Vettä ei tarvitse kuluttaa vain siksi, että sitä on paljon

Suomessa ei ole pulaa puhtaasta raakavedestä. Vesi on meillä edullista, eikä kulutuksen hillitseminen ehkä nykyään ole yhtä luontevaa kuin vielä 40 vuotta sitten, kun suihkuhanat suljettiin saippuoinnin ajaksi ja kukat kasteltiin poikkeuksetta sadevesitynnyristä. Kaupunkien vesijohtoverkostotkin on suunniteltu suuremmalle kulutukselle kuin mikä nykytaso on, eikä kuluttajia kehoteta enää aktiivisesti säästämään vettä – jos nyt ei lotraamistakaan suositella.

Miksi haluamme siis säästää resurssia, josta meillä ei ole pulaa? Talousveden tuotanto on pitkä prosessi, joka kuluttaa raakaveden lisäksi paljon energiaa. Maksamme vesimaksussa kylmän käyttöveden lisäksi myös tuottamamme jäteveden puhdistuksesta sekä lämpimän käyttöveden lämmittämisestä. Vedenkulutuksen vähentäminen säästää siis itse vedenoton lisäksi myös sen puhdistamiseen, kuljetukseen ja jälkikäsittelyyn kulutettua energiaa. Ja taloyhtiöissä tietysti myös rahaa – ketäpä ei kiinnostaisi, minkä suuruisia hoitokuluja palkkapussistaan maksaa?

Säästäminen on mahdollista nykyaikaisten vesikalusteiden vesipihiyden, vedensaannin rajoittamisen ja oman vedenkäyttötottumusten muuttamisen avulla. Säästöjä taloyhtiöissä -hanke selvitti, miten näistä hyödytään.

Suomalaisten vedenkulutuksen tavoitetaso on 100–120 litraa henkilöä kohti vuorokaudessa. Keskimäärin tuo luku on tällä hetkellä 140 litraa, mikä on eurooppalaista keskitasoa. Hankkeen taloyhtiöiden asukkaiden päivittäinen vedenkulutus vaihteli 112 ja 147 litran välillä vuonna 2017, eli se edustaa varsin hyvin normaalitasoa. Hankkeessa tavoitteena oli saada erilaisilla keinoilla yhtiöiden asukkaiden vedenkulutus putoamaan 100–120 litran välimaastoon, joten vesikokeiluihin valittiin ne yhtiöt, joissa kulutuksen alentaminen olisi mahdollista ja hyödyllistä.

Mittaamisen sietämätön vaikeus

Vedenkulutuksen seuraaminen ei kuitenkaan ole yhtä suoraviivaista kuin vaikkapa kaukolämmön – HSY:n vesimittarit eivät vielä ole oletusarvoisesti etäluettavia, vaan perinteisesti vesimittarin käy lukemassa huoltomies.

Mittarien uudistamista odotellessa markkinoille on tullut etäluentapalveluita tarjoavia toimittajia. Näistä mukana hankkeessa oli Envera Oy:n Fiksuvesi. Palvelu perustuu vesimittarin päälle kiinnitettävästä kamerasta, joka kuvaa mittarilukeman tihein välein ja lähettää tämän tiedon palvelimelle. Huoltoyhtiö tai isännöitsijä voi seurata kulutusta selainpohjaisen sovelluksen avulla. Palvelun etuna ei ole ainoastaan se, että kulutuslukemien saaminen ei riipu luentavälistä, vaan sovellus hälyttää myös, kun verkostossa on tauotonta tai poikkeavaa kulutusta.

Tänä vuonna poikkeavaa kulutusta riitti. Ilmastonmuutos kiihdyttää säiden ääri-ilmiöitä, ja myös Suomessa kuumia kesiä on odotettavissa entistä tiheämmin. Vedensäästötoimenpiteiden vaikutuksen vertaaminen edellisvuoteen on haastavaa, sillä suihkussa käytiin useammin, juomavettä valutettiin pidempään ja puutarhaletkuja jäi auki useammin kuin kerran. Kulutusvertailu, joka tavallisetsi pitäisi tehdä pidemmällä aikavälillä, jouduttiin nyt tekemään lyhyemmällä skaalalla, minkä vuoksi myös tuloksiin pitää suhtautua avoimemmin.

Taloyhtiön energian- ja vedenkulutuksen seuranta on yksi isännöinnin perustehtävistä. Toimintakertomuksiin kootaan kuluneen vuoden kulutuslukemat. Vuoden lopussa kokonaiskulutus jaetaan asukasluettelon mukaisella henkilömäärällä, josta sitten saadaan päiväkohtainen kulutus henkilötasolla. Jos talo on uusi tai siinä on tehty hiljattain putkiremontti, huoneistokohtaisten vesimittareiden käyttö helpottaa seurantaa – ja yleensä laskee myös kulutusta. Kun näitä mittareita ei ole, jaamme kokonaiskulutuksen tiedossa olevalla asukasluvulla.

