sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Biopankeissa on jännätty viimeisen vuoden ajan, miten toimintaa säätelevien lakien uudistuksessa käy. Tietosuoja-asetuksen (GDPR) vaatimukset astuivat voimaan toukokuussa 2018. Laki sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä, genomilaki ja uusi biopankkilaki ovat kaikki olleet valmistelussa. Tätä kirjoitettaessa ensimmäinen eli ns. toisiolaki hyväksyttiin eduskunnassa ja astuu voimaan aprillipäivänä. Koska lakiehdotus koki viime metreillä merkittäviä muutoksia, on lopullisen lain tulkinta vielä varsin epäselvää biopankkilaisille.
Odotukset ovat biopankeissa kuitenkin korkealla, koska selkeät säännöt mahdollistaisivat terveysalan tutkimus- ja innovaatiotoiminnan kasvustrategian suositusten toteuttamisen terveysdataan liittyvän tutkimustoiminnan osalta. Sinänsä nykyinen biopankkilakimme on jo mahdollistanut biopankki-infrastruktuurin synnyttämisen Suomeen ja biopankkitutkimusten määrä on hyvässä kasvussa.
Tarvitaan pelisääntöjä, sujuvia lupaprosesseja ja investointeja tietoturvallisiin tietoaltaisiin.
Jotta potilastietojärjestelmissä ja terveystiedon rekisterissä oleva tieto saataisiin big data -aikakaudelle, tarvitaan pelisääntöjä, lupaprosessien sujuvoittamista ja investointeja tietoturvallisiin tietoaltaisiin Tietoallas Tietoallas on liiketoimintatiedon hallintaan tarkoitettu ratkaisu, joka mahdollistaa erityyppisten tietojen keruun ja tallentamisen edelleen jalostettavaksi. Tietoallas eroaa perinteisestä tietovarastoratkaisusta, koska mallintaminen on kevyttä ja tietoallas sallii muidenkin kuin perinteisten tietotyyppien tallentamisen ja käsittelyn (esim. kuvat, dokumentit, sensoridata). Harvemmin käytetty termi on tietojärvi. Avaa termisivu Tietoallas .
Turussa, Helsingissä ja Kuopiossa on jo käytössä potilastietoaltaita, joita käytetään selvittämään operatiivisia pullonkauloja sairaanhoidossa ja muun muassa Clever Health -tyyppisissä innovaatiohankkeissa.
Tietoaltaiden hyödyntäminen on kuitenkin vasta aivan alkuvaiheessa. Tutkijat akateemisella ja yksityisellä puolella ovat vasta heräämässä niiden tarjoamiin mahdollisuuksiin.
Analysoimalla suuria määriä potilastietoja voidaan löytää sairauksille uusia alatyyppejä ja parhaita yksilöllisiä hoitopolkuja.
Lääkäreille ja hoitajille voidaan kehittää päätöksenteon tueksi työkaluja, jotka kalibroituvat todellisen potilastiedon perusteella. Kliinisiin tutkimuksiin voitaisiin valita potilaat huomattavasti tarkemmin. Ehkäpä jopa lääketutkimukset voitaisiin tehdä ”lennossa” käyttämällä kontrolliryhmänä olemassa olevan hoitopolun potilaita.
Jos kliinisten tutkimusten määrä kääntyisi Suomessa takaisin kasvu-uralle, saataisiin uusimmat lääkkeet ja hoidot hyödyttämään suomalaisia potilaita mahdollisimman varhain. Suomi lunastaisi lupauksen nousta yksilöllisen lääketieteen mallimaaksi.
Suomalainen biopankkisuostumus antaa mahdollisuuden ottaa yhteyttä potilaaseen. Tutkimusmäärät ovat lisäksi hyvässä kasvussa, esimerkiksi FinnGen-projektissa tutkitaan 500 000 suomalaisen genomitietoja.
Tulevaisuudessa voitaisiin tutkimuksissa löydetyt korkean riskin potilaat ohjata terveydenhoidon ennaltaehkäisevään seurantaan tai ainakin farmakogeneettisten eli lääkinnällisten piirteiden huomiointiin hoitotyössä. Tällainen seulonta vaatisi kuitenkin korkean riskin potilaiden osalta tutkimuslöydösten varmentamisen, jotta seulontatuloksesta ei olisi epäselvyyttä.
Suurimpana uhkana olisi se, että yksityinen tutkimus- ja innovaatiotoiminta eriytettäisiin suostumusten suhteen. Jokaiselta tutkimuspotilaalta jouduttaisiin erikseen kysymään lupaa näytteiden tai tietojen käyttöön. Lääkeyrityksille ei voitaisi toimittaa tutkimusnäytteitä eikä tutkimusdataa ilman erillisiä suostumuksenhakuprosesseja. Jo aikaisemmin suostumuksensa antaneita tutkimuspotilaita ei voitaisikaan linkittää tutkimuksesta potilastyöhön, vaikka uusia parantavia lääkkeitä ja hoitoja olisikin tarjolla juuri hänelle. Tällöin lääkeyritykset menisivät sinne, missä tietojen saanti on helpompaa. Tutkimustoiminta jäisi Suomessa pääosin julkisrahoitteiseksi ja akateemiseksi.
Sitran vierailijablogaukset antavat äänen eri alojen tulevaisuudentekijöille. Kirjoitukset eivät (välttämättä) kerro Sitran työstä, vaan ovat kirjoittajiensa ajatuksia ajankohtaisista asioista. Tämän blogauksen kirjoittaja Eero Punkka toimii asiakkuuspäällikkönä Helsingin Biopankissa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä ja on ollut mukana ohjausryhmässä Helsingin Biopankin, Sitran rahoittamassa Isaacus-projektissa.
#isaacus
Suosittelemme
Tästä eteenpäin.