Deprecated: Creation of dynamic property App\Blocks\HeadingCommentary::$className is deprecated in /data/wordpress/vendor/generoi/sage-nativeblock/src/NativeBlock.php on line 70
archived
Arvioitu lukuaika 5 min
Tämä sivu on arkistoitu ja saattaa sisältää vanhentunutta tietoa

Paperilla ylivoimainen – ajatuksia suomalaisesta tiimipelaamisesta

Kirjoittaja

Markus Mäntynen

Startup-yrittäjä, RecoApp

Julkaistu

Ihminen on sosiaalinen eläin. Jääkiekossa hyvä tiimi kykenee voittamaan NHL-staroista rakennetun unelmajoukkueen, jonka pitäisi olla paperilla ylivoimainen, kirjoittaa startup-yrittäjä Markus Mäntynen.

Paperilla ylivoimainen. Aivan kuin suomalainen yhteiskunta ja yrityselämä, joka on tuudittautunut 2000-luvun alun menestykseen. Valitettavasti muu maailma kehittyy huimaa vauhtia. Nyt ei ole enää vuosi 2003 tai 2009, jolloin suomi loisti Pisa-testissä. Globaalissa kilpailussa on vuonna 2014 muita tiimejä, joilla on kova nälkä onnistua. Ja tehdä maaleja. Talouden olympialaisia käydään joka vuosi, joka kuukausi. Joka hetki.

Paperilla ylivoimainen. On NDA:ta, projektisuunnitelmaa, hankerahoitusta ja palkkatukea. Parhaimmillaan virastossa asioidessa tuntuu, että virkamiehestä on todellista apua. Välillä puolestaan tuntuu, että virkamies pelaa vastapuolen tiimissä. Yrittäjä pelkää riskiä. Verottaja rokottaa unohduksista. Syyllistetään tekijöitä ahneeksi. Pääoma on paha. Kannustava kulttuuri yrittämiseen ja menestyksen tavoitteluun rapautuu. Tulee hyväksyä, että tekevälle sattuu virheitä. Tiimipelissä tarvitaan uhrautumisia.

Oletko koskaan katsonut peiliin ja miettinyt, että vika saattaa olla sinussa itsessäsi? Otatko vastuuta omasta elämästäsi, vai syyllistätkö jatkuvasti työkavereitasi, esimiestäsi, yhteiskuntaa? Monelle on tärkeintä oma näennäinen onnistuminen. Parasta pysyä kohinan alapuolella, ettei joudu esimiehen tarkkailun alaiseksi. Näin pystyy suojaamaan oman työpaikan parhaiten näinä epävakaina aikoina. Toisin sanoen pelataan kiekkoa omassa päädyssä, vaikka oma tiimi on tappiolla.

Tuudittautuminen omaan erinomaisuuteen

Oletko kuullut hokeman, että Suomessa tehdään ensin maailman paras tuote, ja vasta tämän jälkeen aletaan tavoitella kansainvälistymistä? Vai olisiko pikemminkin niin, että tuotekehittelijä, insinööri tai startup-yrittäjä rakastuu omaan ideaansa pyöriteltyään sitä ensin omassa päässään vuosikaudet. Umpioidutaan ajatukseen oman idean erinomaisuudesta. Vasta siinä vaiheessa, kun omat rahat – ja usko – on lopussa, pyydetään apua ulkopuolisilta ja pyritään epätoivoisesti valloittamaan maailmaa?

Tahtotila kuitenkin puuttuu tässä vaiheessa. Kilpailija-analyysin nelikenttä on tukossa. Lopulta hanke epäonnistuu, koska amerikkalaiset ovat jo hankkineet rahoituksen omalle tuotteelleen, joka täyttää hyvin asiakkaiden tarpeen. Yrittäjän usko loppuu. Rahoitusta ei tule. Siksi tarvitaan tiimipeliä, jonka avulla yrityksen time-to-market -aikaa voidaan nopeuttaa.

Ongelma hitaalle kaupallistamiselle on sisäänpäin kääntynyt keskustelukulttuurimme ja aluetaloustiede. Suomi on harvaanasuttu maa, ja ainoa todellinen metropoli on pääkaupunkiseutu. Oikean markkinainformaation kerryttäminen ja oikeiden osaajien löytäminen on hankalaa maakunnista käsin. Tarvitaan kriittinen määrä ihmisiä, jotta oikeaa osaaamispoolia on saatavilla riittävä määrä. Insinööri kirjoituttaa NDA:n, vaikka ajatusta pitäisi pallotella asiakkaiden kanssa. Vähän puhuttu suomen kieli aiheuttaa kielimuurin. Suomi on saari keskellä Eurooppaa.

Silloin kun startup tarvitsee kipeimmin rahaa, se on kiven alla. Alkava yritys ei kykene kartoittamaan tarpeeksi ajoissa siipiensä kantavuutta markkinoilla. Rahaa ei saada, koska ei osata puhua oikeaa kieltä sijoittajille, eikä asiakkaille.  Sijoittajat lähtevät kiljuen mukaan siinä vaiheessa, kun yritys ei enää rahaa välttämättä tarvitse, ja kasvu on vakaalla pohjalla. Tuotteen hioutuminen mestarilliseksi vaatii kuitenkin aikansa. Toimivien pääomamarkkinoiden  avulla voidaan nopeuttaa aloittavan yrityksen kriittistä time-to-market aikaa.

