Meneekö kiertotalous metsään?

Metsäalalla biotalouden mahdollisuudet on oivallettu laajasti. Puu taipuu moneen – siitä voidaan tehdä autoja, polkupyöriä, tekstiilejä, mikrosiruja, kerrostaloja ja uusia muotoiltavia komposiittimateriaaleja. Vain oma mielikuvituksemme on rajana sille, mitä kaikkea puusta voidaan tulevaisuudessa tehdä, jos se osoittautuu kestäväksi ja kannattavaksi.

Metsään perustuvana biotaloutena voidaan nähdä myös uusiutuvien luonnonvarojen hoito ja käyttö, kuten metsänhoito tai metsien tarjoamat virkistys- tai matkailupalvelut. Biotaloutena voidaan niin ikään nähdä biologisten menetelmien, kuten bioteknologian käyttö tuotannossa tai biotuotetehtaan sivuvirtojen monipuolinen hyödyntäminen jatkojalostaminen.

Koko yhteiskunnan tasolla biotaloutta on sanottu myös uudeksi fossiilitaloutta seuraavaksi taloudelliseksi aikakaudeksi. Mihin kiertotaloutta sitten tarvitaan?

Raaka-aineiden tarve kasvaa huimasti seuraavan vuosikymmenen aikana. Samaan aikaan maailma on täynnä hukkaa. Kiertotalous on resurssitehokkuuteen perustuva talousmalli, jossa tuotanto ja kulutus synnyttävät mahdollisimman vähän hukkaa ja jätettä. Sen vastakohtana on tuhlailutalous. Tuhlailutaloutta on esimerkiksi ripulitalous, jossa ainekset virtaavat systeemin läpi vauhdilla – aiheuttaen hyvinvoinnin sijaan pahoinvointia – niin, että ravinnostakin jää vain pieni osa talteen.

Se, että puu on uusiutuva luonnonvara, ei poista vastuuta siitä, että sitäkin on käytettävä resurssiviisaasti. Koko maailman puu ei riitä kaikkeen siihen, mihin puuta olisi mielekästä käyttää. Biotaloudessa puuta ei voida hyödyntää ilman muuta energian ja materian käyttöä. Biotalous tarvitsee sähköä ja koneita. Materiaalikehitys myös johtaa siihen, että materiaalit ovat yhä useammin sekoitteita, jolloin kestävä raaka-aineiden ja materian käyttö täytyy nähdä kokonaisuutena. Biotalous siis tarvitsee kiertotaloutta.

Puumateriaalista resurssiviisaasti

Metsä ymmärretään osaksi kiertotaloutta useimmiten siitä näkökulmasta, että metsäalan tuotanto perustuu uusiutuvaan puuraaka-aineeseen ja tuottaa kierrätyskelpoisia tai biohajoavia tuotteita ja tuotannon sivuvirtoja. Biopohjaisilla materiaaleilla onki mahdollista korvata monia fossiilisista raaka-aineista valmistettuja materiaaleja.

Metsäkiertotaloudesta puhuttaessa muistetaan, että paperin kierrätyksellä on Suomessa loistelias historia ja viimeaikaiset biotuotetehdas-investoinnit sekä niissä tapahtuva tuotannon sivuvirtojen hyödyntäminen uusiotuotteisiin ja -materiaaleihin luovat resurssitehokkuudesta uutta lisäarvoa.

Metsäkiertotalouden lähtökohtana on kuitenkin kestävä metsätalous. Metsäkiertotalous hyödyntää uusia teknologioita ja laadukasta metsädataa kestävässä puuntuotannossa, tehokkaassa puunhankinnassa sekä puun korkean laadun varmistamisessa.

Valmistavassa teollisuudessa metsäkiertotalouden tuotanto on energia- ja materiaalitehokasta, sivuvirtoja hyödynnetään aktiivisesti tai ja lisäarvoa saadaan hyödyntämällä puun kemiallisia komponentteja, kuten ligniiniä. Yritykseltä-yritykselle -maailmassa toimiessa metsäteollisuuden laite- ja kemikaalihankinnoissa voidaan liisaus- ja palvelumalleja hyödyntää entistä enemmän.

Sekä puuraaka-aineen toimituksessa että metsäteollisuustuotteiden jakelussa hukka vähenee ja toiminnot tehostuvat, kun logistiikka käyttää digitaalisia teknologioita ja reittioptimointia. Kaupan alalla puupohjaisten älypakkausten ja -materiaalien sekä puu- ja metsäkaupan helpottaminen voi olla osa kiertotaloutta. Esimerkiksi sähköinen puukauppapaikka Kuutio.fi ei ole vain biotaloutta, vaan myös kiertotaloutta.

Kiertotaloudessa metsäperäisiä tuotteita ja palveluita käytetään paljon asumisessa, kun kannustetaan paitsi puun käyttöön rakentamisessa, myös korjausrakentamisessa ja sisustamisessa. Metsäkiertotalous on saavuttanut kuluttajan, kun biomuoveista ja komposiiteista tulee tuotteiden pääraaka-aineita.

