Totaal­voetbal

Dialogi ja totaalijalkapallon filosofia. Tapio Anttila pohtii Monologia dialogista -blogisarjansa viidennessä osassa mitä dialogi vaatii osallistujalta, ja tulee samalla listanneeksi 10  varsin tutun kuuloista kikkaa tuhota dialogi.

Jalkapallossa pelaajien tehtävät määräytyivät pitkään pelipaikan mukaan. Nopea vasuri viiletti pitkin vasenta laitaa hyökkääjänä. Kovaluinen kivinilkka kaatoi topparina kaikkea liikkuvaa. Pelaajan ominaisuudet määrittivät pelipaikan ja harjoittelussa painotettiin pelipaikkaan liittyviä tehtäviä. Hollantilaiset kehittivät 1970-luvulla vallankumouksellisen ”totaalijalkapallo”-pelifilosofian. Jokainen kenttäpelaaja oli pelitilanteiden muuttuessa valmis pelaamaan millä paikalla tahansa. Vaatimukset pelaajien teknisistä taidoista, taktisesta osaamisesta ja peliasenteesta olivat aivan uudella tasolla. Hollannin ja hollantilaisten seurojen menestys alkoi tästä ymmärryksestä.

Kannoin juniorina ylpeänä pelipaidassani numeroa neljätoista esikuvaani Hollannin ja Ajaxin Johan Cruyffia seuraten. Hän oli totaalijalkapallon sankari. Pelaajauran jälkeen hän jatkoi menestyksekkäästi valmentajana. Cruyff käynnisti FC Barcelonan valmentajana ollessaan La Masian – maineikkaan nuorisoakatemian.

Mitä dialogi edellyttää osallistujalta?

Tärkein edellytys toimivalle dialogille on kollegiaalisuus. Osallistujat kohtelevat toisiaan yhdenvertaisina. Jokaisella on oikeus puhua ja tulla kuuluksi. Dialogi tapahtuu tällöin yhteisössä, jonka jäsenet arvostavat toisiaan. Kaikki osallistujat kantavat vastuuta paitsi sisällön kehittymisestä myös keskustelujen dialogisesta luonteesta.

Tämän päivän viestintä edellyttää nopeutta ja sanavalmiutta. Dialogissa painottuvat kärsivällisyys ja taito odottaa. Tämä on monelle osallistujalle vaikeata. ”Laita ajatuksia paperille kuunnellessasi muiden puheenvuoroja odottaessasi omaa vuoroasi.” Tämä yksinkertainen neuvo auttaa kärsimättömiä kuuntelemaan, ja usein samalla tulee harkittua omia perusolettamuksia – kimmahtiko suunniteltu kannanotto puolustautumisreaktiosta. Omia ajatuksia kirjoittaessa on kuitenkin vaara, että uppoutuu vain omiin ajatuksiinsa. Taito olla läsnä on osallistujalle välttämättömyys. Useat kirjoittajat painottavatkin empaattista kuuntelua.

Dialogi tuo tunteet esiin. On kuitenkin suuri ero, näytetäänkö tunteita vai käytetäänkö tunteita. Kiistanalaisten aiheiden käsittely nostattaa aina tunteita, joiden näyttämistä ei pidä pelätä. Kokeneiden keskustelijoiden kesken niitä osataan myös käsitellä. Dialogi taantuu, jos osallistuja käyttää tunteitaan tehokeinona puolustaakseen tai hyökätäkseen muiden sanomista vastaan. Muut kiusaantuvat ja tahtovat tavalla tai toisella päästä tilanteesta eroon. Asiat jäävät käsittelemättä, kun osallistujat pakenevat muihin aiheisiin. Kyky kohdata ja käsitellä omia tunteitaan on kunkin osallistujan omalla vastuulla.

Usein keskusteluissa on tilanne, jota kutsun taitekohdaksi. Tarkoitan hetkeä, jolloin rintamat ovat muodostuneet, vuorosanoista tulee ennalta arvattavia ja jännitteet kasvavat. Osallistujien kehon kieli ja äänen sävy vahvistavat sanallista viestintää. Tällöin vaihtoehtona on eipäs-juupas tyyppinen väittely tai dialogi. Taitekohdan kääntyminen dialogin puolelle edellyttää kärsivällisyyttä tuoda olettamukset keskusteluun ja yhden osallistujan henkilökohtaista rohkeutta. Kiivaassa tilanteessa oivaltava puheenvuoro, joka kertoo sekä kokonaisuuden hahmottamisesta että vastapuolen näkökulmien ymmärtämisestä ja arvostamisesta, laukaisee tilanteen. Parhaimmillaan huumorilla terästetty puheenvuoro avaa kokonaan uuden vaiheen ryhmän työskentelylle.

Useat dialogin kehittäjät ovat laatineet sellaisten ominaisuuksien listaa, jotka edistävät dialogisuutta. Näitä ns. dialogihyveitä ovat muun muassa uteliaisuus, rehellisyys, uskallus, vilpittömyys, rohkeus, nöyryys, avoimuus, vaatimattomuus ja kohteliaisuus. Vaikeaa olla eri mieltä.

