Miten muuttaa yhdyskuntarakennetta hallitusti ja kestävästi?

Suomalaisten kaupunkiseutujen kasvun odotetaan jatkuvan voimakkaana tulevina vuosikymmeninä. Maassamme on sen vuoksi paneuduttava yhdyskuntarakenteen laajentumisen hallintaan. Olennaista on, että rakenne kasvaa suunnitelmallisesti ja sopusoinnussa ympäristöllisten, sosiaalisten ja kuntataloudellisten vaikutusten sekä arjen toimivuuden suhteen.

MAL-verkoston tuoreet hankeraportit antavat kunnille ja kaupunkiseuduille eväitä yhdyskuntarakenteen muutosten hallintaan ja maankäytön ja palveluverkon yhteensovittamiseen. Hankkeiden loppuraportit löytyvät MAL-verkoston hankesivulta.

RAJATON etsi paikallista toimintamallia kuntien yhteistyölle

RAJATON-hankkeen tavoitteena oli luoda paikallinen toimintamalli tai mallivaihtoehtoja kuntien yhteistyönä laadittavaan yhdyskuntarakenteen ja palveluverkon suunnitteluun ja toteutukseen.  Lähtökohtana oli ajatus, että maankäytön ja palveluiden yhteensovittaminen vaatii erityistä huomiota itse suunnitteluprosessiin sektorit ylittävine toimijoineen ja toteutusaikatauluihin. Hankkeessa tartuttiin eri tavoin kolmeen suunnittelukohteeseen: Tampereen ja Kangasalan rajalla sijaitsevaan Ojalan-Lamminrahkan alueeseen, Joensuun ja Kontiolahden rajalla sijaitsevaan Pilkon alueeseen sekä uuden Oulun kaupungin kokonaisuuteen.

Ojalan-Lamminrahkan asuin- ja työpaikka-alueen osalta RAJATON-työssä konkretisoitiin suunnitteluprosessia ja sisältöä avaamalla asukkaiden näkökulmia ja kuvaamalla vaihtoehtoisia kehityspolkuja siltä varalta, että suunnittelu ei etene suunnitellulla tavalla. Lisäksi hankkeessa pohdittiin erityisen suunnittelusopimuksen tarvetta Tampereen ja Kangasalan välille. Luottamushenkilöille ja viranhaltijoille suunnattu riskikartoitus osoitti, että joukkoliikenteen järjestämiseen liittyvät ratkaisut ja yhtenäiskoulun valmistumisen ajoittuminen ovat kriittisimpiä tekijöitä kuntien yhteishankkeessa. Projektin vastuun osoittaminen yhdelle taholle, kuntien yhteiselle projektijohdolle, nähtiin tarpeelliseksi.

Pilkon asuinalueen osalta RAJATON-hankkeessa laadittiin tekninen tarkastelu, jonka pohjalta päätetään yhteissuunnittelun viemisestä Joensuun ja Kontiolahden päätöksentekoon. Hankkeessa selvitettiin suunnittelun reunaehdot, laadittiin kolme kaavarunkovaihtoa sekä haastateltiin toimialajohtajat. Teknisluonteisen tarkastelun kautta kuvattiin alueen kehittämisen realiteetteja ja mitoituksen rajoja. Jatkossa alueen toteuttamiskelpoisuus selviäisi paremmin suunnitelmalla, jossa palvelut ja kaavoitus sekä rakentaminen katsottaisiin yhdessä, ettei myöhemmin jouduttaisi tekemään kalliita väliaikaisratkaisuja esimerkiksi liian pienten palveluyksiköiden takia.

Oulun osalta hankkeessa peilattiin kuntaliitoksessa sovittuja strategisia linjauksia maankäyttöön, arvioitiin kyselyn kautta uutta Oulua koskevien palvelu- ja maankäyttötavoitteiden toteutumista, pohdittiin Oulun asemaa Kalotin keskuksena sekä hyödynnettiin yritysnäkökulmaa (Business Oulu) palvelujen ja yhdyskuntarakenteen tarkastelussa. Tuloksena oli muun muassa vaihtoehtoisia jäsennyksiä uuden Oulun keskusverkosta 2030 sekä eri osapuolille kohdistettujen kyselyjen ja seminaarien tulokset.

