Lisää luovuutta työpaikoille!

Helsingin Sanomat uutisoi huhtikuussa Boris Eldagsen voittaneen valokuvakilpailun tekoälyn avulla tehdyllä kuvalla, mutta kieltäytyneen palkinnon vastaanottamisesta. Uutisen ympärillä käyty keskustelu sai minut pohtimaan luovuuden merkitystä tässä ajassa.  

Aloitin työurani 23 vuotta sitten markkinointitoimistossa. Silloin editorial-kuvan tekemiseen asiakkaan toimeksiannosta valmiiseen kuvaan meni useita päiviä. Nyt siihen menee tekoälyavusteisesti parhaimmillaan joitain minuutteja.

Onko luovuus edelleen tärkeä työelämätaito, ja mihin sitä tarvitaan? 

Luovuus on kykyä ohjata ajattelua ja toimintaa kohti uusia suuntia

Luovuus on itselleni rakas, mutta haastava aihe. Olen lukenut aiheesta kymmeniä kirjoja ja kuunnellut lukemattomia esityksiä. Välillä, vähän pakkomielteisestikin, olen yrittänyt ymmärtää, mitkä asiat tukevat luovan työn onnistumista. Taidan silti edelleen olla matkani alussa. 

Luovuutta voi sanoittaa monella tapaa. Itse pidän arkisista määritelmistä, kuten siitä, että luovuus on kykyä ohjata ajattelua ja toimintaa kohti ennenkokemattomia suuntia. Luovuus on matkantekoa, joka vaatii ihmiseltä kykyä uteliaisuuteen ja herkkyyteen sekä rohkeutta suunnan vaihtamiseen.  

Siinä piileekin yksi luovuuden paradoksi: Miten keskittää huomio oleelliseen ja samaan aikaan muuttaa suuntaa? Sanontojen ”takinkääntäjä” tai ”mielensämuuttaja” negatiivinen konnotaatio ei varsinaisesti kannusta valitsemaan uutta suuntaa. 

Albert Einsteinin mukaan luovuus on kykyä nähdä sama, mitä muutkin näkevät, mutta ajatella jotakin, mitä muut eivät ajattele. Luovuus on taitoa nähdä vaihtoehtoja kaikkialla ympärillämme, mieli ja sydän auki – kuulla ja nähdä asioita, joihin muut eivät kiinnitä huomiota.  

Puhutaanko työpaikoilla luovuudesta?

Työpaikoilla luovuus konkretisoituu muun muassa yhteiskehittämisen ja kokeilujen kautta. Parhaimmillaan yhdessä syntyy enemmän kuin osiensa summa. Pahimmillaan yhteiskehittäminen on näennäisosallistamista, loputtomia post-it-lappuja ja työpajoja, jotka eivät johda mihinkään.  
 
Ammattimainen, eteenpäin vievä yhteiskehittäminen vaatii luovan työn johtamista ja fasilitointia. Siinä korostuvat tasapainoilu tilan antamisen, etsimisen ja johdonmukaisen etenemisen välillä. 

Aikuisuudessa ja työelämässä alamme helposti suorittaa päivittäisiä toimia rutinoituneesti. Poisoppiminen on usein paljon vaikeampaa kuin uuden oppiminen – ja vaatii lukemattomia toistoja. Työpaikoilla ei kuitenkaan juuri tueta luovien toimintatapojen käyttöönottoa tai vanhoista poisoppimista. 

Asiaa voi pohtia vaikka seuraavasta näkökulmasta: onko luovuus hassunhauska rasti kerran vuodessa kesäpäivillä vai luonnollinen osa organisaation jokapäiväistä toimintaa? Käsitelläänkö ja resursoidaanko luovuutta kuten työyhteisön muita tärkeitä toimintoja?  

Kyse ei välttämättä ole siitä, etteikö luovuutta haluttaisi tukea, vaan ennemminkin siitä, että ei osata tai tiedetä, miten sen voisi tehdä.  

Alkuun pääsee kuitenkin jo puhumalla luovuudesta ja kuuntelemalla, mitä se tarkoittaa kollegalle arjen työssä. Sanoittamalla luovuutta moniäänisesti oman työn kontekstissa sekä tunnistamalla työyhteisössä luovuutta edistäviä tai estäviä asioita, ollaan jo pidemmällä kuin keskivertotyöpaikalla. 

Luovuus vaatii luottamusta

Keskustelimme viime vuonna luovuudesta asiantuntijatyössä nykyisyysselittäjä Petri Rajaniemen ja viestintäasiantuntija Henni Purtonen kanssa Valtiokonttorin Tiedon luo -podcastissa.

Petri nosti esille työyhteisöjen yleisen ongelman: miten hyvin organisaatio sietää sen hetken, kun asioita aletaan muuttaa, ja ne todella muuttuvat?  

Muutoksessa yleensä kaikki mittarit aluksi laskevat ennen kuin nousevat. Onko työyhteisössä silloin tarpeeksi resilienssiä, uskoa ja heittäytymiskykyä luottaa muutokseen?

