Pisaa ja rankingia – mittaammeko oikeita asioita?

Pisa-tulosten julkaisu tuottaa aina takuuvarmaa keskusteltavaa koulutuskentälle. Olemmeko edelleen maailman kärkeä? Miten matematiikassa pärjättiin? Mitkä maat veivät kärkisijan tänä vuonna? Tällaiset rankingit ohjaavat meidät kuitenkin keskustelemaan lähinnä siitä, miten suomalaiset oppilaat menestyvät tietyissä, milloinkin mitattavissa oppiaineissa. Miten mitata suurempia asioita, kuten sitä, tuntevatko oppilaat olevansa kykeneviä ja osaavia? Siis sellaisia ihmisiä, joilla on halua ja kykyä tuottaa itselle ja muille hyvää elämää, maapallon kantokyvyn rajoissa.

Uudessa opetussuunnitelmassa painotetaan laaja-alaista osaamista, tiedon, taidon, arvojen, asenteiden ja tahdon muodostamaa kokonaisuutta. Yksi laaja-alaisen osaamisen muodoista on vaikuttamisen taidot ja kestäväksi kansalaiseksi kasvaminen. Nämä ovat keskeisiä taitoja, kun tavoitellaan hyvää elämää, joka ei tuhoa tulevien sukupolvien mahdollisuutta samaan.

Aloitimme Sitrassa Education for a Changing World -tutkimusprojektin noin vuosi sitten, koska halusimme nostaa keskusteluun melko itsestään selvänä pidetyn kysymyksen: Mikä on koulutuksen tarkoitus? Miksi ja mihin ihmisiä koulutamme? Lisäksi halusimme tutkia, mitä Sitran Kestävän hyvinvoinnin yhteiskunnan visio, joka muodostaa selkänojan kaikelle Sitran toiminnalle, tarkoittaa koulutuksen ja oppimisen kontekstissa. Halusimme ymmärtää paremmin, miten koulutus omalta osaltaan jo rakentaa kestävän hyvinvoinnin yhteiskuntaa ja mitä koulutuksessa täytyy muuttua, jotta voisimme paremmin niin yksilö-, yhteiskunta- ja koko maapallon tasolla. Tutkimusprojektin tuloksena julkaistaan keväällä 2017 kirja Learning at the Edge of History.

Tutkimuskysymykseksi muodostui: Miten mahdollistamme oppilaiden, koulujen ja yhteisöjen kehittymisen uuden kestävän hyvinvoinnin yhteiskuntamallin rakennuspalikoiksi? Valottaaksemme kysymystä monista eri näkökulmista ja aloilta, toimme yhteen 15 tutkijaa, pedagogia ja asiantuntijaa. Puolet heistä on suomalaisia, puolet pohjoisamerikkalaisia. Kirjassa on myös tapaustutkimuksia, mm. High Tech High -koulujen verkostosta Kaliforniassa ja yrittäjyyttä sekä palvelumuotoilua yhdistävä Kaos Pilot -oppilaitos Tanskassa.

Osana tutkimusprojektia haluamme tarjota opettajille, rehtoreille, sivistysjohtajille ja koulutuksen kehittäjille ammatillisen osaamisen kehittämisen ja omien verkostojen laajentamisen mahdollisuuden Kestävän koulutuksen kehittäjät -ohjelmassa keväällä 2017. Koulutusohjelman haku on auki 6.1.2017 saakka. Koulutusohjelma edeltää tutkimusprojektin tuotoksena syntyvän kirjan julkaisua, josta lisää alla.

Learning at the Edge of History

Koulutuksen tarkoitusta ja tulevaisuutta käsitellään tutkimusprojektissa ja koulutusohjelmassamme seuraavista näkökulmista.

