sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.Vaikuttavassa julkisen sektorin innovaatiotyössä tarvitaan muutakin kuin systeemiajattelua
Systeemiajattelu on oivallinen lähestymistapa viheliäisten ongelmien ratkaisemiseen ja missio-orientoituneen muutoksen tekemiseen, mutta se ei ratkaise kaikkea.
Kirjoittaja
Julkaistu
Tämä blogikirjoitus johdattelee aiheeseen, josta Piret Tõnurist puhuu torstaina 21.11.2019 Sitra Labin Heräämö XL: Yhteiskunnalliset innovaatiot ja globaalit haasteet -tapahtumassa.
Jotta systeemiajattelu olisi vaikuttavaa, sitä pitää soveltaa erilaisiin konteksteihin ja innovaatiohaasteisiin sekä yhdistää muihin menetelmiin. Systeemiajattelu vaatii paljon resursseja – aikaa ja osaamisen kehittämistä – mutta se tarjoaa hyvän lähtökohdan laaja-alaisen muutoksen edistämiseen.
OECD:n julkisen sektorin innovaatioyksikkö Observatory of Public Sector Innovation (OPSI) on rakentanut systeemiajatteluun liittyvää toimintaansa viimeisen kolmen ja puolen vuoden ajan. Se ei ole ollut helppoa, mutta voimme sanoa, ettemme vain puhu systeemiajattelusta, vaan hyödynnämme sitä käytännössä kumppaniemme kanssa.
Olemme muun muassa avustaneet Skotlannin kansallisen tulosmallin arvioinnissa, auttaneet kehittämään Viron missio-orientoituneen innovaatiotoiminnan valmiuksia, arvioineet Walesin opetuksesta päättävän yksikön kykyä jatkuvaan oppimiseen ja työskentelemme parhaillaan Sloveniassa auttaaksemme heitä uudistamaan hankintajärjestelmäänsä.
Kaikissa näissä olemme hyödyntäneet systeemiajattelua. Se on yksi käyttämistämme lähestymistavoista (lue lisää työkaluvalikostamme), jonka käyttöönottoon on uponnut paljon resursseja. Sanonta kuuluu: ”jos kädessäsi on vasara, alkavat kaikki ongelmat näyttää nauloilta”. Emme kuitenkaan ole langenneet siihen, että kaikki systeemiset ongelmat olisivat meille vasaroitavia nauloja.
Vaikka pidämme systeemiajattelua korkeassa arvossa, emme ole siihen sokeasti rakastuneita. Analysoimme omaa innovaatiomenetelmien valikoimaamme systeemisesti eli pyrimme ymmärtämään, miten resurssimme, osaamisemme, palautemekanismimme, työkalumme ja menetelmämme ohjaavat työtämme. Näin emme pelaa vain vahvuuksillamme vaan ponnistelemme muidenkin lähestymistapojen oppimiseksi.
Systeemianalyysin ja oman innovaatiomallimme avulla voimme arvioida toimintatapojamme ja keskittyä kehittämään valmiuksia, joita pidämme tärkeinä sen sijaan, että tekisimme vain asioita, joista olemme innostuneita. Vastaus ei aina ole: ”lisää systeemiajattelua”. Vaikka se tarjoaa hyvän lähtökohdan, vaikuttavuuden saavuttaminen vaatii muutakin.
Systeemiajattelun eri muodoilla on omat vahvuutensa. Ne auttavat meitä havaitsemaan monimutkaisten ilmiöiden eri puolia – myös vähemmän ilmeisiä. Lähestymistapa voi auttaa meitä näkemään, kuinka viheliäiset ongelmat syntyvät, muuttuvat ja – valitettavasti – jatkuvat.
Yhdistämällä analyysiin uuden tavoitetilan tai mission voimme tutkia, kuinka tavoitteeseen on mahdollista päästä systeemisten esteiden keskeltä. Ensinäkemältä tämä saattaa vaikuttaa erinomaiselta tavalta edistää YK:n kestävän kehityksen tavoitteita tai muita viheliäisiin ongelmiin liittyviä politiikkatavoitteita. Mutta vaikka tietäisimme miten ongelmat ovat toisiinsa kietoutuneita ja keskinäisriippuvaisia, pelkkä systeemianalyysi ei kerro meille mitä pitäisi tehdä tai mistä pitäisi lähteä liikkeelle.
Tässä monet systeemiajattelun soveltajat epäonnistuvat: he piirtävät kauniita kuvia ongelmista, mutta eivät tarjoa toimivia tapoja niiden taklaamiseen. Me OPSI:ssa pyrimme olemaan käytännöllisiä ja hyödynnämme systeemisen muutoksen tekemisessä myös esimerkiksi muotoilua, tulevaisuusajattelua ja käyttäytymistieteitä voidaksemme muokata ja säätää toimenpiteitä niin, että saamme aikaan merkittävämpiä muutoksia järjestelmään. OECD on peräänkuuluttanut uusia tekniikoita ja työkaluja julkiselle sektorille, jotta siellä olisi paremmat valmiudet estää järjestelmien kriisiytymistä ja mahdollista kaatumista. Lähestymistapamme tarjoaa ratkaisuja tähän.
Aiomme käyttää tällaista monimenetelmäistä lähestymistapaa myös Suomessa, jossa hahmottelemme, miltä lapsikeskeinen politiikka voisi näyttää. Selvitämme systeemianalyysin avulla, miten nykyinen järjestelmä toimii ja miten se vastaa eri sidosryhmien tarpeisiin. Lähestymistapa ei kuitenkaan vielä kerro, miltä lapsipolitiikan vaihtoehtoisen tulevaisuuden pitäisi näyttää. Tämän ratkaisemiseksi käytämme ennakointimenetelmiä systeemiajattelun rinnalla, jotta saamme aikaan transformatiivista muutosta. Osana ennakoivaa innovaatiotyötämme haluamme selvittää, miten nämä menetelmät toimivat Suomen lisäksi myös muissa maissa, joissa tehdään vastaavia systeemisiä kokeiluja.
Viheliäisten ongelmien ratkaiseminen ja laajan järjestelmätason muutoksen aikaansaaminen on kuin triathloniin osallistuminen – onnistumiseen tarvitaan monenlaisia lähestymistapoja ja taktiikoita. Systeemiajattelu on erittäin tarpeellinen taito – kuin uimataito triathlonistille. Mutta jos olet hyvä ainoastaan uinnissa, juoksussa tai pyöräilyssä, etkä niissä kaikissa, triathlonisi ei välttämättä ole menestys.
Sitran vierailijablogaukset antavat äänen eri alojen tulevaisuudentekijöille. Kirjoitukset eivät (välttämättä) kerro Sitran työstä, vaan ovat kirjoittajiensa ajatuksia ajankohtaisista asioista. Tämän blogauksen kirjoittanut Piret Tõnurist toimii projektipäällikkönä OECD:n julkisen sektorin innovaatioyksikössä Observatory of Public Sector Innovation (OPSI) ja on Sitra Labin yhteistyökumppani.
Haluatko oppia lisää aiheesta?
Liity mukaan keskusteluun Sitra Labin Muutoksentekijöiden yhteisössä Facebookissa.
Tilaa kerran kuussa lähetettävät uusimmat päivitykset liittymällä Sitra Labin sähköpostilistalle.
Suosittelemme
Tästä eteenpäin.