sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Ilmastotyö kärsii ajoittain Kööpenhaminan traumasta. Kuusi vuotta sitten lässähtänyt ilmastokokous kummittelee yhä osalla takaraivossa.
Pariisin alla moni kysyi, onko Kööpenhaminasta opittu mitään. Onko mikään muuttunut?
Yhtäläisyyksiä on toki paljon. Kööpenhaminankin alla kansalaisliikkeet terhakoituivat ja eteenpäin katsovat yritykset vetosivat sopimuksen puolesta. Myös kuusi vuotta sitten tutkijoiden viesti oli vankka ja valtioiden johtajat riensivät tukemaan neuvotteluita.
Mutta paljon on myös muuttunut. Pariisin kokouksella on paremmat edellytykset onnistua monesta syystä.
Yksi Kööpenhaminan pannukakun juurisyistä oli päästöjättien Yhdysvaltain ja Kiinan erimielisyydet. Pariisin kokouksen alla nämä G2-maat ovat päinvastoin sitoutuneet yhdessä ilmastotoimiin.
Vuonna 2009 ei ollut vielä takeita siitä, että myös kehitysmaat saadaan sitoutumaan päästörajoituksiin. Pariisin kokouksen alla kansalliset päästövelvoitteet on saatu jo yli 180 maalta, jotka kattavat yli 95 prosenttia maailman päästöistä.
Kuudessa vuodessa vähäpäästöinen teknologia on edennyt harppauksin – esimerkiksi aurinkokennojen hinta on romahtanut vain viidesosaan. Tämä tekee päästöjen vähentämisestä paljon aiempaa halvempaa ja helpompaa.
Myös diplomatiassa on otettu opiksi. Kulmikkaiden tanskalaisten sijaan kokousta vetävät nyt sujuvasanaiset ranskalaiset, ja luottamuksen rakentamisen merkitys on ymmärretty paremmin.
Monet muutkin tähdet ovat nyt paremmassa asennossa. Esimerkiksi neuvottelujen pohjana oleva luonnos sopimustekstiksi on hallittavampi.
Kaikki tämä ei tietenkään tarkoita, että onnistunut lopputulos olisi taputeltu. Paljon on silti menty eteenpäin kuuden vuoden takaisesta katokokouksesta.
Todellisiin edistysaskeliin perustuva toivoterapia on parasta hoitoa Kööpenhaminan traumalle.
Sitran vanhempi neuvonantaja Oras Tynkkynen kirjoittaa Pariisin ilmastokokouksen aikana päivittäin analyyseja kokouksen etenemisestä. Aikaisemmin sarjassa ilmestynyt:
Kaikki olennainen Pariisin ilmastokokouksesta
Suosittelemme