Mitä muita kriisejä vaanii kulman takana?

Alkuun varoituksen sana. Käyn läpi tässä tekstissä erilaisia mahdollisia kriisejä ja yllätyksiä, jotka voivat merkittävällä tavalla vaikuttaa elämäämme. Jos nykyinenkin tilanne ahdistaa, voit hypätä tekstin loppupuolelle, jossa hahmottelen tapoja suhtautua yllätyksiin ja katsoa tulevaisuuksiin epävarmuuden ajassa.

Minulta on koronapandemian aikana kyselty, olisiko pandemiaa voinut ennustaa, oliko siitä merkkejä jo nähtävissä etukäteen? Olen vastannut näihin kyselyihin, että tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta erilaisia mahdollisuuksia voidaan tunnistaa etukäteen ja pyrkiä sitten vaikuttamaan tulevaisuuteen nykyhetken toiminnalla. Pandemia on ollut monissa tulevaisuuksia luotaavissa raporteissa mukana yhtenä mahdollisuutena.

Tästä herää ainakin minulle jatkokysymys: mitä muita koronapandemian kaltaisia asioita on jo tunnistettu, mutta ei välttämättä laajasti tiedostettu? Mitkä voisivat olla seuraavia yllätyksiä?

Ensimmäinen saattaa tuntua vähän laimealta, mutta on syytä ottaa huomioon tässä hetkessä: pandemian ja sen aiheuttamien rajoitusten muuttuminen pitkäaikaisiksi tai kausittaisiksi. Puhe ”koronan jälkeisestä ajasta” vihjaa siihen, että olisi jokin selkeä rajapyykki, jonka jälkeen koronasta ei enää tarvitse välittää. Voi kuitenkin olla, että rajoituksia joudutaan ajoittain lisäämään, jos tartunnat lisääntyvät, kuten näissä simulaatioissa havainnollistetaan.

Mutta kai rajapyykki tulee vastaan viimeistään silloin, kun rokote kehitetään? Sekään ei välttämättä ole globaalin pandemian ollessa kyseessä selkeä ajanhetki, vaan pikemminkin pidemmän aikavälin prosessi tuottaa riittävä määrä rokotetta ja rokottaa suuri osa ihmisistä (lue lisää Foreign Affairsin artikkelista).

Tässä vaiheessa päässäni alkaa soida Antti Tuiskun ”Mä hiihdän”, jossa lauletaan ”Jos nyt jaksan viel tän yhden mäen yli, onks sen jälkeen uusi mäki, onks sen jälkeen vielä mäki?” Ja mäkiähän riittää. Uusi pandemia on edelleen täysin mahdollinen (lue lisää Foreign Affairsin artikkelista) ja se voi olla joko lievempi tai helpommin hallittavissa kuin korona, tai sellainen, jossa on pidempi itämisaika ja vakavammat vaikutukset terveyteen. Uusien virusten lisäksi – ja rinnalla – antibioottiresistenttien bakteerien yleistyminen saattaa aiheuttaa entistä vakavampia pandemioita (lue lisää Ylen jutusta). Ja pandemiat eivät ole ainoita mahdollisia yllätyksiä.

Yhteenkietoutuneet kriisit

World Economic Forum listaa riskiraportissaan ympäristöön liittyvät riskit sekä todennäköisemmiksi ja vaikutuksiltaan merkittävimmiksi. Listasta löytyy ilmastotoimien epäonnistuminen, äärimmäiset sääolosuhteet, luonnon monimuotoisuuden väheneminen, ihmisen aiheuttamat ympäristökatastrofit ja luonnonkatastrofit. Suuri osa raportissa listatuista riskeistä linkittyy toisiinsa. Ilmastotoimien epäonnistuminen lisää äärimmäisten sääolosuhteiden, kuten tulvien ja kuivuuden todennäköisyyttä, joka puolestaan lisää esimerkiksi juomaveden loppumisen tai ruoantuotannon romahtamisen riskiä.

Katastrofien limittymisestä kirjoittaa myös Mari Manninen Helsingin Sanomien jutussa ja nostaa esimerkiksi mehiläiset. Mehiläisten selviytymistä uhkaavat niin ilmastonmuutos kuin luonnon monimuotoisuuden väheneminen esimerkiksi tehomaatalouden kautta, mutta myös erilaisten kemikaalien lisääntyminen ja globaalin maailmantalouden myötä kaikkialle levinnyt loiseläin. Mehiläisten ja muiden pölyttäjien mukana katoaisivat myös muun muassa omenat, mustikat ja avokadot ja maailman ruokaturva kärsisi.