Älykäs keskustelu edellyttää osallistujilta riittävää tietopohjaa. Mikä on riittävä, riippuu aiheesta ja keskustelijoista. Jos osallistujien tietopohja käsiteltävästä aiheesta vaihtelee paljon, niin ei ole sellaista perustaa, jonka päälle voidaan rakentaa uutta ajattelua kehittävää dialogia. Joissakin dialogia käsittelevissä kirjoissa suhtaudutaan epäillen analyyttisuuteen. Ymmärtääkseni pelätään, että analyyttinen käsittely pitää asiat vanhoissa lokeroissaan ja uudet ajattelumallit eivät saa kasvualustaa. Pidän analyyttisyyttä kuitenkin tärkeänä. Se auttaa ymmärtämään puheenvuorojen yhteyden aiemmin sanottuun. Analysointikykyä tarvitaan myös oman ajattelun ja olettamuksiensa tarkastelussa. Sitä en kiellä, että jossakin kohdin tulee analyyttisuudestakin päästää irti, ainakin hetkeksi.

Dialogi parhaimmillaan lisää ymmärrystäni omasta ajattelusta, muiden näkökannoista ja itse käsiteltävästä asiasta. Se tapahtuu ihmisen sisimmässä ja ihmisten välillä. Dialogissa puhumista tärkeämpää on yhdessä ajattelu. Heikkoja kohtia on siis paljon, lupaavan dialogin tuhoaminen ei ole kovin vaikeata.

Tässä 10 kikkaa tuhota dialogi:

1. KÄÄNNYTÄ – älä anna periksi, käännytä muut puolellesi, pakota heidät ymmärtämään edes nimellisesti, pidä soolosi mahdollisimman pitkinä, muut oppivat näin parhaiten
2. VOITA – kerää pisteitä, voita väittely, ole nokkela
3. VETÄYDY – pysyttely omassa boxissasi, älä kerro ajatuksistasi
4. PITÄYDY – jos jokin asia ei sovi viitekehykseesi, unohda se
5. KIIREHDI – mahdollisimman aikaisessa vaiheessa päätöksiä ja toimintaa; ”eiköhän tämä ollut tässä”
6. KOROTA ITSESI – muista kertoa ylivertaisesta koulutuksestasi, käsittämättömän monipuolisesta kokemuksestasi ja kaiken kattavista tiedoistasi, alleviivaa asemaasi, tiputtele riittävästi nimiä jokaiseen puheenvuoroosi
7. AUKTORITEETTIARGUMENTIT – jos asia-argumentit eivät riitä, yritä auktoriteeteillä, jos sekään ei toimi, käy persoonaan kiinni
8. OLE POISSA – räplää kännyä, tablettia tai jotain, tiedät kuitenkin ennalta mitä muut sanovat
9. VASTUSTA AINA – vastusta periaatteessa, käytä aina advocatus diaboli –puheenvuorosi
10. PATENTTIRATKAISUT – muistuta patenttiratkaisustasi, joka toimisi tässäkin

Jos sydänalassasi tuntuu nyt jotain, se voi olla omatunto, joka kolkuttaa, tai sitten vain närästää.

Hyvä dialogikeskustelija on kuin hollantilaisen valmentajan unelmapelaaja. Hänellä on ymmärrys, mikä on pelisysteemin tarkoitus. Hän on valmis yhteisiin ponnistuksiin tavoitteiden saavuttamiseksi. Tilanteiden mukaan hän voi vaihtaa puolustajan roolin hyökkäävämpään ja päinvastoin. Hänen pelipaikkansa ei rajoita hänen mahdollisuuksiaan kentällä. Hänellä on päässään harjoitellut taktiset kuviot, mutta pelitilanteissa hän toimii luovasti joukkueen eteen.

Kiinnostavaa luettavaa:
Bohm, David: On Dialogue, 1996
Yankelovich, Daniel: The Magic of Dialogue, 1999
Kakkuri-Knuutila, Marja-Liisa: Kaksi dialogimuotoa ja niiden eettinen merkitys, 2015
Kohlrieser, George: Aidon dialogin voima, 2006
Roman, Jari: Kohti dialogisempia yhteisöjä, kohti parempaa maailmaa, 2015
Senge, Peter M.: The Fifth Discipline, 1990
Conklin, Jeff: Dialogue Mapping, 2006
Isaacs, William: Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito, 2001

Asiamies, Sitran yhteiskunnallisen koulutustoiminnan vetäjä Tapio Anttila pohtii syksyn aikana dialogia eri näkökulmista. Monologia dialogista -blogisarjassa tähän saakka ilmestyneet:
osa 1: Seitsemän huonoa kautta takana 
osa 2: La mano de Dios – Jumalan käsi
osa 3: Kuoleman ottelu
osa 4: Pukukoppielämää
osa 5: Totaalvoetbal (tämä kirjoitus)