Mitä opetetaan, kun opetetaan kiertotaloutta?

Suomi on asettanut kunnianhimoiset tavoitteet hiilineutraaliuden saavuttamisesta vuoteen 2035 mennessä.  

Tavoite on tärkeä, sillä ilmastonmuutoksen hidastamisen rinnalla yhtä suuri haaste on luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ja luonnonvarojen ylikulutuksen lopettaminen. 

Jotta tavoitteet saavutetaan, pitää kiertotalous viedä osaksi arkea ja yhteiskunnan jokapäiväistä toimintaa.  

Kiertotalous täytyy siis kytkeä osaksi esimerkiksi innovaatiotoimintaa, perustutkimusta, elinkeinoelämää, kaupunkeja, liikkumista, rakentamista, suunnittelua, teknologisia ratkaisuja, ITC-alaa, energian tuotantoa, teollisuutta, rahoitusta, sijoituksia, kauppaa, palveluja, elintarvikeketjuja ja asumista. Esimerkkejä riittää. 

Tämä vaatii osaamisen kehittämistä. 

Kiertotalousratkaisujen kysyntä tulee tulevaisuudessa vain kasvamaan. Siksi kiertotalousosaamisen kehittyminen on Suomelle myös kilpailukykytekijä. 

Kiertotaloutta on viime aikoina vaadittu entistä vahvemmin osaksi korkeakoulujen opetussuunnitelmia. On jopa sanottu, että insinöörejä koulutetaan eilispäivän maailmaan. 

On hienoa, että kiertotalouskoulutuksen kehittäminen kiinnostaa. Kaksi asiaa olisi kuitenkin hyvä pitää mielessä. 

Kiertotalous ei ole yksittäinen tieteenala 

Kiertotalous ei ole aine, jota opiskeltuaan on kiertotalouden ammattilainen. Se on uusi tapa katsoa maailmaa – tapa elää ja toimia hiilineutraalissa yhteiskunnassa. Niinpä kiertotalous tarvitsee meitä kaikkia ammattilaisia toteutuakseen. Kaikkien alojen ammattilaiset tekevät töitä tässä kiertotaloustulevaisuudessa, ja meistä jokainen tarvitsee myös omat työkalunsa siihen, miten kiertotaloutta toteuttaa. 

Omasta kokemuksestani tiedän, että luonnontiedettä opiskelleilla ja insinööreillä on hyvät perustiedot kiertotaloudesta, koska he tuntevat termodynamiikan pääsäännöt: ensimmäisen pääsäännön mukaan energiaa ei voida hävittää, vaan se muuttaa muotoaan. Juuri tästä kiertotaloudessa on kyse. Kemisteillä taas on kyky katsoa maailmaa kaksien lasien läpi – samaa maailmaa, jonka me kaikki näemme ja siinä rinnalla molekyylitason maailmaa. 

Minä, kiertotalouden ammattilainen, en ole sanaakaan opiskellut kiertotaloutta, vaan luonnontieteitä, ympäristöoikeutta, materiaalitieteitä ja kasvatustieteitä. Minulla on ollut työssäni visio ja tavoitteita, mitä haluan tehdä, ja olen käyttänyt sitä osaamista, joka minulle on syntynyt opintojen ja työn myötä, näihin tavoitteisiin pääsemiseksi.  

Insinöörit ja muutkin ammattilaiset tarvitsevat kestävän tulevaisuuden tavoitteita ja tietoa siitä, miten kemian osaamista, materiaalitieteiden osaamista tai montaa muuta taitoa voi hyödyntää kiertotalousratkaisujen kehittämiseen. 

Paljon on jo tehty 

Kiertotalousosaamista tarvitaan yhteiskunnan kaikilla sektoreilla. Sitra aloitti vuonna 2017 yhteistyön koulutussektorin kanssa. Halusimme kehittää kiertotalousopetusta ja tuottaa oppimateriaaleja kouluihin ja oppilaitoksiin sekä kannustaa eri aloilla opiskelevia nuoria yhdistämään opintoihinsa hiilineutraalin kiertotalouden opit. 

Sitran noin neljän miljoonan euron rahoituksella saatiin aikaiseksi koulutuspolku, joka alkaa ala-asteelta ja jatkuu yläasteen kautta ammatillisiin opintoihin aina korkeakouluun ja yliopistoon saakka. Työmme tavoitti jo pilotointivaiheessa pari tuhatta opettajaa ja yli 100 000 opiskelijaa! Nämä kurssit ovat edelleen käytössä Suomen kaikilla koulutusasteilla. Opetus- ja kulttuuriministeriö on myös jatkanut Sitran työtä ja tarjoaa nyt rahoitusta kiertotalouskoulutukseen. 

Tällä hetkellä Sitran painopiste kiertotalouden koulutustyössä on jatkuva oppiminen. Haluamme siis saavuttaa jo työssä olevat. Koska kiertotalousosaamista tarvitaan myös maailmalla, olemme hahmotelleet, kuinka eri maissa voidaan luoda samanlainen koulutuspolku kuin Suomessa. 

Suomen yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen verkosto sekä ammatillinen ja peruskoulutustaso ovat siis jo aloittaneet kehittämään ilmastonmuutos- ja kiertotalouskoulutusta. 

Nyt pitää varmistaa, että tämä hyvä kehitys jatkuu ja resursseja opetuksen sekä opetusmateriaalien jatkokehittämiseen riittää. Myös opettajankoulutuksen sisällöt pitää päivittää vastaamaan tähän tarpeeseen. 

Opetustyössä täytyy jatkuvasti kehittää opetusmateriaaleja sitä mukaa, kun uutta tietoa syntyy. Erityisesti yliopisto-opetuksessa, joka pohjautuu tai pitäisi pohjautua tutkimuksen tuottamaan tietoon. 

Ilmastonmuutoksesta ja luonnon monimuotoisuudesta ilmiöinä ja kiertotalouden ratkaisuista tulee tarjota sekä peruskoulutusta että täydennyskoulutusta jo työelämässä olevillekin. Tarvitsemme eri pituisia ja eri näkökulmista lähteviä kursseja, joilla eri alojen ammattilaiset voivat täydentää omaa osaamistaan ja tulla kiertotalousosaajiksi.