Kotikuntalaki velvoittaa ihmisiä ilmoittamaan maistraattiin, missä he vakituisesti asuvat. Nämä tiedot isännöitsijä voi tarkistaa selvittääkseen hallinnoimiensa yhtiöiden asukasmääriä. Tavallisemmin taloyhtiön asukasmäärä saadaan kuitenkin talonkirjasta eli asukasluettelosta, jota ylläpitää joko isännöitsijä itse, talonmies tai huoltoyhtiö asukkaiden oman ilmoitusten perusteella.

Ei ole harvinaista, että asunnossa asuukin tilapäisesti tai jopa vakituisesti ihan eri määrä ihmisiä kuin talonkirjoissa lukee. Mitä isompi taloyhtiö on, sitä enemmän niissä ja niihin muutetaan vuoden aikana. Talon asukasmäärässä on siis lähes poikkeuksetta pielessä, koska historiatietoa ei saa luotettavasti mistään. Mittaustuloksia verratessa on siis pidettävä mielessä, että näkyvät nousut ja laskut kokonaiskulutuksessa eivät välttämättä kerro henkilötason muutoksista mitään.

Kalusto kuntoon

Kuten kaikessa muussakin, kulutuksen tason analysointi edellyttää, että arvioitavat luvut pitävät paikkansa. Kuten lämmitysjärjestelmienkin kanssa, on varmistettava, että veden kulutus johtuu puhtaasti käyttäjistä. Valitettavan usein huoneistoista löytyy vuotava WC-istuin, ja pienikin vuoto voi minuuttitasolla olla jopa desin suuruinen. Tällainen harmittomalta tuntuva vika kuluttaa vuodessa yli 50 kuutiota vettä, joka tuotetaan, jaellaan ja puhdistetaan – ja maksetaan.

Hankkeen kymmenestä kohteesta kaikkiin asennettiin Fiksuvesi-etäluentalaite. Hälytyksiä saatiin muutaman kuukauden sisällä useita. Poikkeavaa vedenkulutusta havaittiin, kun kesähelteillä innostuttiin kastelemaan nurmikoita, ja vuotohälytys seurasi, kun käytetty hana jäikin päälle. Kahdessa kiinteistössä tällainen unohdus johti vuotohälytykseen, ja hanat saatiin suljettua nopeastikin.

Vuotohälytys syntyy, kun vesimittari pyörii tauotta silloinkin, kun kenenkään ei pitäisi vettä kuluttaa. Yhdessä kiinteistössä Fiksuvesi-järjestelmä antoi hälytyksen heti asennuksen jälkeen. Kiinteistössä oli havaittu vuoto, jonka suuruus oli keskimäärin 0,7 litraa minuutissa. Vuoto oli siis kohtuullisen suuri ja myös vanha – eikä kukaan voi tietää, kuinka vanha. Kun kaikkien huoneistojen vesikalusteet, kiinteistön vesipostit ja muut tavalliset vuotopaikat oli suljettu pois, paikalle kutsuttiin vuodonpaikannukseen erikoistunut asiantuntijatiimi. Putkistoja kuuntelemalla ja viemäreiden virtaamia seuraamalla vuoto saatiin paikannettua tietylle alueelle kiinteistöä, maan alle. Haasteeksi muodostui, että kymmenen vuotta sitten tehdyn linjasaneerauksen yhteydessä verkoston osia ei ollut erotettu linjaventtiilein, minkä vuoksi lopullinen paikannus joutuu odottamaan putkitöitä.

Jälleen kerran totesimme, että puutteellisesti suunniteltu työ aiheuttaa kuluja tulevaisuudessa. Säästö on säästö vain, kun sitä ei ole saavutettu jättämällä pois järjestelmän olennaisia osia. Verkoston oikeanlainen suunnittelu ja mitoitus, sekä vesikalusteiden säännöllinen tarkistus ja vikojen mahdollisimman pikainen korjaaminen ovat siis ensimmäiset askeleet kohti pitkäaikaisia säästöjä.

Ei paineita!

Vesikalusteille on määritelty suositusvirtaamat. Pienistä hanoista, kuten käsienpesualtaassa, tulee saada vettä kuutisen litraa minuutissa, suurista hanoista (keittiö, suihku) noin 12 litraa silloin, kun ne on avattu kokonaan. Virtaamaan vaikuttaa sekä itse vesikaluste että se, kuinka kovalla paineella vettä jaetaan talon verkostoon.

Usein kuulee suositeltavan taloyhtiön käyttövedenpaineen alentamista vakiopaine- tai paineenalennusventtiilillä. Vedenpaineen pitäminen oikealla tasolla on tärkeää useastakin syystä: ylisuuri paine kasvattaa vedenkulutusta, aiheuttaa putkistoääniä, lisää korroosiota, ja hanojen sulkemisesta johtuvat paineiskut voivat vaurioittaa putkistoa.

Hankkeen kiinteistöistä kuudessa kymmenestä veden virtaamat huoneistoissa olivat kaksinkertaiset suosituksiin nähden, ja kaikissa näissä myös käyttöveden paine oli korkea. Kolmessa näistä kiinteistöistä selvitimme, miten verkoston paineen alentaminen vaikutti vedenkulutukseen (ks. kuvaaja). Kahdesta kiinteistöstä löytyi vakiopaineventtiili valmiiksi, joskin se toimi vain toisessa niistä (talo 3).  Yhdessä kiinteistössä (talo 2), uuden paineenalennusventtiilin asennusta puolsivat kulutuksen lisäksi juuri kovat putkistoäänet.

Paineenalennuksen tulokset näkyivät selkeästi kaikissa yhtiöissä. Jopa talossa 3 vaikutus näkyy, vaikka alennus jouduttiin jättämään varsin maltilliseksi verkoston suuren painehäviön ensimmäisen ja ylimmän kerroksen välillä.

Kuvaajaan on otettu mukaan alennusta edeltävän ja sitä seuraavan kahdeksan päivän jaksot. Näin haluttiin varmistaa, että tarkka asukasmäärä on tiedossa, eivätkä lomailut tai säätila vaikuttaisi kulutukseen.

Keskimäärinen vuorokausikulutus henkilöä kohti talossa 1 oli jo lähtökohtaisestikin esimerkillisen pieni, mutta aleni silti noin viidellä litralla vioittuneen venttiilin korjauksen jälkeen. Talossa 2 pudotus oli noin 20 litraa, mikä oli erinomainen saavutus talon putkiston rasituksen kannalta. Asukkaat raportoivat rauhallisen virtaaman myötä putkistoäänten loppuneen. Talossa 3 pudotus on hieman yli kolme litraa, kun painetta alennettiin vain kymmenellä prosentilla.

Tuunaa kraanasi

Kun vesikalusteet on korjattu ja vedenpaine saatettu oikealle tasolleen, päästään hienosäätöön. Vesikalusteita ja kodinkoneita kehitetään jatkuvasti toimimaan pienemmillä vesimäärillä. Kaksoishuuhtelupainikkeilla varustetut WC-pöntöt ovat olleet arkipäivää jo pitkään, samoin kuin rajoittimilla varustetut hanat. Uudet pesu- ja tiskikoneet ovat jo valmiiksi tehokkaita veden- ja energiankäytön suhteen, ja niissä on lisäksi säästöohjelmia. Säästöt syntyvät siis ikään kuin itsestään sillä, että vedenkulutusta rajoitetaan tekniikan avulla.

Kunnossa olevia vanhempia kalusteita ei luonnollisesti kannata uusia vain vesipihiyden nimissä. Vesikalusteita voi tuunata pihimmiksi pienelläkin vaivalla ja investoinnilla. Hanoihin ja suihkuihin on tarjolla erilaisia suuttimia ja kahvoja, jotka rajoittavat niiden virtaamaa, ja siten säästävät vettä. Tällaisilla lisäosilla voidaan saada vielä viimeiset ylimääräiset litrat pois kulutuslukemista asumismukavuudesta tinkimättä.

Yhdessä hankkeen kerrostalossa vedenpaineet olivat kohtuullisella tasolla, jolloin huoneistojen hanat oli helppo ottaa kehityskohteeksi. Suihkussa kulutetaan suurin osa talousvedestä. Jo alle sadalla eurolla saatava vettä säästävä suihkukahva maksaa itsensä nopeasti takaisin. Malleja kannattaa vertailla, jotta pienentynyt virtaama ei aiheuttaisi pidempiä suihkukertoja. Hankkeessa mukana olleessa kerrostalossa vaihdettiin keskitetysti huoneistosuihkuihin uudet kahvat ja WC:n pesualtaan hanaan poresuuttimet. Vaikka kaikkiin huoneistoihin ei edes voitu vaihtoa tehdä, kulutuksesta saatiin pois viikkotasolla noin kuution verran, minkä pitäisi näkyä loppuvuoden laskussa 10–20 prosentin säästönä.

Kaiken takana on ihminen

Talotekniikasta huolehtiminen ja sen päivittäminen kuuluu asialliseen kiinteistönpitoon, ja sen avulla voidaan taloyhtiön kulurakenne pitää fiksuna. Tekniikan avulla toteutettavat säästötoimenpiteet tuovat tulosta nopeasti. Teknisen kehityksen lisäksi meidän ihmisten on tarkasteltava myös omia kulutustottumuksiamme, jos haluamme tukea kestävää kehitystä omalle ja seuraavallekin sukupolvelle.

Säästöjä taloyhtiöissä -hankkeessa vedenkulutusta pyritään laskemaan myös käyttäytymismuutoksin. Muutamassa taloyhtiössä toteutetaan kokeiluja, joissa oma vedenkulutus konkretisoidaan asukkaille, ja sitä myöten pyritään sitä alentamaan. Näiden tuloksista kerromme keväämmällä.