Muovit: ympäristö- vai roskaamisongelma?

Meillä länsimaisilla ihmisillä on ilmastonmuutoksen takia käsillä todella suuria elämäntapamuutoksia, jotka pitäisi tehdä heti. Aika pieni asia eli muovi on noussut mediassa suureksi uutiseksi. Olemmeko nyt keksimässä verukkeita, joilla huomio saadaan pois ikävistä asioista, kuten siitä, että ilmaston takia pitäisi luopua autoilusta, lentämisestä, lihansyönnistä ja siten myös lihaa syövistä lemmikeistä? Lisäksi tämä muoviongelma nousi median ympäristöasioiden ykköseksi vasta, kun Kiina lopetti jätemuovin vastaanoton tämän vuoden alusta.

Media on nostanut muovin jopa ilmastonmuutosta suuremmaksi ongelmaksi viimeisen puolen vuoden aikana. Toki muovi (tässä tarkastelussa muovi = muovi + kumi) on hirveä roskaamisongelma, mutta muuten se on ympäristöongelmana pieni. Öljystä käytetään muovin valmistukseen noin viisi prosenttia. Jollei länsimainen ihminen muuta kokonaan elämäntapaansa, on perusteltua sanoa tuon viiden prosentin olevan fiksuinta öljyn käyttöä sen lukuisten etujen takia. Lähes aina muovin käyttäminen säästää öljyä monin verroin verrattuna siihen, mitä sitä kului muovin valmistukseen.

Suurin muovin aiheuttama ympäristöongelma on meriin joutunut muovi, joka jauhautuu siellä mikromuoviksi. Noin kolmannes tästä on autonrenkaista ajaessa irronnutta kumimurua – pieneneehän renkaan halkaisija lähes 2 senttiä käytön aikana. Tälle renkaista tulleelle mikromuoviongelmalle on vain yksi ratkaisu: luopua autoilusta ja moottoripyöräilystä. Junan metallipyöristä ei irtoa kumia.

Toinen kolmannes merien muoviongelmasta tulee muovipakkauksista. Tähän ongelmaan on esitetty ratkaisuksi kierrätystä. Muovien kohdalla perinteinen kierrätys ei vaan toimi. Kun muoveja kierrätetään, lyhenee polymeeriketju voimakkaasti joka kierroksella. Kun esimerkiksi ämpärimuovi ajetaan viisi kertaa muovikoneen läpi, muuttuu muovi kynttilän vahaa muistuttavaksi massaksi, jolla ei tee enää mitään. Sama ongelma on toki paperinkierrätyksessäkin, mutta lyhyet puukuidut saadaan siirrettyä viiran läpi lietteeseen, joka voidaan hyödyntää bioenergiana.

Hyvää neitseellistä muovia ei kannata pilata heikkolaatuisella kierrätysmuovilla. Toki on muutamia järkeviä kierrätysmuovituotteita, mutta niillä ei ratkaista koko muoviongelmaa. Siksi muovit kannattaa muuttaa termolyysiprosessilla nesteeksi, joka sitten voidaan käyttää öljynjalostamon kautta muoviteollisuuden raaka-aineena. Kyse on hiilivetyjen kierrätyksestä. Ensimmäinen tällainen tehdas on valmistunut Pohjanmaalle. Tällä niin sanotulla termolyysiprosessilla vältetään myös perinteisen kierrätyksen suurin ongelma, että erilliskerättäviä muovityyppejä pitäisi olla ehkä 200. Ei siis kierrätetä muoveja vaan se, mikä muoveissa on arvokasta eli hiilivedyt.

Noin kolmannes merien muoviongelmasta johtuu muovilaminaateista eli muovipäällysteisistä papereista, kartongeista ja pahveista. Näiden käyttö lisääntyy, kun öljyn hinta nousee ja muovia ei pidetä ympäristöystävällisenä. Valitettavasti muovittomien elintarvikepakkausten valmistaminen on vaikeaa eivätkä korvaavat materiaalit välttämättä vähennä mikromuoviongelmaa. Meri on aika huono miljöö biohajoavien materiaalien hajottamiseen, sillä muutkin kuin muovipakkaukset säilyvät meressä pitkiä aikoja ja ovat haitallisia eläimille.

Suomen on aika vaikea toimia yksin merien muoviongelman ratkaisijana. Kieltämällä ja verottamalla muovia saatamme vain pahentaa ympäristön tilaa. USA:ssa yhden kilokalorin ruokaa tuottamiseen tarvitaan kymmenen kilokaloria fossiilisia polttoaineita. Jos muovin vähentäminen lisää hävikkiä, on tehty kymmenkertainen virhe ympäristön kannalta.

Länsimaissa jatkuva ruokakuntien pieneneminen on todellinen syy elintarvikepakkausten suuriin vaatimuksiin. Ruuan on säilyttävä aina vaan paremmin. Jos juustojen päällä usein oleva keltainen monikerrosmuovi korvataan kierrätystä helpottavasti pelkällä polyeteenillä, pitää kalvon olla yli 150 kertaa paksumpi. Jos se korvataan paperilla, luku on vielä paljon suurempi.

Merien muoviongelman ratkaisemiseksi Suomessa tuskin kielletään autoilua ja pieniä ruokakuntia tai määrätään suurperheet pakollisiksi, jottei tarvita muovipakkauksia. Tuskin kielletään nettikauppaakaan, jota voidaan pitää kosmetiikka-alan lisäksi esimerkkinä turhasta pakkaamisesta ja muovinkäytöstä. Mutta voimme luoda kattavan systeemin, jolla muovit ja muovilaminaatit kerätään tehokkaasti laitoksiin, jotka muuttavat ne nestemäiseen, helposti uusiokäytettävään muotoon.

Muovineste voidaan hyödyntää raaka-aineena, jolloin saavutetaan kaikki EU:n tulevatkin kierrätystavoitteet. Lisäksi pitäisi hyödyntää jätevedenpuhdistamoiden liete bioenergiana. Nyt puhdistamot poistavat jätevedestä 99 prosenttia mikromuoveista, mutta sitten liete levitetään pitkin tienvarsia ja puistoja. Sieltä muovi joutuu ennemmin tai myöhemmin mereen.

Kierrättämällä muovit termolyysiprosessin avulla takaisin öljynjalostukseen ja estämällä jätevesien kautta muovin mereen joutuminen, ollaan jo kestävän kehityksen tiellä. Silloin olemme hoitaneet fossiilisten polttoaineiden öljyfraktion ongelmasta noin 5 prosenttia. Se olisi kuitenkin hyvä alku.

Blogi on osa #materiaalista-juttusarjaamme, jossa eri materiaalien huippuasiantuntijat pureutuvat materiaalien kiertotalouteen.

Sitran vierailijablogaukset antavat äänen eri alojen tulevaisuudentekijöille. Kirjoitukset eivät (välttämättä) kerro Sitran työstä, vaan ovat kirjoittajiensa ajatuksia ajankohtaisista asioista. DI Lassi Hietanen on jalkapalloseura JJK:n hallituksen puheenjohtaja. Hänellä on yli 10 vuoden kokemus muoviteollisuudesta, jonka jälkeen hän työskenteli 10 vuoden ajan VTT:llä muovien kierrätyksen ja kierrätyspolttoaineiden parissa ja toiset 10 vuotta samassa roolissa Lassila & Tikanojan johtavana asiantuntijana.