Päivä, jona kaupan hyllyille ei saatu enää kaikkia puhelinmalleja

Helsingin Sanomat uutisoi maaliskuun alussa, kuinka kaikkia puhelinmalleja ei saada enää hyllyille. ”Kiinan tuotantokatkokset näkyvät jo Suomen kaupoissa: Osa iPhone-tuotteista loppui.” Tilastojen mukaan maailmassa myytiin vuonna 2018 noin 1,5 miljardia älypuhelinta eli jokaisena päivänä yli neljä miljoonaa puhelinta. Nyky-yhteiskunnassa on totuttu siihen, että kaikkea on tarjolla – jos ei omassa lähikauppakeskuksessa niin vähintään muutaman klikkauksen takana verkkokaupassa.

Koronakriisin myötä raaka-aineiden ja komponenttien saatavuus on monilta osin vaikeutunut. Tehtaita joudutaan sulkemaan ja työntekijöitä lomauttamaan. Tilanne voi osoittautua myös huoltovarmuuden kannalta kriittiseksi – jos ei vielä, niin ehkä seuraavan maailmaa kohtaavan globaalin katastrofin tullessa. Pandemia tekikin näkyväksi sen, että olemme haavoittuvaisia raaka-aineiden saatavuudelle. Entäs jos – ja kun – emme voi enää koskaan pitää raaka-aineiden ja siten tiettyjen kriittisten tuotteiden saatavuutta itsestäänselvyytenä? Emme juurikaan ole joutuneet kyseenalaistamaan tätä – olemme tottuneet pitämään minkä tahansa tuotteen saatavuutta miltei perusoikeutena. Päinvastoin, meille tarjotaan aina vain uusia wow-efektejä muun muassa joustavien näyttöjen ja valtavien elokuvateatteritasoisten kotiteatterilaitteiden muodossa.

Tulevaisuudessa ei luonnonvarojen hyödyntäminen ja siten raaka-aineiden saatavuus ole kuitenkaan itsestäänselvyys. Esimerkiksi tällä hetkellä harvinaisten maametallien (kuten autojen katalysaattoreissa tarvittavan ceriumin, akkujen lantaanin ja kestomagneettien neodyymin) suhteen EU-alue on täysin tuonnin varassa. Maailman tuotannosta Kiinan osuus tällä hetkellä on noin 97 prosenttia. Näitä metalleja tarvitaan esimerkiksi magneettien, akkujen, led-lamppujen ja tietokoneiden sekä puhelinten näyttöjen valmistuksessa. Useat maat käyttävät valtavia rahasummia etsiessään näitä metalleja muualta ja erityisesti riittävän hyviä esiintymiä, että teollinen toiminta olisi kannattavaa. Raaka-aineiden ja erityisesti harvinaisten ja kriittisten materiaalien saatavuus, laatu ja hinta voivat olla hyvinkin suuri riski yritysten liiketoiminnalle tulevaisuudessa.

Euroopan unionissa pidetään yllä luetteloa niistä raaka-aineista, jotka ovat unionin kannalta kriittisiä. Kaikki niistä eivät välttämättä ole harvinaisia, mutta niillä on useimpiin muihin raaka-aineisiin verrattuna suurempi toimituskatkosten riski ja suuremmat vaikutukset talouteen. Tällä listalla ovat muun muassa fosfori ja magnesium. Fosforia tarvitaan elämän ylläpitämiseen. Ilman fosforilannoitusta sadot köyhtyisivät ja maapallon kasvava väestö ei saisi riittävästi ruokaa. Magnesiumia puolestaan käytetään teollisuudessa pääasiassa tulenkestävyyttä vaativissa tuotteissa, mutta myös tuotteissa, joissa keveys on erityisen tärkeää esimerkiksi polttoaineen kulutuksen vähentämiseksi.

Luonnonvarojen ja materiaalien prosessointi aiheuttaa yli 60 prosenttia kaikista kasvihuonekaasupäästöistä globaalisti. Rakentaminen ja luonnonvarojen hyödyntäminen aiheuttavat muutoksia myös luonnon monimuotoisuuteen. Niinpä luonnonvarojen kestävä käyttö ja materiaalien kiertotalous on keskeisessä roolissa myös silloin, kun tavoitellaan ratkaisuja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen sekä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen.

Uusi osaaminen on ennakointia ja kiertotaloutta

Kiertotalouden ytimessä on ennakointi. Mitä aikaisemmin toiminnalle asetetaan hiilineutraalin kiertotalouden tavoitteet, sitä varmemmin tavoitteista tulee totta. Tulevaisuudessa voimme toteuttaa hyvinvointiyhteiskunnan toiminnot maapallon kantokyvyn mukaan ja niin, että se on myös taloudellisesti kannattavaa. Sen mahdollistavat hyvä suunnittelu, tuotekehitys ja teollisten prosessien kehittäminen sekä ratkaisut, kuten uudet kiertotalouden mukaiset liiketoimintamallit.