Kriiseihin vastaamiseen vaikuttaa kyky tehdä päätöksiä ja toteuttaa ne sekä kansallisessa, että globaalilla tasolla. WEF:n raportissa listataan globaaleiksi riskeiksi myös päätöksentekojärjestelmän romahtaminen ja valtioiden väliset konfliktit ja sodat. Yksi esimerkki tästä voi tulla jo loppuvuonna Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa, jos tulos on tiukka, ääntenlaskenta venyy ja molemmat ehdokkaat julistautuvat voittajiksi. Tämän kriisin seuraukset näkyisivät myös globaalisti mm. talouden kautta.

Päätöksenteon kriisit ja konfliktit voivat juontaa juurensa johonkin toiseen kriisiin, kuten juomaveden loppumiseen, ja toisaalta myös merkittävästi haittaavat kriisien ratkaisemista. Konfliktit eivät välttämättä ole vain aseellista yhteenottoa, vaan voivat olla esimerkiksi kyberhyökkäyksiä ja teknologisen infrastruktuurin haavoittamista. Jos nämä tuntuvat abstrakteilta, voi pohtia, miten nykyinen yhteiskunta toimisi ilman tietoverkkoja tai sähköä? Toisaalta taustalla ei välttämättä tarvitse olla hyökkäys, vaan sähköt voivat mennä myös laajan aurinkomyrskyn seurauksena joiltain alueilta pitkäksikin aikaa.

Vastaukset kriiseihin voivat nekin olla siemen uusille kriiseille. Professori Janne Hukkinen kuvaa Vastuullisuuspodissa, kuinka poikkeustilanteen varjolla tehdyistä päätöksistä vaikkapa ihmisen liikkumisen rajoittamisen tai seurannan suhteen voi tulla pysyviä, kun kriisit kroonistuvat. Vaikka alkuperäinen kriisi on ohi, saattaa päällä tai näköpiirissä olla heti uusia. Ei ole siis yhdentekevää, millaisia päätöksiä kriisiaikana tehdään esimerkiksi yksilön vapauksien suhteen, sillä niillä saattaa olla pitkäaikaisia seurauksia.

Yllättävämpiä yllätyksiä

Osana EU:n rahoittamaa iKnow-projektia listattiin joukko villejä kortteja Policy Alert -raporttiin vuonna 2011. Siellä listan kärjessä komeilee ”Killer Virus” ja listauksesta löytyy jo edellä mainittuja kriisejä, kuten teknologisen infrastruktuurin romahdus, tulvat ja muut ilmaston lämpenemisen katastrofaaliset seuraukset. Raportissa on myös paljon muita ajatuksia herättäviä – ja yöunet vieviä – mahdollisuuksia. Mitä jos yhteiskuntaa ei lamautakaan virus vaan ”hermoromahdus”, kun kiihtyvä elämän tahti, kasvava epävarmuus tulevasta ja informaatioähky kasvattavat mielenterveysongelmia merkittävästi? Mitä jos ”transhumanismi” eli ihmisen muokkaaminen teknologian avulla yleistyy nopeasti jossain päin maailmaa?  Mitä jos merkittävän EU-maan johtoon tulee uusfasistinen johtaja?

Jos kaipaa vielä iloisempaa iltalukemista, niin professori Nick Boströmin artikkeli eksistentiaalisista riskeistä tarjoaa erilaisia vaihtoehtoja siihen, miten ihmiskunnan valo sammuu. Mukana on niin teknologisia onnettomuuksia tai väärinkäyttöä liittyen esimerkiksi nanoteknologiaan, biologisiin aseisiin, yleiseen tekoälyyn, kuin ihmisen toiminnasta aiheutuvia katastrofeja, kuten ydinsota, ilmaston pysäyttämätön lämpeneminen ja ympäristön tuhoutuminen. Näiden ohella Boström pohtii myös filosofisempia kysymyksiä, kuten ”mitä jos elämme simulaatiossa, joka suljetaan”, tai asioita, joihin on vaikeampi vaikuttaa, kuten ison asteroidin syöksyminen maahan tai massiivinen luonnonkatastrofi, kuten maanjäristys tai tulivuorenpurkaus.

