Raskausdementikon pelastaja

Raahauduin toisen raskauden ensimmäiselle äitiysneuvolakäynnilleni alkuraskauden pahoinvoinnin vaivatessa. Äitiys-yrittäjyyskombon myötä unohdan aina ja kaiken ylimääräisen, mutta tällä kertaa olin muistanut täyttää ennakkoon kaikista oloista huolimatta Haikara-palvelujärjestelmän esitiedot. Nämähän tuntuivat niin turhilta tehdä kun samat kirjataan kuitenkin sinne pahviläpyskälle ensimmäisen käynnin yhteydessä, mutta näpytellään nyt silti.

Lähden aina mukaan kaikkiin kokeiluihin, jotta testimateriaali on mahdollisimman laajaa ja opiskelijat ovat aina meidän kaikkiin vastaanottotilanteisiin tervetulleita, jotta oppivat. Ensimmäisen lapsemme synnytyksessäkin oli kätilöopiskelija mukana. Hän muun muassa supistusten välissä tiedusteli olimmeko ajatelleet tehdä useampiakin lapsia. Siinä kun ensimmäistä yrität tuskalla saattaa maailmaan tällaiset hyväntahtoiset sutkautukset eivät vaan toimi.

Huonoista kokemuksista huolimatta ryhdyin taas koekaniiniksi ja lupauduin mukaan sähköiseen äitiyskorttikokeiluun. Jonne ne Haikaran täyttötiedotkin tietysti suoraan siirtyivät.

Sitten tuli se kauan ja hartaasti odotettu (autuaan unohdettu) ensimmäinen ultra. Mies tuli töistä vartti ennen aikavaraustamme ja esikoinen piti viedä vielä hoitoon. Kurvattiin pihaan minuuttia vaille, juostiin portaat kolmanteen kerrokseen ja ehdittiin kuin ehdittiinkin paikalle. ”Olisiko sinulla neuvolakorttia?” ”Juu, odotas, tässä.” kaivan kiireessä eteisen laatikosta mukaan sattuneet hymynaamaiset kuoret. Apua, kuoret!

”Mulla on näköjään jäänyt se itse kortti jonnekin. Mulle tehtiin muistaakseni jotain myös sinne verkkokorttiin, jos sieltä näkyisi tarvittavat tiedot…”. Ja näkyiväthän ne. Samalla ratkesi etten koskaan ollut edes saanut pahvista korttia, verkkoversioon kun ryhdyin.

Sähköinen neuvolakortti on nyt puoleen raskauteen mennessä osoittautunut tavattoman käteväksi. Ei huonoa omaatuntoa tietenkin aina unohtuvasta neuvolakortista ja yksi asia vähemmän muistettavaa kun aamupäivästä vääntäydyt yhteistyöhaluttoman taaperon kanssa kohti neuvolaa. Tiedot ovat valmiina neuvolan lisäksi ultrakerroilla, äitipolilla sekä synnytyksessä. Yksinkertaisesti arkea ja aivokuormitusta helpottavaa.

Mutta sitten toisaalta… Mulla ei ole mitään hajua miten tämä raskaus on edennyt tilastollisesti. Tiedän, että arvot ovat hyvät ja kaikki kunnossa, mutta kertaakaan en ole netistä sen tarkemmin raskauden kulkua tarkkaillut. Vertailua ensimmäisen raskauden sujumiseen en ole tehnyt lainkaan. Edelleenkin työpöydän laatikossa esikoisen raskaudesta muistona olevan pahvisen kortin tapaista en tule tästä raskaudesta saamaankaan. Jossain määrin haikeaa.

Mutta ennen kaikkea uutuuskortti on mun makuun toimivaa ja nykyaikaista. Sähköinen äitiyskortti on ekologinen ja taloudellinen kun vaan homma lähtee kunnolla toimimaan ja saadaan jokaiseen tarpeelliseen toimipisteeseen. Onneksi muistot tästä raskaudesta tallentuvat lopulta ihan muuhun muotoon kuin pahviseen äitiyskorttiin, sitten toukokuussa.

Millaisia käyttökokemuksia muilla on tästä kokeilukortista, puolesta vai vastaan?

Lue Äitiyshousut-blogia täällä:
http://kideblogi.fi/aitiyshousut

Sähköinen äitiyskortti on parhaillaan koekäytössä Tampereella Hervannan ja Muotialan äitiysneuvoloissa sekä  Äitiysultrassa.  Koekäytön tavoitteena on kehittää uusi palvelu askeleittain käyttäjien palautetta ja toiveita kuunnellen. Uusia asiakaskäyttäjiä rekrytoidaan kokeiluun 31.12.2013 asti ja sähköinen äitiyskorttipalvelu on kaikkien koekäyttöön osallistuvien käytössä koko raskauden ajan. Sitra rahoittaa kokeilua.