Yhdyskuntarakenteen ja palveluverkon yhteensovittaminen on erityisen tarpeellista kuntien raja-alueilla, joilla haetaan uusia tapoja järjestää asukkaille palveluja yli kuntarajojen. Yhteensovittaminen on poliittisesti haasteellista kuntaliitosten yhteydessä, kun haetaan ratkaisuja maankäytön painopisteisiin ja palvelujen sijainteihin. Kuntarajat ylittävän suunnittelun esteenä ovat usein kuntien erilaiset suunnittelukäytännöt, epävarmuus aikatauluista ja suunnittelun toteutumisesta tai jopa pelot kuntaliitoksista. Yhteistyötä tulee kuitenkin tehdä, jotta vältetään yhdyskuntarakenteen syntymistä kuntapalvelujen ja -talouden kannalta kestämättömään paikkaan ja kunnallisten peruspalvelujen rakentamista tarpeettomasti molemmille puolin kuntarajaa. Asukkaat asioivat rajoista riippumatta ja ovat hyvin joustavia käyttämään kunnallisia palveluja kuntarajojen yli silloin kun niitä on tarjolla.

RAJATON-raportissa todetaan, että kuntarajoja suuremmat ”muurit” ovat usein sektoreiden ja hallintokuntien välillä, eikä toimintamalleja ja suunnittelukäytäntöjä välttämättä tunneta kovin hyvin edes saman kunnan sisällä. Sekä sektori- että kuntarajat ylittävässä yhteistyössä tärkeintä on luottamus, avoin suunnittelun ja päätöksenteon ilmapiiri sekä muutosten ennakointi.

RAJATON-hankkeen toteutti AIRIX Ympäristö Oy alihankkijoinaan Oy Audiapro Ab ja Ramboll Liikennejärjestelmät Oy.

Vyöhykkeistä ratkaisuja yhdyskuntarakenteen hallintaan

Vyöhykesuunnitteluhankkeessa haettiin vyöhykeajattelun kautta ratkaisuja yhdyskuntarakenteen hallintaan kasvavilla kaupunkiseuduilla. Hanke sai alkunsa, kun MAL-verkosto yhdessä Sitran kanssa haki hyviä kansainvälisiä hajarakentamisen hillinnän työkaluja. Meille esiteltiin Portlandin metropoliseudulla 1970-luvulta saakka käytössä ollut Urban Growth Boundary -suunnitteluväline. Esitystä seuranneessa työpajassa keskusteltiin, millaisia puutteita hajarakentamisen hallinnan osalta on Suomessa ja mitä vaikutteita Suomi voisi ottaa kansainvälisistä esimerkeistä – millainen voisi olla suomalaiseen yhteiskuntaan sovitettu hajarakentamisen hallinnan välineistö?

Hankkeessa laadittiin katsaukset kansainvälisistä esimerkeistä ja suomalaisesta hajarakentamisen nykytilasta ja vyöhykemalleista. Hankkeen pääpaino oli kolmen kohdealueen käynnissä olleen prosessin tukemisessa: Tampereen kaupunkiseudulla asemakaava-alueen ulkopuolisen rakentamisen seudullisten periaatteiden valmistelu, Jyväskylän kaupungissa yleiskaavamerkintöjen uudistaminen kyläalueilla ja Pietarsaaren seudulla rakennemallin vyöhykepohjainen tarkastelu. Kolme toisistaan poikkeavaa esimerkkiä näyttävät, miten vyöhykesuunnittelua voidaan soveltaa eri tarkkuustason suunnittelussa ja maankäyttöpolitiikan linjauksissa.

Vyöhykesuunnitteluhankkeessa panostettiin vuorovaikutuksellisuuteen. Tampereen kaupunkiseudulla järjestettiin työpajoja, joissa viranhaltijat, luottamushenkilöt ja kylien edustajat käsittelivät hajarakentamisen vyöhykepohjaista hallintaa aiemmin laaditun, ja kovaa kritiikkiä saaneen, seudullisen periaateluonnoksen pohjalta. Työpajojen antia hyödynnettiin, kun asemakaavojen ulkopuolisen rakentamisen periaatteita kirjoitettiin hyväksymiskäsittelyyn. Periaatteissa päädyttiin painottamaan asemakaavojen läheisten lievealueiden rakentamisen ohjaamista.

