Talous&Elämä – Osaajat sivussa työelämästä

Talous&Elämä-blogisarjassa Sitran johtaja Timo Lindholm pohtii talouden ja työn uutta suuntaa.

Suomi on vaarassa hukata valtavan määrän osaamista ja motivaatiota eli arvokasta inhimillistä pääomaa. Näin tapahtuu, jos tuhannet akateemisesti kouluttautuneet, pitkän työuran tehneet asiantuntijat menettävät työnsä, eivätkä löydä uutta mielekästä paikkaa työelämässä.

Korkeasti koulutettuja työttömiä on Suomessa jo yli 40 000 eli ennätyksellisen paljon. Muutos näkyy myös pitkäaikaistyöttömien profiilissa. Joukossa on yhä enemmän suurten yritysten asiantuntijatehtävistä pudonneita osaajia, joiden riesana on suomalainen korporatiivinen ajattelutapa: koulutus on saatu 1970- tai 1980-luvuilla ja työvuodet ovat kuluneet isojen ja hierarkkisten organisaatioiden palveluksessa ylhäältä annettuja käytäntöjä noudattaen.

Omaehtoinen ja itsenäinen uuden etsiminen tai startup-tyyppinen ajattelu on näille asiantuntijoille usein vierasta, ja uudenlainen työelämä edellyttää enemmän rohkeutta kuin mihin he ovat tottuneet.

Työnhaku voin tuntua turhauttavalta, kun tehtäväkuvat ovat muuttuneet, eikä sellaisia töitä, joista hakijat ovat pudonneet, ole välttämättä enää tarjolla. Avoimia työpaikkoja on liian vähän ja monella hakijalla on liian paljon ikää. Jo nelosella alkava ikä voi käytännössä olla liian korkea, vaikka ikä on vain numero, ja kertoo hakijasta suunnilleen yhtä paljon kuin kengän koko.

Inspiraatiota ajattelutavan uudistamiseen   

Perinteinen työelämävalmennus keskittyy yhä enimmäkseen työnhakuun ja CV:n muotoiluun. Pitkän uran tehneet asiantuntijat eivät kaipaa niinkään tietopohjaista apua, vaan pikemminkin valmennusta ajattelutapansa uudistamisessa. Sitra järjesti lokakuussa päivän mittaisen työpajan yhteistyössä hollantilaisen THNK The Amsterdam School of Creative Leadership -koulutusorganisaation kanssa. Siihen osallistui 21 eritaustaista kokenutta asiantuntijaa.

Kansainväliset vetäjät rakensivat työpajaan luottamuksen ilmapiirin pienin, tehokkain harjoituksin. Osallistujien henkilöesittelyt keskittyivät aiempien työnantajien ja tehtävänimikkeiden listaamisen sijasta siihen, millaista osaamista kullekin osallistujalle on vuosien saatossa kertynyt.

Sen jälkeen siirryttiin työryhmissä isojen teemojen pohdintaan: Millaisia valmiuksia tulevaisuuden työelämässä tarvitaan? Mitkä alat tarjoavat mahdollisuuksia uusiin avauksiin? Miten voin itse suuntautua uutta kohti? Mistä kannattaa aloittaa? Myös vastauksia näihin ja muihin kysymyksiin etsittiin pienryhmissä ja keskustelemalla.

Työpaja sai osallistujilta erittäin positiivista palautetta: ”Aika monta seminaaria ja workhopia istuneena voin sanoa, että tämä meni sujuvasti parhaaseen desiiliin”. ”Paras flow mitä Suomessa on nähty. Eritaustaiset ihmiset pääsivät auttamaan toinen toistaan”.

Yksi kommentti kuvasi osuvasti yhtä muutoksen tarvetta: ”Suomalaiset yli 45-vuotiaat eivät ole oppineet verkostoitumaan, varsinkaan eri-ikäisten ja eritaustaisten osaajien kanssa”. Työelämävalmiuksien parantamisessa olemme siis oikeilla jäljillä.