Onkin surullista, että suomalaisessa yhteiskunnassa makuutetaan rahoja pankkitileillä. Ironista on, että nämä samat rahat ovat niillä mummuilla ja papoilla, jotka ovat huolissaan lastenlapsiensa tulevaisuudesta. Tämä raha pitää saada erilaisten kannustimien avulla nuorten ja dynaamisten yritysten käyttöön. Siis luomaan uusia Nokioita – ja hyvinvointia Suomeen.

Kansantalouden olympialaiset

Suomalainen huipputeknologian osaaminen keskittyy lähinnä yliopistokaupunkeihin, muilla alueilla huipputeknologian tuotekehitys ja kaupallistaminen vaatii lähes ihmeitä. Tai neron tasoisia ajattelijoita. Suomi on maailman 116. väkirikkain maa. Siksi intialaisilla ja 114 muulla maalla tulee olemaan aina enemmän yksilöllisiä taitopelaajia. Siksi tarvitsemme tiimipeliä.

Erinomaisuuteen tuudittautumisen sijasta tarvitsemme nöyryyttä ja tiimipeliä, jotta voimme menestyä talouden olympialaisissa. Tarvitaan yliopistojen ja yrityselämän yhteistyötä. Tarvitaan korkean tason soveltavan tieteen (maisteritason applied science) yhteistyötä yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja yritysten välillä. Yhteiskunnan tulee luoda kannustimia organisaatioiden väliseen vuoropuheluun. Yliopistojen hallituksiin tulee saada monitieteistä ja -taustaista osaamispohjaa.

Valmistuneiden määrän sijasta tulee analysoida, mitä konkreettisia tuloksia yliopistot saavat yhteiskunnalle. Mitä hyötyä on maisterin papereista, jos toisenkaan tutkinnon jälkeen ei löydy nuorelle töitä? Montako Nobelia Suomen yliopistot kykenevät hankkimaan? Entä jos mitattaisiin, kuinka monta uutta yritystä yliopisto kykenee luomaan vuodessa? Kuinka paljon uusia veroeuroja, tai uusia huipputeknologian yrityksiä yliopisto pystyy generoimaan seutukunnalle?

Isot organisaatiot, joissa omaa titteliä puolustetaan puristamalla tuolinnurkasta kiinni – näissä harvoin saadaan luotua huippuinnovaatioita. Tarvitaan yrittäjämaista asennetta ja startup-yrittäjiä, jotka kykenevät rohkeasti esittämään uusia asioita myös suurissa yrityksissä. Aloittava yrittäjä puolestaan tarvitsee resursseja, joita vain iso organisaatio voi tarjota. Siksi tarvitaan yhteiskunnan kannustimia, jossa haetaan isojen organisaatioiden ja startup-yrittäjien välistä konvergenssiä, eräänlaista yritysten välistä kisällitoimintaa.

Hyvä esimerkki on WhatsAppin perustajan Brian Actonista maailmalla kiertävä twiitti. Mies ei päässyt töihin Facebookille sekä Twitterille. Vajaat viisi vuotta myöhemmin hän myy yrityksensä 19 miljardilla Facebookille. Kuinka monta WhatsAppin kaltaista ideaa meillä Suomessa on jäänyt hyödyntämättä?

Vanhan tuho on uuden alku

Luovan tuhon konsepti tarkoittaa yhteiskuntaa, jossa vanhan tuho on uuden, entistä paremman kasvun alku. Tällöin yhteiskunnassa tarvitaan tiimipeliä ja me-henkeä. Kun yritykset, kuten Nokia, joutuvat irtisanomaan, yhteiskunnan tulee luoda kannustimia, jotta markkinoille vapautuva osaamispotentiaali saadaan hyödynnettyä maksimaalisesti uutena yritystoimintana. Tulee luoda konvergensseja, jossa yhteiskunnan jäsenet aktivoidaan tiimipeliin. Oli sitten kyseessä oman pään puolustaja ­– tai uusien maalien tekijä.

Yrittäminen tulee nähdä omien haaveiden ja itsensä toteuttamisena. Pääomaa ei saa makuuttaa pankkitileillä. Osaajia ei saa makuuttaa kotona. Tulee kehittää mekanismeja, joiden avulla ideat voidaan laittaa nopeasti testipenkkiin, ja parhaat niistä saadaan pikaisesti kansainvälisille markkinoille.

Tarvitaan koko Suomen laajuista tiimipelaamista. Tarvitaan uutta kannustavaa yrityskulttuuria. Tarvitaan Team Finland –henkeä.

Kirjoittaja osallistui Sitran ja Tekesin järjestämälle Health 2.0 -verkottumismatkalle Piilaaksoon syksyllä 2013.

Olet nyt varjossa ""Default shadow"". Poistu