Vähähiilisyydestä ilmastopositiivisuuteen

Vähähiilisyys on paljon käytetty termi päivän ilmastopolitiikassa. Monet toimialat ovat laatineet vähähiilitiekarttojaan. Tavoite on hyvä — kun konteksti ymmärretään.

Parempiakin termejä nimittäin on: esimerkiksi hiilinegatiivisuus. Maan kasvukunnon ja kasvillisuuden tutkijana liputtaisin kuitenkin ilmastopositiivisuuden puolesta.

Ilmastotyö kun on työtä myös luonnon kanssa, ja luonnossa hiilellä on hyvä eikä paha kaiku. Termiä olisi hyvä harkita, kun uutta hallitusohjelmaa keväällä laaditaan.

Hiilen kierto on oleellinen osa elämää eri elinympäristöissä. Kasvien kuiva-aineessa on vajaa puolet hiiltä, eivätkä muutkaan eliöt maanpäällä ole vähähiilisiä. Ilman hiiltä ei ole elämää. Siten ilmastopolitikka, joka pyrkii vähähiilisyyteen, unohtaa elollisen luonnon. Se on politiikkaa, joka keskittyy päästöjen vähentämiseen, mutta ei näe hiilenkiertoa ja fotosynteesin voimaa ratkaisuna ilmastonmuutoksen hillintään.

“

Ilman hiiltä ei ole elämää.

Eroon fossiilisista materiaaleista

On toki oikein keskittyä ensisijaisesti fossiilisten materiaalien eli kivihiilen, öljyn ja maakaasun käytöstä luopumiseen. Ilmakehään on viime vuosisadan alusta jäänyt yhä enemmän fossiilisista polttoaineista peräisin olevaa hiilidioksidia, joka on käynnistänyt ilmaston kuumenemisen ja vauhdittanut sitä.

Mihin kivihiilen ja öljyn hiili on mennyt? Global Carbon Atlas -palvelun mukaan yli kolmasosa on jäänyt ilmakehään, alle kolmannes meriin ja alle kolmasosa sitoutunut kasvillisuuteen.

Vähähiilisyyttä on se, että emme päästä ilmakehään takaisin sitä hiiltä, joka on sitoutunut maahan miljardeja vuosia sitten. Tämä ei kuitenkaan enää riitä. Tämän päivän fotosynteesille on annettava mahdollisuus korjata tehtyä virhettä.

Fotosynteesi sitoo hiiltä

Kasvillisuuden hiilen sidontaa ja maaperän hiilivarastoja on siis tehostettava. Kasveille on annettava hyvät olosuhteet ylläpitää fotosynteesiä. Eli maan terveyttä ja kasvukuntoa on hoidettava, jotta maa pysyy vihreänä ja tuottaa biomassaa – maan päälle ja maan alle.

“

Kasveille on annettava hyvät olosuhteet ylläpitää fotosynteesiä.

Kyse on ikiaikaisesta ekosysteemipalvelusta, jossa ilmakehän hiilidioksidista ja maaperän vedestä syntyy auringon aktivoimana hiilipitoista biomassaa kuten ruohoa, viljaa ja puita. Elävää orgaanista aineista, josta on meille ruuaksi ja lämmöksi. Samalla kasvit rikastuttavat ilmaa hapella, jota kasvavien kasvien fotosynteesi myös tuottaa.

Ihmisen ja koko elollisen luonnon hyödyntämä eloperäinen aines hajoaa ja osa hiilestä päätyy lyhytaikaisesti ilmakehään, josta se taas päätyy uuteen elollisen materiaalin hiilensidontaan. Kyse on biogeneettisestä hiilenkierosta, joka tulisi erottaa omaksi prosessikseen fossiilisten lähteiden yksisuuntaisesta päästöstä.

Kohti ilmastopositiivista tulevaisuutta

Biomassa on hiilensä sitonut ja sitoo takaisin toisin kuin kivihiili. Näin voidaan todeta, kun aikajänteenä ovat vuodet ja vuosikymmenet, ihmisen sukupolvet. Hiilen takaisinsidonta edellyttää, että maa on kasvipeitteinen ja se kylvetään tai istutetaan uudelleen sadonkorjuun jälkeen. Kasvustolle luodaan edellytykset lisätä biomassaansa eli satoa, mikä on kestävän maa- ja metsätalouden perusteita.

Sanna Marinin hallitusohjelman tavoitteena on hiilineutraali Suomi vuonna 2035. Ottaen huomioon elollisen luonnon hiilenkierron ja kasvavan kasvin hiilensidonnan, hiilineutraalius ei avaa koko tahtotilaa. Ilmastoneutraalisuus ottaa huomioon yksiselitteisemmin myös muut kasvihuonekaasut, metaanin ja dityppioksidin, joita myös maaperä päästää.

Meidän on myös pystyttävä parempaan, kuin olla neutraali. Nyt tulisi korjata tehtyjä virheitä – eli kytkeä takaisin hiilidioksidia ilmakehästä. Siksi liputtaisin ilmastopositiivisen tulevaisuuden puolesta. Tällöin fossiilisten käyttö ajetaan alas, kasvillisuuden hiilensidonta voimistetaan suuremmaksi kuin maaperäpäästöt ja hiilenkierto otetaan huomioon eri aikajänteillä.

Lopputuloksena ei ole vain ilmastoneutraalisuus, vaan hiilidioksidin poistoa ilmakehästä, jotta ilmastonmuutosta saadaan hillittyä.