsepti toimii koko hankkeen ajan asukkaille ikään kuin kirjanmerkkinä auttaen heitä käsittämään mitä milloinkin tapahtuu ja miksi lämpöä ei jo tule. HINKU-hankkeessa konsepti tullaan aluksi esittelemään kaikille HINKU-kunnille, alkaen Varsinais-Suomesta. Tavoitteena on saada useampia alueita vähintään selvityksen alle jo ensi vuodesta alkaen, ehkä jo nopeamminkin.

Omasta näkökulmastani tämä kokeilu ja sen työpaja olivat todellisia silmien avaajia. Olen itse ollut hankkeessa mukana alusta lähtien laskemassa halvimpia lämmitysmuotoja kyläkouluille, tekemässä selvitystä liittyjistä niiden lähellä, laatimassa tarjouskyselyä, jne. Kyseisen alueen ulkopuolella asuvasta voi vaikuttaa, ettei aihe kiinnosta, kun siitä ei tule kyselyjä. Todellisuudessa kotinurkille tulevaan asiaan suhtaudutaan todella suurella tunteella. Isossa kaukolämpöverkossa ei yksityisiä ihmisiä tarvitse huomioida niin tarkkaan, koska kaukolämmön kannattavuus tehdään isoilla kiinteistöillä. Tällöin riittää, kun hanke saadaan läpi kunnan johtoelimissä sekä isoimmat yritykset mukaan. Kunta katsoo asiaa helposti omasta taloudellisesta näkökulmastaan, ehkä keskustellen isoimpien paikallisten yritysten kesken. Näin ollen pienemmille kiinteistöille ei lämpöä välttämättä tarjota ollenkaan. Lämpöyrittäjä näkee asian helposti liian yksioikoisena – ”lämmitettävää massaa on, ja siihen on tarjota halvempi energia eli ei muuta, kuin toteuttamaan”. Todellisuudessa aiheeseen liittyy paljon tunnetta ja suuri tarve vuoropuhelulle. Historiassa voi olla monia tunteita kuohuttavia seikkoja, joidenka huomiotta jättäminen voi aiheuttaa suurta vahinkoa asian edistymiselle. Alueelle on esimerkiksi voitu joskus aiemmin olla tarjoamassa aluelämpöä, mutta hankkeen kaaduttua ei uudenkaan hankkeen uskota pääsevän maaliin ilman kunnon perusteluita. Vuoropuhelukanavan kehittämisessä olisi paljon tehtävää. Pienellä alueella ja lähienergiaratkaisuissa yksittäisen ihmisen rooli korostuu. Ihmiset täytyy saada mukaan prosessiin ja löytää heille oikea kanava tuoda julki omat ajatuksensa sekä osallistua vuoropuheluun. Kun projekti tuntuu omalta, on ihmisten helpompi sitoutua siihen.