Tavoitteisiin yli sektorirajojen

Julkisten rahojen jakaminen on sektoreiden välistä kisaa – edelleen ja valitettavan usein. Jokainen sektoripäättäjä taistelee kynsin ja hampain omista rahoistaan, sivuille katsomatta. Silti yhä useammin myös rahanjakoa pitäisi tarkastella yli sektorirajojen, ihmislähtöisesti. Tästä hyvänä esimerkkinä on kulttuurin vaikutus kansalaisten hyvinvointiin. Kulttuuriin satsatut eurot tuovat säästöjä sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksiin. Kulttuurin eri osa-alueet voivat olla osa sekä terveyden edistämisen keinovalikkoa että kuntoutusta ja hoitoa.

Vaikka rahoista kinastellaan sektoreittain, se ei ole estänyt käytännön toimijoita löytämästä toisiaan. Siitä iso kiitos. Taide ja kulttuuri, sosiaali- ja terveydenhuolto sekä opetus- ja varhaiskasvatus toimivat kansalaisten kannalta yhä useammin sisäkkäin samanaikaisesti ilman rajoja. Taiteen käyttö on esimerkiksi selkeästi lisääntynyt viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana hyvinvointialoilla.

Teatteritoimijat ja taiteilijat ovat jalkautuneet ikääntyneiden palvelukeskuksiin. Esimerkiksi vanhusten ja muistisairaiden hoidossa tietoisuus musiikin hyvää tekevästä vaikutuksesta on uusimman tutkimustiedon myötä lisääntynyt. Musiikki auttaa parantamaan muistisairaan muistia, koska laulaminen ja soittaminen saavat aivoissa aikaan monenkirjavia tapahtumia, esimerkiksi tunne-elämyksien heräämistä. Kun muistisairas kuulee tutun sävelmän, hän tietää, missä mennään.

“

Kulttuurilla ja taiteella on iso merkitys lasten ja nuorten tulevaisuuden elämänpolun rakentumisessa.

Taiteen eri osa-alueet ovat mukana jo varhaiskasvatuksesta lähtien. Laulu ja leikki ovat yksi tapa oppia vaikka uutta kieltä. Ennen kaikkea se on mahdollisuus ilmaista itseään ja purkaa tunteitaan. Koulujen opetussuunnitelmat sisältävät taiteen eri osa-alueita. Tämän lisäksi toimijat ovat löytäneet uusia tapoja nivoa toimintaa sisäkkäin lapsi- ja perhelähtöisesti. Esimerkiksi Espoossa koululaiset pääsevät kokeilemaan ja kokemaan osana kulttuuri- ja liikuntapolkua eri kulttuurin muotoja. Tässäkin on yksi juju takana. Jos nuori löytää itselle mieleisen harrastuksen helposti, sen tiedetään olevan keino estää syrjäytymistä.

Kulttuurin eri osa-alueet eivät ole teknisiä suoritteita, vaan vahvasti tunnelatautunutta inhimillistä toimintaa. Se juuri erottaakin kulttuurin monesta muusta toiminnosta. Taide koskettaa syvälle sisimpään. Se ei myöskään ole irrallinen pala yhteiskunnassa, vaan sillä on suuri merkitys niin yhteiskunnalle kuin tavallisen ihmisen elämälle. Taide auttaa meitä ymmärtämään maailmaa, jossa elämme – niin mennyttä kuin tulevaa.

Taidekokemus sykähdyttää, naurattaa tai itkettää. Taiteen tehtävänä on herättää ennen kaikkea tunteita meissä kokijoissa. Taidemuodolla ei ole väliä, koska ihmisen kokemukset ja tuntemukset ovat se ydin. Taide herkistää ja altistaa meidät uusille asioille.

Taiteeseen tulee panostaa tulevaisuudessakin niin, että ammattitaiteilijoiden toteuttama taide on mahdollisimman monen suomalaisen saavutettavissa asuinpaikasta ja taustasta riippumatta. Tässä onkin paikka miettiä, miten maakuntauudistus ei riko jo nyt luotuja uusia toimintamalleja, vaan vahvistaa sektorirajat ylittävää kehityspolkua.

Lopuksi muutamia konkreettisia ehdotuksia, jotka rakentuvat kansalaislähtöisestä näkökulmasta. Kulttuurilla, opetuksella ja varhaiskasvatuksella sekä sosiaali- ja terveydenhuollolla tulee olla yhteisiä sektorirajat ylittäviä tavoitteita. Näitä voisivat olla hyvinvoinnin ja onnellisuuden kasvattamiseen tai syrjäytymisen ja yksinäisyyden vähentämiseen sekä yhteisöllisyyden lisääntymiseen liittyvät tavoitteet. Samoin rahojen jaossa tulee päästä sektorilokeroinnin sijaan kokonaisuuksien tarkasteluun.