Työelämä muuttuu – työ ei katoa

Työn tulevaisuuteen on pitkään liittynyt uhkakuvia. Suomessa on ainakin 1990-luvun alusta lähtien pelätty työn loppumista. Tällä hetkellä ollaan huolissaan siitä, mitä robotisaatio ja tekoäly saavat aikaan; teknologian kehittyminen voi tehdä yhä useammista nykyisistä töistä tulevaisuudessa tarpeettomia. Tutkijat ovat arvioineet, että noin kolmasosa työpaikoista voisi olla uhanalaisia.

Todellisuudessa työvoiman tarvetta vähentävä kehitys ei kuitenkaan ole nopeutunut vaan hidastunut. Työn tuottavuuden kasvuvauhti on kaikissa länsimaissa hidastunut jo pitkään ja on viime vuosina ollut hyvin lähellä nollaa. Tämä tarkoittaa sitä, että uuden tekniikan käyttöönotto on vähentänyt vain hyvin vähän työvoiman tarvetta. Tässä suhteessa kehitys oli paljon nopeampaa 1950- ja 1960-luvuilla, jolloin tuottavuus kasvoi vuosittain noin kolmen prosentin vauhtia.

Menneisyydessä koettu nopea tuottavuuden kasvu tarjoaa esimerkkejä suurista teknologisista murroksista, jotka ovat vähentäneet rajusti työvoiman tarvetta. Suurin muutos Suomen elinkeinorakenteessa oli 1900-luvulla tapahtunut maa- ja metsätalouden koneistuminen, joka hävitti noin puolet kaikista työpaikoista 50 vuoden aikana. Muutos johti valtavaan muuttoliikkeeseen maalta kaupunkeihin. Myöhemmin samansuuntainen kehitys on jatkunut teollisuudessa ja logistiikassa, missä automaatio, robotit ja tehokkaammat koneet ovat parantaneet merkittävästi tuottavuutta. Tuottavuuden kasvu on näillä aloilla johtanut toisaalta työvoiman vähentymiseen ja toisaalta tuotanto- ja kuljetusmäärien kasvuun.

Teknologisesta kehityksestä johtuva tuottavuuden kasvu ei merkitse töiden loppumista. Sen sijaan nopea tuottavuuden kasvu johtaa tuotantokustannusten alenemiseen ja tuotteiden hintojen laskuun. Näin on käynyt esimerkiksi ruoan ja vaatteiden tuotannossa sekä elektroniikassa. Hintojen lasku tarkoittaa sitä, että kuluttajat hyötyvät kehityksestä – voitot eivät siis kasaudu robottien omistajille, vaan kilpailun vuoksi seurauksena on hintojen alentuminen.

Hintojen laskiessa kuluttaja voi käyttää tulojaan entistä enemmän joidenkin muiden tuotteiden hankintaan. Kehitys onkin johtanut siihen, että välttämättömyyshyödykkeiden kuten ruoan osuus kulutuskorissa on pienentynyt ja vastaavasti monien muiden kuten matkailun ja harrastusten on kasvanut. Kulutuskoreihin on ilmaantunut myös täysin uusia tuotteita, kuten mobiiliviestintä ja pelit.

Muutos näkyy myös työmarkkinoilla. Alkutuotannon ja valmistavan toiminnan sekä joidenkin tietojenkäsittelytehtävien työvoimaosuudet ovat alentuneet ja samalla muiden palvelujen merkitys työllistäjänä on kasvanut. Voimme päätellä, että tällainen kehitys jatkuu myös tulevaisuudessa, vaikka muutoksen nopeuden ennakointi on vaikeaa. Usein muutoksen nopeutta yliarvioidaan. Robotisaatio tulee kyllä etenemään, mutta suuret muutokset vaativat pitkän ajan.

Mitä sitten voimme ennakoida työn tulevaisuudesta? Väestön ikääntyessä terveydenhoito ja erilaiset hoivapalvelut tulevat kasvamaan myös jatkossa. Eläkeläisten määrän kasvu samoin kuin elämäntapamuutokset pitävät huolen myös matkailun ja ravintolatoiminnan kasvusta. Asumiseen ja henkilökohtaiseen hyvinvointiin panostetaan enemmän. Suomessa edelleen jatkuva kaupungistuminen vaikuttaa siihen, että rakennusala säilyy merkittävä työllistäjänä.

Muutokset tarkoittavat sitä, että kaikki eivät voi työskennellä koko työuraansa samoissa tehtävissä. Vaikka työpaikka säilyisikin samalla alalla, johtaa teknologian kehitys siihen, että työtavat ja työvälineet ehtivät muuttua moneen kertaan 40 vuoden aikana. Tämä edellyttää työntekijöiltä, yrityksiltä ja koulutusjärjestelmältä jatkuvaa valmiutta muutokseen ja muutoksen tukemiseen.

Tulevaisuuden työpaikka -blogisarjassa katsotaan työelämän tulevaisuuteen ja etsitään keinoja työpaikkojen uudistamiseksi.