Mitä ilmastovaaleissa tarvitaan puolueilta?

Suomessa vallitsee laaja yhteisymmärrys siitä, että ilmastokriisi on ihmiskunnan kohtalonkysymys. Monissa puheenvuoroissa on vaadittu ensi kevään vaaleista ilmastovaaleja.

Ilahduttavan moni suomalainen puolue onkin viime aikoina tehnyt ilmastopoliittisia esityksiä. Mutta miten me äänestäjinä voimme arvioida niitä?

Aloittaa voi kunnianhimon tasosta. Tukevatko esitykset päästövähennystahtia, joka on linjassa Pariisin sopimuksen tavoitteiden kanssa?

Toinen hyvä mittatikku on konkretia. On hyvä puhua vaikka energiatehokkuuden parantamisesta, mutta paljon parempi esittää, millä käytännön toimilla se voidaan toteuttaa. Mitä veroja aiotaan korottaa, mitä määrärahoja lisätä, mitä lakeja muuttaa? Mitä se maksaa – ja miten se maksetaan?

Kolmantena kannattaa puntaroida kattavuutta. Hyvä ilmastopolitiikka sisältää toimia liikenteestä maatalouteen, paikallisesta kansainväliseen ja lähivuosista vuosisadan puoliväliin.

Neljäs hyödyllinen arviointiperuste on olennaisuus. Esimerkiksi joukkoliikenteen edistäminen on monessa suhteessa kannatettavaa, mutta sillä ei vielä maamme päästötilastoja heilauteta.

Olennaisuuteen liittyy mittaluokka. Puolueilla olisi hyvä olla ainakin suuntaa antava käsitys siitä, kuinka paljon niiden toimet päästöjä vähentäisivät. Jos tulos jää kauas tavoitteista, on kohtuullista kysyä, milloin puolue aikoo esittää riittäviä lisätoimia.

Ilmastovaaleihin voi hakea vinkkiä länsinaapurista. Ruotsissa puolueet laidasta laitaan esittivät syksyn vaalien alla omia ilmastoavauksiaan.

Esimerkiksi Keskusta asetti tavoitteeksi nostaa kunnianhimon tasoa aikaistamalla tavoitetta hiilineutraaliudesta vuoteen 2040. Maltillinen kokoomus painotti sitä, että rajallisilla julkisilla kruunuilla pitää saada mahdollisimman suuri ilmastohyöty.

Vasemmistopuolue esitti vihreää investointipankkia. Ruotsidemokraatit halusi kohdentaa satsauksia kansainväliseen ilmastotyöhön. Liberaalit ajoi ekologista verouudistusta.

Kristillisdemokraatit kannatti investointeja suurnopeusjuniin. Vihreät esitti peräti yli 140 toimenpiteen paketin. Sosiaalidemokraatit puolestaan kannatti julkista rahoitusta teollisuuden ilmastoinvestointeihin.

Ilmastotyö ei saa olla puoluepoliittinen kysymys siinä mielessä, että se olisi joidenkin puolueiden yksinoikeus – tai että jotkin toiset voisivat siltä välttyä. Sen sijaan ilmastotyön kuuluukin olla puoluepoliittinen kysymys siinä merkityksessä, että eri puolueet esittävät erilaisia ratkaisuja.

Näin toivottavasti käy Suomessa kevään vaaleissa.