Industrial Transformation 2050 – Pathways to Net-Zero Emissions from EU Heavy Industry

Tutkimuksessa selvitetään useita tapoja, joilla hiilidioksidin nettopäästöt voidaan vähentää nollaan EU:n teräs-, muovi-, ammoniakki- ja sementtituotannossa ja samalla pitää tuotanto EU:n alueella. Tutkimuksessa esitetään eri ratkaisujen mahdolliset vaikutukset.  Selvityksessä myös todetaan, että kyseisten toimialojen nettopäästöt voidaan pudottaa nollaan vuoteen 2050 mennessä.

Analyysissä havaittiin, että kiertotalouden vaikutus loppukäyttäjien tai kuluttajien kustannuksiin on vähemmän kuin yksi prosentti toteutustavasta riippumatta – mutta kaikki toteutustavat edellyttävät uusia tuotantoprosesseja, jotka ovat teollisuudelle huomattavasti nykyistä kalliimpia, sekä 25–60 prosentin huomattavaa kasvua pääomasijoituksiin lähitulevaisuudessa.

EU:ssa toimivien yritysten pitäminen kilpailukykyisinä samalla, kun ne leikkaavat tuntuvasti päästöjään, edellyttää siten uutta hiilidioksidin nollapäästöstrategiaa ja toimintapoliittista ohjelmaa teollisuudelle. Nyt täytyy vauhdittaa innovaatioita, mahdollistaa aikaiset investoinnit, tukea vähähiilistä tuotantoa, ylittää esteet kiertotalouden ratkaisujen tieltä ja varmistaa, että yrityksillä on saatavilla paljon puhdasta sähköä ja muita tarvitsemiaan uusia hyödykkeitä ja infrastruktuureja.

Aikaa ei ole paljon, sillä vuosi 2050 on vain yhden investointisyklin päässä, ja jokainen viivästys hankaloittaa siirtymää valtavasti. Tämän muutoksen pitäisi olla selvästi etusijalla EU:n teollisuuden tulevaisuutta koskevissa pohdinnoissa.

Keskeiset tulokset

EU:lla on lukuisia mahdollisia tapoja vapauttaa raskas teollisuutensa kokonaan hiilestä vuoteen 2050 mennessä.  

• Kiertotalous on merkittävä osa ratkaisua. Paremmalla arvoketjujen materiaalitehokkuudella voitaisiin leikata 58–171 miljoonaa tonnia hiilidioksidipäästöjä vuodessa vuoteen 2050 mennessä. EU:ssa käytetään 800 kiloa terästä, sementtiä ja kemikaaleja vuodessa henkeä kohti. Samat hyödyt ja tavoitteet voitaisiin kuitenkin saada aikaan pienemmällä määrällä materiaalia. Esimerkkeinä voidaan mainita uudet jätteitä vähentävät valmistus- ja rakennustekniikat, kiertotalouden mukaista tuotesuunnittelua ja elinkaaren loppuvaiheen käytäntöjä koskeva koordinointi arvoketjuissa, uudet jakamiseen ja palvelujen tarjoamiseen pohjautuvat kiertotalouden liiketoimintamallit, materiaalien korvaaminen erikoislujilla ja vähähiilisillä materiaaleilla sekä materiaalien liikakäytön vähentäminen monissa suurissa tuoteryhmissä.
• Jo valmistettujen materiaalien uudelleenkäyttö voi myös vähentää päästöjä huomattavasti. Vuoteen 2050 mennessä 70 % teräksestä ja muovista voitaisiin valmistaa kierrätetyistä raaka-aineista. Käyttöikänsä lopussa olevan muovin käyttäminen uuden tuotannon raaka-aineena voi vähentää merkittävästi fossiilisten polttoaineiden tarvetta uuden muovin valmistuksessa.
• Uusia, puhtaita tuotantoprosesseja koskevat innovaatiot ja uusiutuvan energian tuotannon merkittävä kasvu vähentävät myös päästöjä ajan myötä. Hiilidioksidipäästöjä voitaisiin leikata 143–241 miljoonaa tonnia vuodessa vuoteen 2050 mennessä uusien teollisuusprosessien avulla. Nyt on syntymässä innovaatioita, joiden ansiosta korkeiden lämpötilojen tuottamisessa voitaisiin käyttää sähköä, jolloin voitaisiin siirtyä esimerkiksi fossiilisista polttoaineista ympäristöystävälliseen vetyyn. Näitä ratkaisujen kehittämisessä ja käyttöönotossa on kuitenkin pidettävä kiirettä, jos niillä halutaan saada aikaan merkittävä muutos vuoteen 2050 mennessä.
• Hiilidioksidin talteenotto ja varastointi: Kaikki tässä tutkimuksessa esitetyt toteutustavat osoittavat, että joissakin tapauksissa kaikkia päästöjä ei voida poistaa kiertotalouden ja sähköistämisen avulla. Hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin avulla on leikattava 45–235 miljoonaa tonnia hiilidioksidipäästöjä vuodessa vuoteen 2050 mennessä. Kuten tutkimuksessa tuodaan esiin, nämä toimenpiteet eivät kuitenkaan ole aivan yksinkertainen ratkaisu, sillä ne edellyttävät tähän tarkoitukseen sopivaa kuljetus- ja varastointi-infrastruktuuria.

