Yhteinen luontotiimimme

Riippuvuutemme luonnosta kuuluu ehkä maalaisjärjenkin ahaa-elämysten piiriin. Meitä muistutettiin tästä seikasta helmikuussa julkistetussa, talouden ja luonnon suhdetta tarkastelevassa, Dasguptan raportissa. Luontopääoman köyhtymisen kustannuksella vahvistuva talous tuo meille inhimillistä hyvää vain lyhyen ajan, tiettyyn rajaan saakka. Tällä rajapyykillä me olemme tänään.

Kansainvälinen luontopaneeli IPBES julkaisi oman raporttinsa viime syksynä. Sen viesti oli, että pandemioiden riski kasvaa, kun luontokato etenee. Ihminen on muokannut ympäristöstään villieläinten, karjan ja ihmisten kohtauspaikan. Tällä kohtauspaikalla heräävät yhä todennäköisemmin sellaiset mikrobit, jotka leviävät pandemioiksi ja jäädyttävät kansainvälisen talouden.

Luonnon terveysvaikutukset ja merkitys eivät rajoitu pandemiariskeihin. Elinvoimainen luonto ympärillämme ylläpitää terveyttämme monin eri tavoin, se ehkäisee allergioita ja auttaa meitä jaksamaan arkemme haasteissa. Elinvoimainen luonto pitää myös itsensä terveenä. Monipuolinen luonto kestää parhaiten muuttuvassa ilmastossa, turvaa metsiemme puustoa ja turvaa sadon. Pölyttäjät määrittävät ruokakassimme hinnan.

Pandemia-aika on saanut ihmiset luontoon, erityisesti ohjatuille poluille. Yhä useampi on löytänyt luonnon ensimmäistä kertaa elämässään. Sataa lintulajia tavoitellaan kiikarit kaulalla, metsistä kerätään trendiruokaa ja polkujuoksun suosio kasvaa. Luonto näyttää mahdollisuutensa, kun saman reitin voi kulkea tuhannella eri tavalla, ja valita itselleen mieluisimman. Kriisien kautta voimme myös löytää uutta, avata henkilökohtaisia muutoksen ovia ja jalostaa omaa yhteyttämme luontoa kohtaan.

Sekä talousoppi että terveysoppi määrittyvät näissä kuvissa uudelleen. Mitä kaikkea oikein tapahtui, kun napanuorainen luontoa varjeleva yhteytemme luontoon aikanaan katkesi? Teollinen murros ja talouden vahvistuminen ovat tuoneet meille valtavasti hyvää ja eilistä parempaa. Elintasomme on innostanut meitä yltäkylläisyydessä tuhlaamaankin, mutta luodun inhimillisen hyvän suuri määrä on yhtä lailla totta. Elintason nousu on vähentänyt hätää, kärsimystä ja pelkoa, ja lisännyt tasa-arvoa, terveyttä ja turvallisuutta.

Voimme myös kohdata sallivuudella ja kiitollisuudellakin sen, että ihminen on saanut toteuttaa lajilleen ominaista, ainutlaatuista teknistä nerouttaan ja kekseliäisyyttään paljolti kanssaihmistensä hyväksi.

Taulutelevision täysteräväpiirto ja muu valtaisa ihmisen luoma lumosi meidät kaikki. Innokkuudessamme kaikkea kiinnostavaa tuotettua kohtaan luonto on saattanut unohtua, mille halutessaan löytää ehkä hitusen ymmärrystäkin. Luonnon kurittaminen ei kumpua pahuudesta, vaan vauhtisokeudesta. Hyväksyä sitä ei tarvitse.

Tärkeintä on tietää, että luontopääoman kustannuksella tapahtuva talouskasvu ei enää jatkossa ole mahdollinen – tai löydämme laskun edestämme. Olemme tänään kaikki yhdessä systeemisen toimimattomuuden rajapyykillä; konsepti ei enää toimi, maapallo loppuu kesken.

Millaisen huomisen rakennamme? Myös jatkossa vahva talous ja innovaatiot ovat hyvinvointiyhteiskunnan välttämätön perusta. Talous antaa meille mahdollisuuden toteuttaa itseämme ja elää merkityksellistä elämää, missä pidetään toisistakin huolta. Luontokadon pysäyttäminen on kuitenkin välttämätön ehto sille, että talous voi säilyttää sen roolinsa hyvinvoinnin luojana, mikä sillä on tähän saakka ollut. Tämä talouden irtikytkentä luontomme köyhtymisestä on keskeinen päämäärä. Yhteinen osaamisemme, tietotaitomme ja kekseliäisyytemme tulee kohdentaa myös siihen, että talous ja luonto vahvistuvat yhtä aikaa.

On tärkeää havaita, että olemme kaikki yhdessä samalla rajapyykillä samojen kysymysten äärellä. Yhteinen luontomme ei voi olla lähteenä repivään heimoutumiseen ja joukkuejakoihin. Yhteinen luontomme pyytää meitä tarttumaan toisiamme kädestä ja hakemaan uuden ajan luontoyhteyteemme kollektiivisuutta.

Lajintuntemuksesta on luontomme turvaamisessa hyötyä. Nyt lajeista parhaiten meidän tulee tuntea ihminen, toisemme. Ja perustaa yhteinen tiimi. Motiivina saa olla myös taulutelevisio.