Usein käy niin, että siinä missä luottamus loppuu, byrokratia alkaa. Silloin pelko alkaa ohjata toimintaa, ja on helpompi palata perinteiseen tapaan tehdä asioita. Ei tule sanomista, eikä epäonnistumisia. 

Työpaikoilla luovuus ja intuitiivisen ajattelun hyödyntäminen vaativatkin ennen kaikkea luottamusta. Intuition tutkija, tietokirjailija Asta Raamin mukaan asiantuntijaintuitio perustuu kovaan osaamiseen ja laajaan kokemukseen. Se muistaa menneen ja ennakoi tulevaa.

Intuitio 3 -kirjassaan Raami kuvaa, miten intuition tietoisen hyödyntämisen avulla parhaimmillaan syntyy päätöksenteon ohituskaistoja, ennennäkemättömiä oivalluksia ja radikaaleja innovaatioita.  

Systeemisen muutoksen tekemiseen me tarvitsemme muutakin kuin rationaalista päättelyä. Arto. O Salosen & Eveliina Salosen mukaan systeemisesti orientoitunut ihminen elää yhteydessä maailmaan ja havaitsee myös näkymätöntä todellisuutta ympärillään. Itseensä yhteydessä oleva ihminen tunnistaa ja osaa yhdistää intuitiivista ajatteluaan rationaaliseen päättelyyn. 
 
Intuition ja luovuuden oppimiseen pitäisi suhtautua kuin minkä tahansa tärkeän työelämätaidon vahvistamiseen. Ilman mystifisointia, ilman pompöösejä juhlapuheita tai vaikeaselkoista innovointikieltä. Ne ovat kykyjä, joita jokainen voi oppia, ja joita tarvitsemme systeemisen muutoksen aikaansaamiseksi. 

Kuvittelukyky on ihmisen supervoima

”Luovuus on yksinkertaisimmillaan kykyä yhdistellä olemassa olevia asioita ja ideoita uusilla tavoilla. Osana tulevaisuusajattelua se kytkeytyy vahvasti ihmisen supervoimaan eli kuvittelukykyyn”, kiteytti kollegani Lilli erinomaisesti. 
 
Ei ole olemassa mitään yhtä tulevaisuutta, jota kohti vääjäämättä kuljemme. Toivottavat tulevaisuudet eivät kuitenkaan toteudu itsestään, vaan muutoksen tekemiseen tarvitaan kykyä ja halua, eli toisin sanoen muutoskykyä.  

Miten tulevaisuuden kuvittelusta päästään muutoksen tekemiseen ja millaisia kykyjä siihen tarvitaan?

Sitä pohdimme viime vuonna yhdessä Sitran alumnien, sidosryhmien ja kehittäjien kanssa. Työstä syntyi mm. Näkymiä muutoskykyyn -digikoulutus, Muutospaja-konsepti, Muutospeli ja Muutoskykyloikka-artikkeli. Vahvistamalla omaa muutoskykyäsi, vahvistat samalla myös luovuuttasi. 
 
Luovuus vaatii taitoa kyseenalaistaa jatkuvasti omaa ajattelua ja toimintatapoja. Muutoskykynä se limittyy lähelle ihmisen vertikaalista kasvua, jolla tarkoitetaan kehitystä ajattelumalleissa sekä kykyä tulkita tapahtumia ja tehdä johtopäätöksiä monimutkaisissa tilanteissa. 

Luovuuden pahin vihollinen

Kirjailija ja runoilija Sylvia Plathin mukaan luovuuden pahin vihollinen on omien taitojen ja kykyjen epäileminen. Maailman myllerryksessä kyllä aina löytää uusia luovia polkuja, jos vain rohkeasti menee niitä kohti ja ajattelee, että osaa ja pystyy. Tai että pystyy oppimaan. 

Omiin taitoihin ja kykyihin uskomisessa ja oppimisessa ensiarvoisen tärkeätä on se, millaisia ihmisiä ja ilmapiiri ympärillämme on.

Käytämme merkittävän osan päivistämme työpaikoilla ja työyhteisöissä. Luovuus on tässäkin ajassa edelleen ohittamaton ja tärkeä työelämätaito, jota jokainen voi edistää muun muassa vaikuttamalla asenteisiin ja ilmapiiriin. 

Sen voi aloittaa vastaamalla vaikkapa näihin kysymyksiin:

Luotko kollegana ympärillesi luovuuden ja rohkeuden ilmapiiriä? Kannustatko työkavereitasi pitämään mielen ja sydämen auki, ja katsomaan sinne, minne muut eivät tule katsoneeksi?

Lähteet

Arto O. Salonen & Eveliina Salonen (2023): Systeeminen ymmärrys – avain kestävään tulevaisuuteen teoksessa Uusikylä & Jalonen (toim.) Epävarmuuden aika – kuinka ymmärtää systeemistä muutosta? 

Asta Raami (2020): Intuitio 3