Voiko talous olla kestävä?

Tämä on ymmärrettävää, koska talouksien kasvu tarkoittaa yleensä kulutuksen, liikenteen ja rakennettujen ympäristöjen kasvua. Tämä puolestaan edellyttää laajaa raaka-aineiden ja energian käyttöä, mikä puolestaan aiheuttaa resurssien kulutusta ja ympäristön laajaa kuormitusta. Erityisen näkyvää tämä on ollut silloin, kun yhteiskunnat ovat nopean teollistumisen vaiheessa, kuten Länsi-Euroopan maat 1800-luvulla, Suomi 1900-luvulla ja Kiina ja Intia 2000-luvulla.

Taloudellisen kehityksen kestävyys liittyy käytettävissä olevaan teknologiaan. Sen suhteen on kyse paitsi teknologian kehityksestä, myös siitä kuinka paljon on halukkuutta tai mahdollisuuksia panostaa ympäristöä säästäviin ratkaisuihin. Kehittyneimmät teollisuusmaat ovat tässä suhteessa päässeet jo pitkälle.

Liikenteen ja lämmityksen päästöjä on onnistuttu vähentämään tehokkaammilla ja puhtaammilla järjestelmillä. Suomalainen yhteistuotannolla tuotettu kaukolämpö on hyvä esimerkki tällaisesta ratkaisusta. Prosessiteollisuudessa on onnistuttu luomaan suljettuun materiaalikiertoon perustuvia tuotantomalleja, jotka ovat pysäyttäneet vesistöjen pilaantumisen. Samoin jätevesien puhdistuksessa on edetty pitkälle.

Jätteitä myös kierrätetään ja muutetaan energiaksi. Energiantuotannossa pystytään lisäämään päästöttömien tuotantotapojen osuutta ja vähentämään hiilivetyjen poltosta aiheutuvia päästöjä paremmilla suodatustekniikoilla ja hiilidioksidin talteenotolla.

Uusien puhtaiden menetelmien käyttöönotto vie aikaa ja edellyttää suuria investointeja, mutta kehitys menee oikeaan suuntaan.

“

Haasteet ovat suurimmat siellä, missä asukastiheys on korkein.

Suomen tapaisissa hyvin harvaan asutuissa maissa talouden aiheuttama ympäristörasitus on yleensä vähäinen ja paikallinen, mutta meidän kulutustottumuksemme vaikuttavat siihen, mitä kehitysmaissa tuotetaan. Maapallon tiheästi asutuilla alueilla väestömäärä suhteessa pinta-alaan on kuitenkin Suomeen verrattuna monikymmenkertainen, mikä aiheuttaa täysin erilaisen paineen. Tämän vuoksi kaupungit ovat avainasemassa kestävän kehityksen kannalta. Tiheästi asutuilla alueilla väestön keskittyminen hyvin rakennettuihin ekotehokkaisiin kaupunkeihin on ainoa järkevä ratkaisu kestävän kehityksen haasteeseen.

Kiinassa tämän suuntainen kehitys etenee suunnitelmallisesti. Kiinassa on edelleen valtavia ongelmia saastuttavan teollisuuden ja energiantuotannon kanssa, mutta kaupunkien ja niitä tukevan infrastruktuurin rakentaminen vie kehitystä oikeaan suuntaan. Samanlaiset haasteet ovat väestöltään yhtä suuressa Intiassa vielä suurelta osin edessä. Intian väestö kasvaa ja edessä on suuri muutto kaupunkeihin. Ilmastopäästöjen, hygienian ja vesitalouden kannalta on oleellista, että tämän vuosisadan suuri kaupungistuminen pystytään toteuttamaan kestävien ratkaisujen avulla.

Vaikka väestöräjähdyksestä puhuminen ei ole enää muodikasta, nopea väestönkasvu jatkuu edelleen Afrikassa. YK:n ennusteen mukaan Afrikan väkiluku kasvaa nykyisestä yhdestä miljardista yli neljään miljardiin vuoteen 2100 mennessä. Vaikka Afrikka on suuri ja harvaan asuttu manner, aiheuttaa tällainen väestönlisäys väistämättä suuren ekologisen rasituksen. Nykyinen omavaraismaatalous ei riitä elinkeinoksi vaan johtaa veden ja polttopuiden loppumiseen ja maaperän eroosioon.

Ilman teollistumista ja kaupungistumista ennustettu väestönkasvu johtaa umpikujaan. Tämän vuoksi

“

globaalissa mittakaavassa kestävän kehityksen edellytyksenä on globaalin talouskasvun jatkuminen.

Kehittyvissä maissa talouskasvua tarvitaan modernin talouden, kaupunkien, asuntojen ja infrastruktuurin rakentamiseen. Suomen tapaisissa pitkälle kehittyneissä ja rikkaissa maissa ei ole samanlaista tarvetta materiaalisen elintason kasvattamiseen. Sen sijaan meidän ja muiden kehittyneiden maiden roolina on globaalissa työnjaossa edistää teknologista kehitystä ja rahoittaa globaalikehityksen edellyttämiä investointeja. Tämä tarjoaa runsaasti liiketoimintamahdollisuuksia suurten globaalihaasteiden parissa työskenteleville yrityksille.

Globaalin väestönkasvun jatkuminen ja köyhyyden poistaminen edellyttävät taloudellisen kasvun jatkumista ainakin seuraavien sadan vuoden ajan. Samalla tullaan ainakin joissakin suhteissa törmäämään kasvun rajoihin. Meillä ei kuitenkaan ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää kehittää kestäviä ratkaisuja. Myös talouteen.