Mikä kannustaa sivistys­palveluihin?

Kunnissa kannustavuus sivistyspalveluiden järjestämiseen liittyy pitkälti kuntalaisten osaamistarpeisiin ja hyvinvoinnin tukemiseen. Osaavat ja hyvinvoivat ihmiset luovat kunnille ja koko yhteiskunnalle elinvoimaa. Osaaminen ja hyvinvointi ovat pärjäämisen elinehto.

Kuntalaisten kannalta oppimisen kannustimena on mahdollisuus kasvattaa omaa osaamispääomaa sekä edetä opintopolulla ja työelämässä. Koulutusta tuetaan verovaroin aina korkea-asteen tutkintoihin asti ja koulutuksella on vaikutusta työllistymismahdollisuuksiin. Opintososiaaliset tuet lisäävät kannustavuutta opiskeluun. Palvelut tulee kuitenkin olla saatavissa ja saavutettavissa.

Koulutuksen tulee vastata työelämän ja ammattien murrokseen mahdollistamalla jatkuva oppiminen ja hankitun osaamisen tunnustaminen eli näkyväksi tekeminen. Miten kunta voi tukea parhaiten ja resurssitehokkaasti yhä yksilöllisempää ja joustavampaa elinikäistä kouluttautumista ja osaamisen vahvistamista?

Kunnat järjestävät monenlaisia oppimismahdollisuuksia. Optimaalinen palveluverkko sekä talouden ja toiminnan suunnittelu ja seuranta tähtäävät saatavuuteen, laatuun ja kustannustehokkuuteen. Yhteistyön tarve lisääntyy entisestään.

Digitaalisuus ja keinoäly muuttavat toimintaa ja oppimisympäristöjä. Teknologian ja uusien järjestelmien käyttöönotto edellyttävät kuitenkin mittavaa resursointia. Kunnat tarvitsevat tukea uudistusten toteuttamiseen ja samalla riittävän rahoituspohjan ja toimintavapauden vastatakseen paikallisiin tarpeisiin.

Maakuntauudistuksen lainsäädäntöesitykseen sisältyy uutena kannustimena hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen ns. Hyte-kannustin. Hyvinvointirooli on kuitenkin kunnissa merkittävämpi kuin mitä kannustinrahoituksen suuruus viestii.

Kannustaako vai estääkö valtio kuntatoimijoita?

Kuntien peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmään sisältyy kannustavuus kustannustehokkaaseen palvelujen järjestämiseen. Vapaaehtoisten mutta yhteiskunnallisesti merkityksellisten sivistyspalvelujen osalta valtion osallistuminen rahoittamiseen on välttämätöntä palvelujen saatavuuden turvaamiseksi. Kuntien rahoitusperiaate edellyttää, että valtion rahoitus on riittävällä tasolla lakisääteisten tehtävien hoitamiseksi. Riittävä perusrahoituksen taso tukee ja kannustaa kuntatoimijoita parhaiten.

Valtionavustusrahoituksella ohjataan kuntia avustusehtojen mukaisesti. Kohdennetut avustukset sisältävät kannustavuutta, mutta se jää vähäiseksi, sillä rahoitus on epävarmaa, sirpaleista ja epäkohtana on niukkojen resurssien kohdentuminen liiaksi avustusbyrokratian pyörittämiseen. Määräaikainen rahoitus voi jopa estää pysyväisluonteisen toiminnan kehittämisen ja rakentamisen.

Kannustavuutta pyritään lisäämään rahoitusporkkanoiden avulla. Lainsäädäntöön on lisätty vaikuttavuusrahoitusta, kuten tuloksellisuusrahoitusta liittyen odotettujen vaikutusten saavuttamiseen. Valtionosuusrahoituksen moniosaisuuden haittapuolena taas on, että se menettää yksinkertaisuustavoitteensa, läpinäkyvyytensä ja ennakoitavuutensa.

Miten päästäisiin eteenpäin?

Jatkuva oppiminen on avain maamme kilpailukykyyn, ja koulutus on meidän kaikkien oikeus. Koulutus kasautuu, mutta on kannustettava myös koulutusta erityisesti tarvitsevia vahvistamaan perustaitojaan ja osaamistaan. Tähän voimme kannustaa edistämällä osaamisen tunnistamista ja tunnustamista ja madaltamalla pääsymahdollisuuksia koulutuksen osallistumiseen. Tiedonsaantimahdollisuuksia on lisäksi kehitettävä.

Koulutusjärjestelmän on joustavoiduttava yli koulutusmuotojen ja koulutusasteiden. On mahdollistettava yksilöllisempien koulutuskokonaisuuksien rakentaminen erilaisista osista. Arjen taitojen hallinta luo osaamistarpeita myös työelämän ulkopuolella, esimerkiksi ikääntyvän väestön keskuudessa.

Tiedolla johtaminen ja avoimen vertailutiedon saatavuus tukevat päätöksentekoa ja kannustavat kehittämiseen. Kokeilujen ja riittävän väljän lainsäädännön avulla voidaan luoda uutta niin, että lainsäädännön ja rahoitusjärjestelmien koukerot eivät muodosta esteitä uudistamiselle ja joustavammille toimintamahdollisuuksille.

Kuntien tehtäväkenttä sekä toimintaympäristön muutokset, kuten ikä- ja väestörakenteen muutokset ja yhä kasvavat erot kuntien välillä, työelämän murros, digitaalisuus ja ilmastonmuutos edellyttävät niin toiminnan kuin talouden uudelleentarkastelua.

Kannustinrahoituksen lisääminen valtionosuusrahoitusta vähentämällä ei ole kuntien kannalta ongelmatonta. Rahoituksen kannustavuutta tulee pohtia valtionosuusjärjestelmäuudistuksen yhteydessä, jolloin sen vaikuttavuusarviointiin ja mittaamiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Sitran Millä rahalla? -selvitys tarjoaa ensimäistä kertaa kokonaiskuvan koulutuksen ja oppimisen rahavirroista Suomessa. Se kertoo, mistä varat tulevat ja mihin ne käytetään tarjoten samalla eväitä sekä rahoitusjärjestelmän että oppimisen kannusteiden kehittämiseen.

Julkaisemme syksyn 2018 mittaan blogitekstejä ja artikkeleita, jotka antavat puheenvuoron rahoitusta myöntäville ja saaville tahoille. Puheenvuorot pyrkivät vastaamaan kysymykseen: Miten nykyinen järjestelmämme kannustaa elinikäiseen oppimiseen?