Mikä määrittää työn: aika vai tulos?

Mitä on työaika? Pitääkö sitä mitata kaikissa töissä? Entä millainen yhteys työajan mittaamisella on työn tuloksiin ja sen tekijän hyvinvointiin?

Tietotyötä tekevien organisaatioiden työkulttuuria tutkinut Soja Ukkola toteaa tuoreessa väitöskirjassaan: ”Nykyisessä työssä tuntuu olevan jotain sellaista, mikä ei yksinkertaisesti mahdollista työn tekemistä virallisten työaikasäädösten mukaan”.

Toteamus kuvaa hyvin erityisesti vaativassa tietotyössä tapahtuneita muutoksia. Vielä merkittävämmäksi muutoksen tekee se, että ns. tietotyö koskee päivä päivältä suurempaa työtä tekevien joukkoa. Uusi työ on toisenlaista kuin vanha, jonka käytännöt ja säännöt periytyvät teollisen ajan yhteiskunnasta. Uuden työn maailma ei silti ole sama – eikä saa olla sama – kuin urakkatyön maailma.

Käytännön työ muuttuu nopeammin kuin sitä koskevat säädökset. Työpaikka ei välttämättä enää sijaitse fyysisessä rakennuksessa tai muussa paikassa, vaan se on tekijän ”korvien välissä”. Yhä useammin työ on tehtävä, joka tehdään, eikä paikka, jonne mennään.

Työaika paljon vartijana

Yritysrakenteen muutos ja talouden globalisoituminen luo merkittäviä muutospaineita työaikoihin. Globaaleissa verkostoissa on nykyisin mukana kaikenkokoisia yrityksiä. Mitä pienemmästä yrityksestä on kyse, sitä suurempi paine sillä on sopeutua asiakkaiden odotuksiin ja tilanteen niin vaatiessa myös muiden maiden aikavyöhykkeisiin. Huomionarvoista on se, että pienten ja erityisesti mikroyritysten merkitys työllistäjinä on lisääntynyt Suomessa.

Palvelutaloudessa asiakkaiden toiveet vaikuttavat yhä vahvemmin siihen, milloin työ tulisi tehdä. Digitalisointi lisää palvelujen saatavuutta, ja myös yritysten aukiolo- ja palveluajat ovat laajentuneet vastaavasti. Jos haluamme pitää kiinni ”virastotyöajoista”, meidän on myös asiakkaina tyydyttävä siihen, että saamme palvelua vain virastoaikana.

Yksi perusta työaikojen sääntelylle on työsuojelu. Sen merkitys ei ole hävinnyt eikä sitä pidä tietotyössäkään vähätellä. Työajan seurannan vastapainona korostuu esimiestyön merkitys.

Työelämässä on viime vuosina nähty ristiriitaisiakin ilmiöitä. Työolobarometrin mukaan työntekijät kokevat, että heidän vaikutusmahdollisuudet omiin työtehtäviin ovat vuoden 2001 jälkeen loivasti laskeneet. Tämä siitä huolimatta, että tekniset mahdollisuudet työn suurempaan itsenäisyyteen ovat lisääntyneet  huimasti. Onkin selvää, että työnkuvien ja työn sisällön muuttuessa työn organisoinnin ja johtamisen, erityisesti lähiesimiestyön tärkeys korostuu.

Variaatio työajoissa on kasvanut

Työaika ja sen mittaaminen vaikuttaa myös työttömyysturvan ehtoihin. Ositettua ansiosidonnaista päivärahaa voi saada vain silloin, kun työttömyyden aikana tehty lyhytaikainen työsuoritus on sellainen, että siihen käytetty aika on työnantajan valvottavissa. Esimerkiksi työttömäksi jäänyt toimittaja ei saa ositettua ansiopäivärahaa siltä kuukaudelta, jonka aikana hän on kirjoittanut kaksi lehtijuttua ja saanut niistä esimerkiksi 700 euron palkkiot. Miksi valvottava työaika on tässäkin tärkeämpi kuin eurot, jotka kertovat selvästi työpanoksen määrästä ja laadusta?

Pahimmillaan aikaa ja sen valvontaa tuijottava sääntely kannustaa enemmän joutenoloon kuin työn tekemiseen. Osin sääntely onkin työntekijän näkökulmasta kovin on-off -tyyppistä: olet joko kokoaikatyössä tai päätoiminen työtön. Välimuotoja se tunnistaa liian heikosti.

Soja Ukkola toteaa väitöskirjansa aineiston osoittavan, että tietotyöntekijät toimivat työaikaa koskevissa käytännöissään pikemminkin arkisen järjen kuin muodollisten sääntöjen ohjaamina.

Tilastot kertovat, että keskimääräinen tehty työaika on Suomessa pysynyt likimain ennallaan 1990-luvulta lähtien, mutta variaatio työajoissa on kasvanut. Jatkossa se voi edelleen kasvaa. Siihen vaikuttavat sekä ikäpolvitekijät että teknologinen kehitys. Nuorten tapa käyttää informaatio- ja viestintäteknologiaa on aivan erilainen kuin vanhemmilla ikäluokilla. Eikä tämä tapa ei rajoitu vain vapaa-aikaan, vaan ohjaa vahvasti myös nuorten käyttäytymistä ja odotuksia työelämässä.

Teknologia muuttuu ja sen myötä myös yritystoiminta, julkiset palvelut sekä työn organisointi. Yhtä lailla ihmisten käyttäytyminen kuin myös asenteet työelämää kohtaan muuttuvat. Mutta milloin muuttuu sääntely? Mihin työaikalain uudistus yltää?