Hiilestä irtautumisen hyödyt

• Jos Eurooppa vapauttaa raskaan teollisuutensa kokonaan hiilestä, siitä voi tulla kansainvälisesti merkittävä hiilineutraali keskus. Kymmenen vuotta sitten Eurooppa oli kiistaton johtaja useiden eri uusiutuvalla energialla tuotettujen ja vähähiilisten tuotteiden ja palvelujen alalla. Nyt sillä on mahdollisuus parantaa teollisuutensa kilpailukykyä kehittämällä kestäviä ratkaisuja, joita tarvitaan ympäri maailmaa.
• Jos EU siirtyy fossiilisten polttoaineiden ja raaka-aineiden suurten määrien tuonnista Euroopassa tuotettuihin, se voisi vähentää merkittävästi teollisuutensa riippuvuutta energian tuonnista ja parantaa energia-alan kauppatasettaan. Teräksen, sementin ja kemikaalien tuotannossa käytetään yhteensä 8,4 eksajoulea öljyä, kivihiiltä ja maakaasua, jotka ovat enimmäkseen tuontitavaraa. Kiertotalouden keskeinen hyöty olisi siinä, että vuonna 2050 tämä tarve olisi jopa 3,1 eksajoulea vähemmän vuodessa.

Siirtymän kustannukset

• Tehokkaamman kiertotalouden ja kohtuuhintaisen sähkön ansiosta autojen, asuntojen ja pakattujen tavaroiden kuluttajahinnat nousisivat alle yhdellä prosentilla. Kaiken kaikkiaan nollapäästöjen lisäkustannukset ovat noin 0,2 % ennakoidusta EU:n BKT:stä vuonna 2050.
• Yritysten välisen kaupan vaikutukset voivat kuitenkin asettaa haasteita, joten niitä on hallinnoitava huolellisesti.  Siksi lähitulevaisuudessa tarvitaan voimakasta poliittista tukea, jotta yritysten toiminta pysyisi kannattavana siirtymän aikana.

Aika on avainasemassa

• EU:ssa toimivien yritysten on tehtävä tärkeitä investointipäätöksiä muutaman seuraavan vuoden aikana. Arvoketjujen ja liiketoimintamallien muutokset vievät vuosikymmeniä, ja jokainen viivästys hankaloittaa siirtymää valtavasti.  Siksi kansallisten ja EU:n tason poliittisten päättäjien pitäisi kehittää nopeasti kattava ja yhtenäinen teollisuuden ilmastopoliittinen strategia, jolla varmistetaan, että yritysten toiminta pysyy kannattavana siirryttäessä teollisuuden tulevaisuuteen, jossa nollanettopäästöt ja kiertotalous ovat totta.
• Towards an Industrial Strategy for a Climate Neutral Europe -raportissa esitetään tiettyjä poliittisia ratkaisuja, jotka EU:n poliittisten päättäjien olisi hyvä ottaa huomioon teollisuusstrategiassaan. Ehdotettuihin toimintapoliittisiin vaihtoehtoihin kuuluu esimerkiksi tutkimuksen ja kehityksen vauhdittaminen, edelläkävijämarkkinoiden luominen vähähiilisille ratkaisuille ja kyseisten ratkaisujen kilpailukyvyn varmistaminen, investointeihin kannustaminen ja investointien lisääminen, täydellisen kiertotalouden mahdollistaminen sekä alojen yhteenliittämisen helpottaminen ja infrastruktuurin tukeminen. Raportissa ehdotetaan, että EU:n tasolle perustettaisiin teollisuuden siirtymäprosessia varten erityinen hallintomekanismi, jolla huolehdittaisiin siitä, että siirtymä hoituu menestyksekkäästi.