sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Keskellä lumen kevyesti peittämää laavakenttää seisoo iglun näköinen metallirakennelma. Hieman perhetelttaa suurempi kupu kätkee alleen sommitelman metalliputkia, vipuja ja venttiilejä.
Vaatimattoman ulkomuodon ei kannata antaa hämätä. Hellisheiðin voimalan yhteydessä Islannissa toimiva laitos kokeilee teknologiaa, joka voi osaltaan auttaa ratkaisemaan ilmastokriisin.
Reykjavik Energyn (Orkuveita Reykjavíkur) ja kolmen yliopiston yhteinen CarbFix-hanke on pohjimmiltaan varsin yksinkertainen. Siinä otetaan talteen hiilidioksidia viereisestä geotermisestä voimalasta, sekoitetaan se veteen ja pumpataan maaperään.
Hiilidioksidin talteenotosta ja varastoinnista (carbon capture and storage, CCS) on puhuttu vuosikaudet. Sekalainen joukko hankkeita on jemmannut energiantuotannosta ja teollisista prosesseista vapautuvaa hiilidioksidia. Ilmastoa lämmittävä kaasu on sitten piilotettu ehtyviin öljy- ja kaasukenttiin tai syviin merenpohjan kerrostumiin.
CCS ei ole kuitenkaan lähtenyt lentoon ennen kaikkea kalleutensa takia. Uusissa voimaloissa teknologia on maksanut 50–100 dollaria päästötonnilta – jopa enemmän. Arvostelijat pelkäävät myös ainakin osan hiilidioksidista livahtavan vuosien kuluessa takaisin ilmakehään lämmittämään ilmastoa.
Juuri siksi CarbFix on niin mullistava. Islantilaiset ovat huomanneet, että kun hiilidioksidin pumppaa basalttimaahan veteen sekoitettuna, se mineralisoituu muutamassa vuodessa. Kivestä hiili tuskin vapautuu ilmaan ikiaikoihin.
Menetelmä vaikuttaa paitsi turvalliselta, myös kohtuuhintaiselta. Hankkeen mukaan hiilen saa sidottua basalttiin vain 30 dollarilla per päästötonni – siis murto-osalla perinteisen CCS:n kustannuksista. Reykjavikissa ilmastoseminaarissa puhunut Islannin yliopiston tutkimusprofessori Sigurður Reynir Gíslason esitti jopa, että hinta voisi olla vain 25 dollaria tonnilta.
Edullisuutta Islannissa selittää tosin se, että hiilidioksidi saadaan geotermisestä voimalasta talteen helposti. Jos se pitäisi erottaa vaikka hiilivoimalan päästöistä, hintalappu olisi topakampi.
Mikäli teknologia kuitenkin toimii islantilaisten kehumalla tavalla, se voi mahdollistaa merkittävien päästömäärien sitomisen kohtuuhintaan. Näin voidaan leikata päästöjä, joita muuten olisi hyvin vaikeaa tai kallista vähentää. Jos maahan pumpataan bioenergian tuotannosta vapautunutta hiiltä, ylletään jopa negatiivisiin päästöihin – siis ilmakehään jo päästetyn hiilen määrää onnistutaan vähentämään.
Teknologia ei toki sovellu kaikkialle. Tarkoitukseen sopivaa basalttikiveä esiintyy noin kymmennyksessä mantereista. Isompi potentiaali piilee mantereita ympäröivässä merenpohjassa.
Menetelmä myös kuluttaa melko paljon vettä, 10–30 tonnia jokaista hiilidioksiditonnia kohti. Teknologia ei kuitenkaan ole veden laadun suhteen kranttu: myös suolainen merivesi kelpaa, ja vettä voi myös kierrättää.
Hiilidioksidin kivettäminen voi tarjota yhden merkittävän palasen ilmastokriisin ratkaisemisen isoon palapeliin. Siksi tapahtumia vuorten juurella Hellisheiðissä kannattaa seurata tarkoin.
Katso video paikan päältä:
