Vallankumous ja WCEF

Vuonna 1917 Lenin päätti lähteä Sveitsistä Pietariin tekemään vallankumousta. Hän teki seurueineen matkan tietysti junalla. Erikoiskuljetuksen reitti alkoi Zürichistä ja kulki Frankfurtin, Berliinin, Sassnitzin, Malmön, Tukholman, Tornion, Tampereen ja Riihimäen kautta (Leninin matkasta on julkaistu mielenkiintoinen juttusarja Helsingin Sanomissa). Kun Lenin pääsi perille Pietarin Suomen asemalle, soitettiin fanfaareja (jotka tosin ärsyttivät häntä), ja Lenin piti suurelle väkijoukolle kiihkeän puheen panssariauton päältä. Loppu on sitten historiaa.

Leninin vallankumouksen hyvyyttä tai huonoutta en tässä jutussa käsittele. Sen sijaan tartun vallankumouksellisuuden ja junamatkailun ideoihin.

Nimittäin kiertotalouden suhteenkin tarvitaan yhteiskunnissa niin suuria muutoksia, että niitä voi kutsua vallankumoukseksi. Tällä hetkellä kaikista käyttämistämme raaka-aineista vain noin yhdeksän prosenttia kierrätetään. Loput eli ehdoton valtaosa päätyy jätteeksi ja päästöiksi. Jottei näin kävisi, tarvitaan kumous, joka muuttaa lähes kaikki – tuotantotapojemme lisäksi myös elämäntapamme, mukaan lukien tapamme matkustaa.

On kurjaa, että kestävyyteen ja kiertotalouteen keskittyvä WCEF-konferenssi aiheuttaa välillisesti hurjasti päästöjä. Jos puoletkin konferenssin lähiosanottajista tulee paikalle lentäen, on heidän tuottamansa päästömäärä järkyttävän iso. Ja vaikka omatuntoa lepytellen tapahtuman puhujien lentojen päästöt on kompensoitu ja osallistujiakin kannustetaan samaan, ei se tee tapahtumasta niin kestävää kuin sen tässä maailman tilanteessa pitäisi olla.

Startup-tapahtuma Slush toi ainakin muutamia vuosia sitten Suomeen osanottajiaan tilauslennoilla, mutta ilmastokriisin pahentuessa tällainen lentely on jo vanhan maailman tunkkaista meininkiä. WCEF-väki voisi olla edistyksellisempää vallankumouksellista etujoukkoa – jollei vielä tällä kerralla, niin sitten ainakin seuraavalla kerralla, kun tapahtuma on Suomessa – ja järjestää tänne erikoisjunakyydin Keski-Euroopasta. Jos Lenin seurueineen jaksoi matkustaa kahdeksan päivän ajan vallankumousta tekemään, niin varmasti nykykalustolla vain muutaman päivän matka luontuisi kiertotalousvallankumouksellisiltakin.

Olen itse matkustanut Zürichin ja Helsingin välin molempiin suuntiin äskettäin junalla (ok, Tukholman ja Turun välin seilasin laivalla), joten kokemuksesta voin sanoa, että matka on helposti tehtävissä, junat ovat mukavia ja nopeita. Junissa on myös aikaa lukea ja ajatella tavallista perusteellisemmin, mikä ei voi olla pahasta kiertotalouden kannattajillekaan.

WCEF-erikoisjuna voisi pysähtyä suurissa kaupungeissa, joissa voisi järjestää kiertotalouteen liittyviä tilaisuuksia, eräänlaisia pikku-WCEF:iä. Junassa voisi myös organisoida matkakeskusteluita ja muita WCEF-sivutapahtumia. Näin matka-aika rientäisi.

Itse asiassa jo tänä vuonna WCEF:ään saapuu ulkomailta osanottajia maata pitkin matkaten. Muutama britti on ainakin alustavasti viestinyt tulevansa junalla ja pysähtyvänsä parissa kaupungissa matkan varrella järjestämässä WCEF-sivutapahtumana keskusteluja kiertotalousaiheista. He ovat se vallankumouksellinen etujoukko, joka näyttää tietä tuleviin valtavirran toimintatapoihin!