Lopulta metsäkiertotaloudessa tuotteiden elinkaari jatkuu uudessa kierrossa, kun puumateriaalit käytetään uudelleen korkean lisäarvon tuotteissa. Jos materiaali kelpaa enää jätteeksi, se hyödynnetään bioenergiana.

Sitran teettämän arvion mukaan näiden sellu- ja paperiteollisuuteen kytkeytyvien metsäperäisten kiertojen edelleen kehittämisessä on kyse noin 230 miljoonan euron mahdollisuudesta.

Metsäkiertotaloudessa kiertää sekä puu että muu

Metsään perustuvaa kiertotaloutta tarkastellaan yleensä joko raaka-aine- tai tuotekierron kautta, kuten yllä olevassa kuvauksessa. Paitsi kestävää tuotantoa, kiertotaloutta on myös se, että ei tuoteta turhaan. Siksi kiertotaloudessa on tärkeä kuulla kuluttajien tarpeita ja ottaa heidät mukaan tuotesuunnitteluun.

Kiertotaloudessa olennaista on myös se, miten uusien tuotteiden ostamisen ja valmistamisen tarve saadaan vähenemään tuotteita korjaamalla ja kunnostamalla. Esimerkiksi puurakentamisessa uudisrakentamisen lisäämisen ohella pitäisi kiinnittää huomiota myös vanhojen puurakennusten korjausrakentamiseen, joka on myös olennainen osa kiertotaloutta.

Kun tuotteesta tehdään palvelu, asiakas ei maksa tuotteen omistamisesta, vaan käytöstä saatavista hyödyistä. Metsä on jo itsessään ekosysteemipalvelu, jonka tuotteistamisessa on käyttämättömiä arvonluonnin mahdollisuuksia. Millaisen arvon annammekaan metsien luonto- ja ilmastohyödyille tulevaisuudessa.

Metsäalalle tuttu jokamiehenoikeus on puolestaan yksi maamme huikeimmista jakamistalouden innovaatiosta. Resurssien käyttöastetta kasvattavana innovaationa se on jo kovin vanha – mihin uuteen jakamistalous voisi kannustaa?

Entä millaisia mahdollisuuksia uuden metsätietolain myötä avautunut metsädata tarjoaa kiertotalouden kehittämiselle – niin ainekiertojen, palvelukehityksen, jakamisen kuin kestävyyden näkökulmasta?

Kiertotaloudessa metsien mahdollisuuksia ei kuitenkaan tulisi jakaa liian yksioikoisesti raaka-aine- ja tuotekiertoihin sekä maaperän ja metsätalouden kiertoihin, kuten yllä on tehty. Ne muodostavat kokonaisuuden, jossa puu kiertää metsästä ensin raaka-aineeksi ja sitten tuotteeksi ja toivottavasti myös takaisin kiertoon – joko hiilenkiertoon, ravinnekiertoon, sivuvirtakiertoon tai tuotekiertoon. Metsäpohjaisen kiertotalouden kehittäminen edellyttää siksi paljon erilaisia verkostossa toimivia yrityksiä. Jotta kiertotalous etenisi, niiden kaikkien tulisi voida hyötyä kierrossa mukana olemisesta.

Kiertääkö metsäalan biotalousbuumi kiertotaloutta?

Tuoko metsäalalla koettu biotalousbuumi tullessaan myös harhan? Siinä missä metsäala on ottanut biotalouden syleilyynsä, kiertotaloutta vielä hieman kierretään. Yksinkertaistaen: Metsäalalla se, mitä tuotetaan (biotalous) dominoi edelleen keskustelua siitä, miten tuotetaan (kiertotalous). Maailmalla tilanne on lähes päinvastainen: Kiertotalous on keskustelun valtavirrassa ja biotalous sen sivuvirrassa. Esimerkiksi kansainvälisesti katsoen hakukoneet tunnistavat kiertotalouden kymmenen kertaa paremmin kuin biotalouden. Suomessakin – metsäalaa lukuun ottamatta – tilanne on kutakuinkin tasan.

Siihen nähden, että kiertotalousajattelu on maailmalla valtavirtaistumassa biotalousajattelua voimakkaammin, ja että biotalous ei voi olla kestävää, ellei se toimi kiertotalouden periaattein, metsäalalla käydään huolestuttavan vähän ja suppeaa keskustelua siitä, mitä muuta kiertotalous oikein on kuin puuaineksen ja sen hyödyntämisestä syntyvien kiertoa, ja mitä mahdollisuuksia se voisi metsäalalle tarjota.

Ei riitä, että oivallamme millä kaikilla tavoilla kiertotalous jo näkyy metsäalalla; on nähtävä myös uusia mahdollisuuksia ja tartuttava niihin. Vaikka bio- ja kiertotalous eivät yhdessäkään ole ratkaisu kaikkeen, kiertotalous menee metsään, ellei se ulotu siihen riittävän moniulotteisesti.