Koulun dilemma: muutoksen ja pysyvyyden samanaikainen vaaliminen?
Julkinen koululaitos on kautta aikain pyritty valjastamaan yhteiskunnallisten muutosprojektien ajuriksi, mutta usein siinä epäonnistuen. Jotta koulut voisivat todella omaksua kestävyyden ja hyvinvoinnin peruspilareikseen, täytyy ymmärryksen siitä, mitä kestävyydellä ja hyvinvoinnilla tarkoitetaan, olla kristallin kirkas. Mitä kestävän hyvinvoinnin periaatteiden toteutuminen vaatisi julkiselta koululaitokselta? Aihetta käsittelee kirjassa koulutushistorioitsija Jari Salminen Helsingin yliopistosta.

Koulut oikeudenmukaisten ja vahvojen yhteisöjen rakentajina.
High Tech High on 13 julkisen koulun (charter school) verkosto Kalifroniassa. Koulut ovat maailmankuuluja (Ks. esim. Most Likely To Succeed -dokumentti), oppilaiden itsenäistä toimijuutta ja vuorovaikutusta yhteiskunnan kanssa tukevan pedagogiansa vuoksi. Koulun perustajat Rob Riordanin ja Stacey Caillierin pohtivat kirjassa sitä, miten koulu voi olla yhteisön kehittymisen ja sosiaalisen tasa-arvon keskus. Riordan ja Caillier tukeutuvat John Deweyn ja Paulo Freiren ajatuksiin kuvatessaan, miten oppilaat yhdistävät käytäntöä ja teoriaa opinnoissaan.

Kestävyyteen siirtyminen vaatii maailmankuvamme muuttumista.
OKKA-säätiön Erkka Laininen kirjoittaa, että kestävyyden saavuttaminen on itseasiassa poisoppimista vahingollisista elämäntavoista, ajattelu- ja talousmalleista, jotka ovat tuoneet meidät nykyiseen maapallon kannalta kestämättömään tilanteeseen. Laininen painottaa, että todellinen siirtymä kohti ekologisesti kestävää ajattelu-, talous- ja yhteiskuntamalleja vaatii paradigman muutoksen.

Parempia päätöksiä ja ongelmanratkaisua intuitiivista tietoa hyödyntämällä.
Emme yllä kompleksisten ongelmien, kuten ilmastonmuutoksen tai globaalin köyhyyden, ratkaisuun vain totutuilla tiedon yhdistelyn tavoilla. Jotta tarvitsemamme radikaalit innovaatiot olisivat mahdollisia, ihmiset tarvitsevat uusia tapoja käsitellä tietoa. Freelance-tutkija Asta Raami kirjoittaa intuitiivisesta ajattelusta, jonka avulla monet suurimmista tieteellisistä läpimurroista on tehty.

Opettajien ammatillinen koulutus avaimena parempaan koulutusjärjestelmään.
Koulutusyrittäjä Adam Rubin kääntää katseensa opettajien oppimiseen ja kouluttautumiseen ammatissaan etenkin Yhdysvalloissa. Opettajat tarvitsevat kokemuksia siitä, miten yksilöllinen oppiminen käytännössä toimii, jotta he voisivat tarjota tällaisen kokemuksen oppilailleen. Rubin käy läpi sitä mitä tämä muutos käytännössä tarkoittaisi ja miten se vapauttaisi opettajien potentiaalia tehden heistä koulujen muutosagentteja.

Opetussuunnitelma kasvun asenteen ja kriittisen ajattelun mahdollistajana.
Mitä lapset ja nuoret tarvitsevat koulutukseltaan pärjätäkseen ja kukoistaakseen elämässään? Mitä he arvostavat? Miten koulut voivat vastata näihin tarpeisiin? Charles Fadel ja Jennifer Groff (MIT) pohtivat edeltävien kysymysten vaikutusta opetussuunnitelmiin ja tarjoavat ehdotuksia siitä, minkälaisia niiden pitäisi olla, jotta en lapset oppisivat taitoja ja kompetensseja, joita monimutkaisessa maailmassa tarvitaan.

