Uuden turvallisuuden muotoilua

Uusi turvallisuus -foorumi matkusti 1.-5.12. 2013 Kööpenhaminaan katsomaan, minkälaisia uuden turvallisuuden ratkaisuja Tanskassa on keksitty. Tässä sarjassa osallistujat blogaavat matkalta itseään inspiroineesta aiheesta.

”Tuomme ihmisen äänen ratkaisujen kehittämiseen”, totesi sosiologi ja projektipäällikkö Jakob Schjørring tutustumiskäynnillämme Tanskan kolmen ministeriön ja Odensen kunnan yhteisvoimin kokoamassa MindLabissa. MindLab on koottu tuottamaan ketterämpiä uusia tapoja tanskalaisen yhteiskunnan kehittämiseksi ihmisyyttä ja kestävää kehitystä tukevaksi ja kyvykkäämmäksi kohtaamaan nykyisiä ja tulevia häijyjä haasteita.

Vierailijaryhmämme oli vaikuttunut Jakobin pitämästä MindLabin esittelystä. Pysähdyin kuuntelemaan, mistä ryhmäni jäsenet puhuivat vierailun jälkeen. Mikä esittelyssä oli erityisesti heitä herätellyt? Millaisia oivalluksia he olivat saaneet vierailusta? Keskustelusta nousi vahvimmin esille oivallus siitä, että MindLabin kaltaisella suhteellisen pienellä moniammatillisella ryhmällä voidaan saada aikaiseksi keskeisiä tuloksia – yhteiskunnallisesti merkittäviä ehdotuksia ja kuvauksia, jotka näyttävät suuntaa yhteiselle ratkaisemiselle ja joiden avulla voidaan sitouttaa ja osallistaa erilaisia sidosryhmiä yhteiseen ongelmanratkaisuun.

MindLabin tehtävänä on siis kuvata yhteisen ratkaisemisen kohteena olevaa asiaa, taustoittamalla sitä, tuomalla se elävän elämän kontekstiin, hahmottelemalla haasteen merkitys ja vaikutukset ja löytää asian kehittämisen kannalta olennainen lähestymistapa ja tarttumapinta, jonka kautta asia voisi ratketa ketterämmin. Muotoilussa tätä vaihetta kutsutaan briefin eli suunnittelun tehtävänannon kirkastamiseksi, mikä tapahtuu aivan muotoiluprosessin aluksi, hämärässä aloittamisen vaiheessa, kun suunnitteluryhmässä pyritään hahmottamaan ja jäsentämään, millaisia tarpeita, toiveita, mahdollisuuksia ja rajoituksia suunnittelun kohteena olevaan asiaan liittyy.

Kukaan yksin ei voi toteuttaa ratkaisuja viheliäisiin ongelmiin; niiden ratkaisemiseksi tarvitaan monia ja monenlaisia toimijoita. Mutta pienikin joukko, yhteenhitsautunut yhteisen sommittelun ja ongelmanratkaisun tiimi, voi kokeillen ja asiayhteyteen hienovaraisesti ja moniulotteisesti tarttuen tuottaa ymmärrystä ja näkemystä ratkaisun yhteiskehittämisen linjaksi – tienviitoiksi ja kartaksi. Samanaikaisesti tiellä on oltava yhteinen suunta, tarkoitus ja tehtävä. Matkalla on oltava näyttöjä ja todistusta sille, että valittu reitti on yhteisen näkemyksen suuntainen. Niin kuin Jakob esittelyssään totesi: ”Yksi tärkeimmistä asioista on saada aikaiseksi välittömiä onnistumisia, jotka vahvistavat yhteisen suunnan hyväksi päätökseksi.”

Uuden turvallisuuden ratkaisujen muotoilemiseksi voidaan hakea esimerkkiä Tanskasta, jossa ihminen on asetettu keskeisten isojen ja pienien haasteiden ratkaisemisen keskiöön. On toki tarpeen hahmottaa ja ymmärtää laajasti toisiinsa vyyhtiytyneitä haasteita ja niiden keskinäisiä kytkentöjä ja riippuvuuksia, mutta näiden laaja-alaisesti vaikuttavien ja kehittyvien prosessien ja ilmiöiden vaikuttamisen keinojen tulisi olla ihmisen mittakaavassa. Osallistumisen ja ratkaisemisen tulisi olla meille kaikille mahdollista – arjessa, työssä, ja vapaa-ajalla. Tässä meillä on paljon työtä Suomessa. Toimintatapamme on viime vuosikymmeninä vääntynyt tilaan, jossa odotamme valtion- tai kuntatason päättäjiltä valmiita ohjeita ja suosituksia ongelmiemme ratkaisemiseksi. Mutta kuka kantaa vastuun toteutuksesta? Jakavatko päätöksentekijät ja toteuttajat laajemman näkemyksen asiasta ja sen ratkaisemisesta? Mitkä ovat yksittäisen ihmisen keinot näissä kokonaisuuksissa? Kuinka niitä on mietitty ja miten ne esitellään? Laajempi pohjaa turvalliseksi joustavuuden ja kestävän kehityksen suomalaiseksi yhteiskunnaksi luodaan prosesseissa, joissa kaikkien tehtävänä on auttaa muita mielekkyyden muotoilussa.

Hyvää luettavaa kaikille muotoilusta, sosiaalisista innovaatioista ja poliittisesta päätöksenteosta kiinnostuneille: DESIS Network, Public & Collaborative: Exploring the Intersection of Design, Social Innovation and Public Policy; edited by Eduardo Staszwoski