Kiertotaloudessa tavoitteena on lisätä tuotteen elinikää käyttämällä lujatekoisia materiaaleja ja valmistaa pitkäikäisiä ja korjattavia tuotteita, jotka elinkaaren lopussa päätyvät uudelleen käyttöön. Sama tarkemmin: Materiaali kiertäisi ensimmäisen käytön jälkeen käytettäväksi seuraavassa tuotteessa, ja sen arvo säilyisi läpi kiertojen. Kierron varmistamiseksi ensimmäinen ratkaiseva päätöksenteon hetki on vaihe, jossa materiaaleja kehitetään. Sen lisäksi, että materiaalille saadaan halutut ominaisuudet, kuten lujuus ja kestävyys, pitää myös huolehtia siitä, että materiaaleihin ei sekoiteta haitallisia aineita, jotka haittaavat jatkokäyttöä ja siten kierron toteutumista sekä aiheuttavat materiaalin päätymisen ongelmajätteeksi tai polttoon.

Tuotteiden suunnittelussa on pyrittävä pitkäikäisyyteen ja siihen, että tuotetta voi korjata ja huoltaa sekä siihen, että se elinkaaren lopussa voidaan käyttää ilman kemiallista tai mekaanista muokkausta toiseen tarkoitukseen. Mikäli materiaalin kierto tuotteena tai komponenttina ei toteudu, täytyy suunnitteluvaiheessa huomioida materiaalin mekaaninen kierto eli suunnitella tuotteen materiaalit niin, että ne voidaan käyttää myöhemmin uudelleen uuden tuotteen raaka-aineena. Mitä paremmin saamme materiaalin kiertämään, sitä vähemmän tarvitsemme neitseellisiä luonnonvaroja.

Sitra on yhdessä yhteistyökumppaneidensa kanssa kehittänyt ratkaisuja hiilineutraaliin kiertotaloustulevaisuuteen. Tarjolla on oppia liiketoimintamalleista, kursseja kiertotalousosaamisen täydentämiseen, teollisen kiertotalouden osaamista ja -verkostoja, tietoa siitä, miten kiertotalous otetaan mukaan  rakentamiseen, miten kaupungit siirtyvät kohti kiertotaloutta aina vinkkeihin siitä, miten voidaan järjestää tapahtumat entistä kestävämmällä tavalla.

Onko vanha jäärä kuitenkin vastuullinen tulevaisuudentekijä?

Teknologiaa, laitteita ja tietoliikenneyhteyksiä kehitetään, tuotetaan ja rakennetaan kiihtyvällä vauhdilla. Ovatko kaikki uudet laitteet ja tekniikka tarpeellisia? Pysyykö ihminen ja ihmiskunta mukana tässä räjähtävän nopeassa muutoksessa? Se, joka kyseenalaistaa teknisen kehityksen,- tuomitaanko hänet vanhanaikaiseksi, kehitysvastaiseksi ja muutosvastarintaiseksi jääräksi, joka on jäänyt elämään vanhaan aikaan ja ei vain ymmärrä, että maailma muuttuu ja entisaikoihin ei voida palata?

Ehkä ihmiskunnan yllättäen melkein lamaannuttanut tilanne on kuitenkin se hetki, kun heräämme huomaamaan maapallon rajat. Onko aika kysyä mitä me oikeasti tarvitsemme? Nyt on se hetki, kun suuntaamme kaiken sen osaamisen, mitä ihmiskunnalla on hiilineutraalin kiertotalousyhteiskunnan synnyttämiseen. Elämä maapallon kantokyvyn rajoissa luonnonvarojen vastuullisen käytön ja materiaalikierron lisäämisen kautta lisää myös ihmiskunnan taitoa selviytyä tulevista ennakoimattomista ja yllättävistä muutostilanteista – kun raaka-aineet pysyvät kotimarkkinoilla kierrossa turvaamme teollisuuden raaka-aineen saannin yllättävissäkin tilanteissa.

Korttelipihalle suuntaavien ikkunoidemme ääressä voin katsella sisäpihan puussa uuden naapurimme, variksen pesänrakennuspuuhia, tai jos katson vielä lehdettömien oksien läpi, vastapäisen talon ikkunasta sisään, näen heidän televisioruutunsa melkein paremmin kuin oman pienen tietokoneeni näytön viereisellä pöydällä. Onko aika kysyä, mitä me oikeasti tarvitsemme? Uskaltaako joku sanoa ääneen, että kaikki uusi ei olekaan aina hienoa ja tarpeellista – keisari on itseasiassa ilman vaatteita.