Mieti kriisit läpi

Edellä ei ole listattu vielä edes kaikkia mahdollisia kriisejä, ja silti jo hengästyttää kirjoittaa tätä. Entä nälänhätä esimerkiksi kuivuuden ja kasvitautien seurauksena? Entä laajamittaiset lakot, mielenosoitukset, kapinat eriarvoisuuden seurauksena? Entä massiiviset muuttoliikkeet, kun osa asuinalueista muuttuu asuinkelvottomaksi? Kattavaa listausta ei oikeastaan ole edes mahdollista tehdä, koska yllätysten luonteeseen kuuluu se, että ne ovat yllättäviä. Nick Boströminkin listauksissa on mukana luokka ”jotain odottamatonta”

Listauksen sijaan on oikeastaan tärkeämpää pohtia eri mahdollisuuksien vaikutuksia. Esimerkiksi Seven Shock and Finland -projektissa tutkittiin seitsemän vuonna 2012 yllättävän asian välittömiä ja välillisiä seurauksia Suomelle. Raportissa on mukana aikaan sopivasti mm. Nokian lähteminen Suomesta, mutta myös internetin romahdus tai Keski-Euroopan tulvat ja kuivuudet. Johtopäätöksissä korostuu epävarmuuden ottaminen lähtökohdaksi ja mahdollisuudeksi, nopea oppiminen ja jatkuva uudistuminen.

Kriisien vaikutusten ja palautumis- ja uudistumiskykyä lisäävien toimenpiteiden pohtimisen voi tehdä myös pelillisesti. Institute for The Future (IFTF) järjesti vuonna 2008 laajan osallistavan verkkopelin Superstruct, jossa pohdittiin vastauksia ”superuhkiin”: pandemiaan, nälänhätään, kyberhyökkäyksiin, massiivisiin muuttoliikkeisiin ja globaaliin energiamurroksesta kumpuavaan valtataisteluun. Tuloksia hyödynnettiin IFTF:n ennakointityössä.

Ota nämä haltuun: nöyryys, arvostus ja luottamus 

Jos tulevaisuudesta jotain uskaltaisi sanoa, niin sen, että yllätyksiä on luvassa jatkossakin. Se, millaiset vaikutukset niillä on, riippuu tämän hetken toimista. Kaikkeen ei voi varautua, mutta voimme rakentaa yhteiskuntaa kestävämmäksi. Vanhaan paluun sijaan kannattaa miettiä tulevaisuuteen loikkaamista ja uudistamista. Tämä edellyttää myös tulevaisuusajattelulta ja ennakoinnilta uutta otetta, kuten kirjoitimme aiemmin blogissamme.

Ensinnäkin on röyhkeää väittää, että tietää tulevaisuuden. Ei kukaan tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Silti toisenlaisia tulevaisuuksia pitää kuvitella, ei siksi, että ne toteutuisivat, vaan jotta meillä olisi suunta, jota kohti nykyhetken toimilla pyrimme. Toisenlaisten tulevaisuuksien kuvittelu edellyttää nykyisten oletusten haastamista ja nöyryyttä epävarmuuden suhteen. Mahdolliset yllätykset ja niiden seuraukset kannattaa ottaa pohdintoihin mukaan entistä tiiviimmin.

Toisekseen on röyhkeää tuputtaa toiselle omaa tulevaisuusnäkemystään ainoana oikeana. Silti tulevaisuuksista pitää keskustella, ja samalla myös kuunnella toisia. Näkemykset tulevaisuudesta saattavat olla ristiriidassa keskenään ja juuri sen äärelle on hyvä pysähtyä. Tämä edellyttää arvostusta muiden näkemyksiä kohtaan, vaikka olisikin eri mieltä. Keskusteluyhteyden säilyminen on yllätysten ajassa tärkeää.

Kolmanneksi on röyhkeää kuvitella kaiken pysyvän ennallaan, että juuri itselle tuttu on historian huipentuma. Silti tulevaisuus rakennetaan nykyhetken päälle ja tässä hetkessä tiedossa olevilla toimilla. Tämä edellyttää luottamusta omaan kykyyn vaikuttaa asioihin yhdessä muiden kanssa.

Tietämisen, hallinnan ja säilyttämisen sijaan korostuvat siis nöyryys, arvostus ja luottamus. Myöskään toivoa ei pidä unohtaa. Tommi Melender kirjoittaa esseessään toivosta ja epätoivosta luopumisesta ja elämisestä toivon tuolla puolen. Toivoa siitä, että maailma pysyisi ennallaan, ei ole. Epätoivoonkaan ei pidä syöksyä, se on ”itserakkauden äärimmäisin muoto”, kuten trappistimunkki Thomas Merton on kirjoittanut.

Toivon sijaan kannattaa keskittyä merkityksellisyyteen. Itse uskon, että juuri merkityksellisyyden kautta voimme löytää toivon toisenlaisesta tulevaisuudesta.