Suuri tarina uupuu kestävältä kehitykseltä.
Western Michiganin yliopiston professori Harold Glasser tarjoaa historiallisen katsauksen siihen, miksi kestävä kehitys ei ole edelleenkään valtavirtaa. Kognitiivinen, maanviljelyyn liittyvä ja teollinen vallankumous ovat luoneet yhteiskunnillemme rakenteet ja narratiivin, joita ei noin vain muuteta. Tarvitsemme uuden suuren tarinan, joka siivittää meidät elämään kestävämmin.

Luovuuden vaaliminen ja taideopetus valttikorteiksi työelämässä.
Boston Arts Academyn perustaja Linda Nathan ammentaa kokemuksestaan. Boston Arts Academyn oppilaat ovat haastavista taustoistaan huolimatta yltäneet loistaviin tuloksiin ja saaneet elämänsä hyvälle raiteelle. Sitrassakin paljon pohdittu aihe on, miltä näyttää yhteiskunta, jossa työpaikkoja on todennäköisesti paljon vähemmän. Miten yhteiskunta tässä tilanteessa toimii? Nathan tarkastelee artikkelissaan miten luovuus ja taide voivat valmentaa epävarmoihin tilanteisiin – niin työmarkkinoilla kuin muillakin yhteiskunnan areenoilla.

Erilaisuuden vaaliminen koulujen avaintehtävänä.
Koulujen tehtävä yhteisöllisyyden rakentajana korostuu, kun diversiteetti yhteiskunnassa lisääntyy, argumentoi Marjo Kyllönen Helsingin opetusvirastosta. Kyllönen pohtii, mitä ”me” tarkoittaa kouluyhteisössä ja argumentoi, että kouluissa täytyisi tehdä entistä uutterammin töitä, jotta ”me” pitäisi sisällään jokaisen oppilaan. Diversiteetti kasvaa etenkin pääkaupunkiseudulla nopeasti ja koulujen täytyy pysyä tässä kehityksessä mukana, Kyllönen toteaa.

Tulevaisuudentutkimuksen anti koulutuskeskustelulle.
Tarja Meristö pohtii artikkelissaan, mitkä ovat arvolataukset koulutuksen taustalla, sillä ne vaikuttavat siihen, minkälaisia päätöksiä koulutukseen liittyen tehdään. Näemmekö koulutuksen ensisijaisesti maamme kilpailukyvyn vahvistajana vai esimerkiksi yksilön kasvun turvaajana? Mitä sosiaalisia, poliittisia, teknologisia ja ympäristöön liittyviä tavoitteita liitämme kouluun? Nämä kaikki vaikuttavat myös koulutuksen käytäntöihimme. Koulutuksen vaihtoehtoisia tulevaisuuksia voi tarkastella skenaarioiden avulla. Näitä Meristö kuvaa kirjassa.

Ilmastokasvatukselle tarvetta antroposeenin ajassa.
Mitä koulujen kannalta tarkoittaa, että olemme siirtyneet antroposeenin aikaan? Mitä tämä tarkoittaa nykyihmisen itseymmärryksen kannalta? Näitä kysymyksiä pohtii väitöskirjatutkija ja opettaja Anna Lehtonen kollegojensa Arto Salosen (Meropolia) ja Hannele Cantellin (Helsingin yliopisto) kanssa. Kirjoittajat ehdottavat ilmastokasvatuksen lähestymistavoiksi ekososiaalista sivistystä, taidetta oppimisen välineenä ja monialaista ja yhteisöllistä oppimista. Näiden avulla oppilas kasvaa kriittiseksi ajattelijaksi, joka kykenee empatiaan erilaisuutta kohtaan ja on lopulta kyvykäs toimimaan muutoksentekijänä.

Kiinnostuitko? Lue lisää Kestävän koulutuksen -kehittäjät ohjelmasta, hae mukaan tai vinkkaa siitä tutullesi!