Mitä tapahtuu, kun joukko hiilineutraaliuden tavoittelijoita sullotaan purjelaivaan?

Kahden vuorokauden purjehdusmatka Turusta Almedalenin politiikkaviikolle Visbyhyn on takana. Kulkuvälineeksi valitsimme Albanus-purjelaivan, koska halusimme matkustaa mahdollisimman vähähiilisesti, aiheuttamatta lisää painetta ilmakehälle. Olihan määränpäänä tilaisuus, jossa keskusteltiin, kuinka keskeinen rooli kaupungeilla ja kaupunginjohtajilla on ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Kun valtiotasoilla ei yhteistä näkemystä tunnu löytyvän, voivat kaupungit olla suunnannäyttäjiä ja muutosagentteja. Vaikka purjehdus saattaa tuntua maailman mittaluokassa mitättömältä eleeltä, se oli meille tärkeä. Uskomme, että kaikilla teoilla, niin pienillä kuin suurillakin, on merkitystä. Lisäksi tuulivoimalla matkustaminen oli huomattavan edullista.

Matkalla ihailimme tuulen voimaa ja pohdimme, kuinka paljon uusiutuvaa energiaa maapallon ulkopuolelta, pinnalta ja sisäpuolelta olisikaan saatavissa, ja siitä käytetään vain murto-osa. Maailman energiasta kun yli 80 % tuotetaan saastuttavilla fossiililla polttoaineilla. Tämä yhtälö tuntui purjeiden puhkuessa yksinkertaisesti hölmöltä.

Iloksemme kuulimme uutisen siitä, kuinka suomalaiset yritykset rakentavat maailman suurimman aaltovoimalan Ruotsin edustalle. Merellä koimme itsekin, miten suuri energia aaltoihin on varastoitu.

Albanus kulutti matkallamme alle 15 litraa dieseliä henkilöä kohden, mikä tarkoittaa monta kertaluokkaa pienempiä päästöjä kuin lentokoneella matkustaminen olisi aiheuttanut. Kulutus olisi voinut olla pienempikin, mutta tyynen ilman vuoksi välillä oli käynnistettävä moottorit. Tämän vuoksi sovimme, että kompensoimme matkamme aiheuttamat päästöt.

Kun samaan laivaan saatiin kahdeksi vuorokaudeksi Turun kaupunginjohtaja, EK:n toimitusjohtaja, Helsingin Östersundomin projektin vetäjä, Climate Leadership Councilin (CLC) toiminnanjohtaja ja muutama sitralainen, ei workshoppien aiheilla ja toteuttamiskelpoisilla ideoilla ollut rajaa.

Ideoinnin aloitti Aleksi Randell.

”Turun seudulla on jo paljon osaamista vähähiiliseen meriliikenteeseen liittyen: Neste Oilin biojalostamo, merenkulun tutkimuslaitos ja Turun telakka Mayer Werft, joka tekee maailman ympäristöystävällisimpiä risteilijöitä. Lisäksi meillä on joukko Itämeren suojeluun liittyviä hankkeita. Nyt kootaan Turun johdolla vähähiiliseen meriliikenteeseen liittyvä suomalainen osaaminen yhteen ja rakennetaan tulevaisuuden vähähiilisen meriliikenteen keskus yhdessä yritysten, tutkimuslaitosten ja kaupungin ja toivottavasti myös valtion kanssa,” Aleksi Randell lupasi. Tartuimme innolla ideaan ja saimme yhdessä jo ensimmäisen luonnoksen kokoon.

CLC:n Jouni Keronen kertoi viimeisimmistä globaaleista ilmastonmuutostutkimuksista. Tulimme siihen johtopäätökseen, että vain murto-osa valtioista ja ihmistä ymmärtää, kuinka suuresta ja nopeasti edistyvästä energiavallankumouksesta on kyse. Jouni haastoi meidät ideoimaan kansalaislupausta ilmastonmuutoksen torjunnassa: ”jos vaikka miljoona suomalaista saataisiin antamaan oma lupauksensa ja sitoutumisensa päästöjen vähentämiseen tietylle tasolle, ja tämä veisi sanomaa eteenpäin niin työpaikallaan kuin vapaa-aikanaan, vaikutus olisi merkittävä. Asia on myös YK:n agendalla, mutta Suomi voisi olla suunnannäyttäjä.” Ajatus oli niin houkutteleva, että lupasin Sitran olevan mielellään hankkeessa mukana esimerkiksi mittaussovellutusten kehittämisessä.

EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies toi keskusteluun yrityskentän näkökulmia: isot ja monet pk-yritykset ovat jo tarttuneet vähähiilisyyden tuomaan kilpailuetuun:

”EK on selvittämässä yritysten näkemyksiä ilmastonmuutoksen tuomista uhkista ja bisnesmahdollisuuksista, ja tulokset julkistetaan Suomi-Areenalla. EK aikoo jatkossa olla merkittävä viestinviejä jäsenyrityksilleen näissä kysymyksissä. Lisäksi lupaamme tehdä entistä enemmän työtä sen eteen, että julkiset hankinnat valjastettaisiin uusien ratkaisujen käyttöön ottoon Suomessa”, Häkämies totesi. Myös tästä löysimme lukuisia yhteistyön paikkoja.

Helsingin Östersundomin uuden ”tytärkaupungin” projektinjohtaja Ari Karjalainen taas visioi uuden suunnitteilla olevan alueen valtavista mahdollisuuksista, hiilineutraaliuden suhteen. Aluetta kun tullaan rakentamaan usean vuosikymmenen ajan ja siinä on mahdollisuus toimia kehityksen aallonharjalla koko ajan. Koko Östersundomin alueesta voitaisiin tehdä ”hiilipositiivinen” eli sillä olisi positiivinen hiilikädenjälki mahdollisimman pienen hiilijalanjäljen sijaan. Samalla syntyisi jatkuvasti uusia innovaatioita ja toimintamalleja yhdessä asukkaiden ja yritysten kanssa.

Lisäksi pohdimme, mitkä voisivat olla Sitran tulevia projekteja teemalla resurssiviisas ja hiilineutraali yhteiskunta. Kärkeen nousivat kansalaisten aktivoiminen mukaan vähähiilisten ja resurssiviisaiden ratkaisujen vallankumoukseen, vesiosaamisen nostaminen uudelle tasolle – sillä vedenpuute on jo nyt yksi suurimmista konfliktien aiheuttajista – sekä biotalouden tulevaisuuden kärjet, biotalouskylät ja maaseudun elinvoimaisuuden nostaminen.

Kun laiva sunnuntaiaamulla saapui Visbyn satamaan ja suuntasimme kohti keskustelutilaisuuksia, oli jokainen meistä varmasti oppinut jotain uutta. Niin käy, kun joukko eritaustaisia henkilöitä ”sullotaan” kahdeksi päiväksi purjelaivaan, puhelimen kantamattomiin, ideoimaan.