Teollisuuden renessanssi: lunastuuko lupaus puhtaasta teknologiasta?

Cleantech ja sitä muistuttavat käsitteet on otettu käyttöön, jotta ymmärrettäisiin uudenlaisen puhtaamman teknologian mahdollisuudet teollisuuden uudelleensyntymässä ja sitä kautta työpaikkojen ja hyvinvoinnin lisäämisessä. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö korosti tuoreella Tanskan-vierailullaan cleantechin merkitystä ihmiskunnalle. Presidentin mukaan cleantechillä tarkoitetaan sellaisia toimia, joilla saadaan vähemmästä enemmän. Määritelmä on tervetullut muistutus niistä toiveista, joita cleantechille ja yleisemmin ympäristöliiketoiminnalle on Suomessa viimeisen lähes 20 vuoden aikana asetettu.

Toiveikkaista suunnitelmista huolimatta cleantechin myönteisistä vaikutuksista taloudelliseen tulokseen tai ympäristön hyvinvointiin ei ole selkeää näyttöä – lukuun ottamatta ympäristönsuojeluun tähtääviä tekniikoita. Selvää on kuitenkin, että useat puhtaamman teknologian innovaatiot asettavat tulevaisuudessa kovia vaatimuksia kierrätysjärjestelmien kehittämiselle ja raaka-aineiden saatavuudelle. Cleantechin edistämisen keskeisenä haasteena on ymmärtää paremmin tuotteiden koko elinkaaren ja materiaalikierron reunaehtoja, ja tätä kautta myös uusien teknologioiden todellisia ympäristövaikutuksia. Haasteen ymmärtämiseen ja hallintaan tarvitaan suunnittelijoiden ja kierrättäjien yhteispeliä. Jos taas haasteeseen ei vastata, saattavat ekologista tehokkuutta parantamaan tarkoitetut toimet kääntyä itseään vastaan.
Cleantechin ympäristöhaasteet korostuvat esimerkiksi harvinaisten maametallien kohdalla. Maametallien saatavuuteen liittyvä epävarmuus lisää luonnollisesti painetta kierrättämiseen. Harvinaiset maametallit ehdollistavat informaatio- ja kommunikaatioteknologiaa, joka sinänsä voi tuoda parannuksia yhteiskunnan energia- ja materiaalitehokkuuteen, mutta mikroelektroniikan yhdistäminen uusille tuotealustoille saattaa jatkossa vaikeuttaa metallien talteenottoa merkittävästi. Esimerkiksi älytekstiilit voivat tulevaisuudessa aiheuttaa samanlaisen päänsäryn kuin nykyinen autoteollisuuden erittäin vaikeasti kierrätettävä metallinöyhtä (fluff-jäte).
Materiaalien kierrätettävyyteen tulisi siis kiinnittää huomiota jo tuotteiden suunnitteluvaiheessa, koska silloin tehdään valintoja uudenlaisten materiaaliyhdistelmien ja komponenttien käytöstä. Näin varmistetaan, että vaikkapa suurta innostusta herättäneet 3D-tulosteet tai arkea helpottavat nanopinnoitteet eivät heikennä niiden sinänsä hyvää materiaalitehokkuutta hankalan kierrätettävyyden takia.

Materiaalitehokkuutta ja kierrättämistä huomioiva tuotesuunnittelu korostuu tulevaisuuden teollisissa rakenteissa myös laajemmassa mittakaavassa. Bioekonomian murroksessa biopohjainen tuotekenttä laajenee perinteiseen metsäteollisuuteen verrattuna ja esimerkiksi kemianteollisuuden raaka-aineeksi soveltuvien biopolymeerien tuotannon kasvu lisää uusien sivuainevirtojen määrää huomattavasti.

Tuotekentän monimuotoisuudesta johtuen bioekonomian sivuainevirtojen hyödyntäminen integroidussa teollisuusympäristössä ei ole aina mielekästä, vaan tuotannon arvoverkot hajaantuvat maantieteellisesti laajalle alueelle. Tulevaisuuden bioekonomian sivuainevirtojen kokonaisvaltaiseen ja turvalliseen hyödyntämiseen on syytä varautua ajoissa sekä teknologisin että hallinnollisin keinoin.