Jyväskylässä hanke tuki viranhaltijoiden työskentelyä kyläalueiden kaavamerkintöjen monipuolistamiseksi. Hankkeen puitteissa järjestettiin kylätyöpaja, jossa haettiin näkemyksiä rakentamisen painottamiselle kaavassa määriteltäville kylävyöhykkeille. Tuloksena oli maaseutuelinkeinojen kehän tarkentaminen kyliin, asumisen nauhoihin ja maaseutuelinkeinojen alueisiin niin, että asuinrakentaminen kohdistetaan kahteen ensimmäiseen vyöhykkeeseen ja maaseutuelinkeinojen alueelle sallitaan vain maaseutuelinkeinon harjoittamiseen liittyvä asuinrakentaminen.

Pietarsaaren seudulla hankkeen keskeisenä tarkoituksena oli pohtia viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden kesken vyöhykkeiden toimivuutta seudullisen rakennemallin runkona. Vyöhykkeiden avulla tunnistettiin nykyisen yhdyskuntarakenteen erityyppiset alueet, arvotettiin potentiaaliset rakenteen laajenemissuunnat ja huomioitiin tasapuolisesti taajamat, laatukylät, kylät, maaseutumaiset alueet sekä vapaa-ajan asumisen alueet. Vyöhykesuunnittelun menetelmiä hyödyntäen työstettiin aiempia seudun skenaarioita monipuolisemmiksi, kokonaisvaltaisemmiksi ja vähemmän polarisoituneiksi. Tuloksia sovelletaan jatkossa seudun rakennemallityössä.

Vyöhykesuunnitteluhankkeen loppuraportteineen toteutti Sito Oy.

Paikkatiedosta tukea maaseutumaisten alueiden suunnitteluun

MAL-verkosto oli aktiivisesti mukana myös työ- ja elinkeinoministeriön rahoittamassa Maapaikka I -hankkeessa. Hankkeen toteutti Aalto-yliopiston Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutusryhmä. Maapaikka I -hankkeessa tehtiin hallintamalli maaseutumaisten alueiden maankäytön ja palveluiden paikkatietopohjaiseen suunnitteluun. Hankkeessa oli mukana seitsemän kaupunkiseutua: Kotkan–Haminan seutu, Kouvolan seutu, Mikkelin seutu, Salon seutu, Seinäjoen kaupunkiseutu, Tampereen kaupunkiseutu ja Ylä-Pirkanmaa.

Maapaikka I -hankkeen toteuttamisen taustalla oli tarve maaseutumaisten alueiden strategisen suunnittelun vahvistamiseen.  Maaseutualueiden palveluverkko on herkkä muutoksille. Muutokset yhdessä kunnassa voivat vaikuttaa merkittävästi naapurikunnissakin. Miten kokonaisuutta yli kuntarajojen pystytään hallitsemaan ja miten maankäytön suunnittelulla voidaan vahvistaa positiivisia muutostekijöitä ja vähentää negatiivisia vaikutuksia? Hankkeessa kehitettiin olemassa olevaa paikkatietoa hyödyntävä maankäytön ja palveluiden hallintamalli, joka soveltuu sekä kuntatason suunnitteluun että kuntien väliseen ja seudulliseen suunnitteluyhteistyöhön.

Paikkatietopohjainen hallintamalli on yhdistelmä paikkatietoon perustuvia rakennettavuusvyöhykkeitä, palveluverkostoihin perustuvia vyöhykkeitä sekä näistä yhdessä muodostuvia, paikkatiedolla perusteltavissa olevia, tarkoituksenmukaisuusvyöhykkeitä. Lisäksi Maapaikka I -hanke vahvisti sektoreiden välistä vuoropuhelua kohdeseuduilla sekä tuotti aihepiiriä koskevan kansainvälisen katsauksen ja kartoituksen paikkatiedon hyödyntämisen nykytilasta maaseutumaisten alueiden suunnittelussa Suomessa.

Maapaikka I -loppuraportti löytyy sähköisenä MAL-verkoston hankesivuilta ja se ilmestyi Aalto-yliopiston julkaisusarjassa helmikuussa 2013.

—–

MAL-verkosto on kansallinen maankäytön, asumisen ja liikenteen kehittämisverkosto. Sen ytimessä ovat kaupunkiseudut, TEM, YM, LVM, VM, ARA, ELY ja Kuntaliitto. Aktiivista verkottumista on myös yliopistojen ja kehittäjäorganisaatioiden kanssa. Verkostoa koordinoidaan Tampereen kaupunkiseudulta.