Juurisyyanalyysi:
Nuorten elämänhallinta ja mielenterveys

Valtaosa suomalaisista lapsista ja nuorista voi hyvin. Nuorten elämänhallintaan ja mielenterveyteen liittyvät ongelmat ovat kuitenkin viime vuosina kärjistyneet. Näihin ongelmiin liittyy myös monia muunlaisia lasten, nuorten ja heidän vanhempiensa hyvinvointiongelmia. Nämä ongelmat kasautuvat usein samoille lapsiperheille. Yhteiskunnallinen eriarvoistuminen syntyy jo aikaisessa vaiheessa elämänpolkua.

Tässä verkkojulkaisussa analysoidaan nuorten elämänhallintaan ja mielenterveyteen liittyviä juurisyitä. Vain niihin puuttumalla voidaan kestävällä tavalla parantaa nuorten elämänhallintaa ja vahvistaa heidän henkistä hyvinvointiaan. Julkaisu perustuu pääosin Valtioneuvoston julkaisuun Edellytykset kasvuun, oppimiseen ja osallisuuteen kaikille (2019:7, toim. Jouni Välijärvi), joka on yhteenveto yli 200 tutkijan havainnoista.   

“

Suomalaislasten ja nuorten henkisessä hyvinvoinnissa on tapahtunut huolestuttavaa kehitystä. 

5–12-vuotiaiden lasten ohjautuminen lastenpsykiatrian erikoissairaanhoitoon lisääntyi 22 prosenttia vuosien 2012 ja 2015 välillä. Kouluikäisistä nuorista 11–13 prosenttia kärsii kohtalaisesta tai vaikeasta ahdistuneisuudesta. Pitkittynyt ahdistuneisuus heikentää nuoren pärjäämistä opiskelussa ja suoriutumista muista arjen haasteista. Myös koulu-uupuneiden määrä on suuri. 8. ja 9. luokan sekä lukiolaistytöistä jo lähes viidennes on koulu-uupuneita. Koulu-uupumus on vahvasti yhteydessä ahdistuneisuuteen ja voi pitkittyessään johtaa masennukseen.

Mielenterveyden ongelmat – masennus, ahdistus ja unihäiriöt olivat viime vuonna 20–29-vuotiailla yleisin syy sairauspoissaoloille. Mielenterveysongelmat ja käyttäytymishäiriöt aiheuttivat jopa 72 prosenttia kaikista alle 35-vuotiaille myönnetyistä työkyvyttömyyseläkkeistä vuonna 2017. Noin joka viides suomalainen nuori kärsii erilaisista mielenterveysongelmista. Tällä hetkellä lastenpsykiatrian erikoissairaanhoito ei kykene vastaamaan kasvaneeseen hoidon tarpeeseen. Samaan aikaan perusterveydenhuollon kyky tarjota lasten ja nuorten mielenterveyspalveluita on hyvin heikko.

Haasteiden ja voimavarojen tasapaino 

Lasten ja nuorten tasapinoinen kehitys vaatii sitä, että heillä on turvallinen kasvuympäristö ja riittävästi luotettavia aikuissuhteita, joissa he tulevat nähdyksi ja kuulluksi. Lisäksi he tarvitsevat eri kehitysvaiheisiinsa sopivia kehityshaasteita ja tukea, joiden avulla heidän osaamisensa ja ymmärryksensä maailmasta kehittyy.  

Kuviossa 1 on kuvattu lapsen ja nuoren kehitystä sekä suotuisissa että liian vaativissa olosuhteissa. Kuvion siniset nuolet kuvaavat sitä, miten lapsen ja nuoren osaaminen ja ymmärrys maailmasta normaalisti karttuu elämän kokemusten kautta erilaisiin haasteisiin vastatessa ja niiden ratkaisusta oppiessa. Uudet haasteet ja ongelmat vievät lapsen ja nuoren epämukavuusalueelle, jossa vanhat ajattelu- ja toimintamallit eivät enää toimi ja tarvitaan uusia ratkaisuja. Tämä johtaa sopivissa olosuhteissa oppimiseen, jolla hän pääsee takaisin tilanteeseen, jossa elämä on taas hallinnassa.

Jos lapsen ja nuoren kokemat haasteet ylittävät merkittävästi hänen osaamisensa ja resurssinsa, on seurauksena stressiä, ahdistusta ja elämänhallinnan ongelmia. Nämä voivat jatkuessaan johtaa uupumukseen ja masennukseen sekä nuoren kehityksen hidastumiseen. Kuvion punaiset nuolet kuvaavat tällaista tilannetta. Kuvaan seuraavaksi tarkemmin lapsen ja nuoren kehitykseen liittyviä haasteita ja ongelmia sekä niiden ratkaisemiseen vaikuttavia osaamisia ja resursseja. 

Elämän haasteet ja ongelmat 

Lapsi ja nuori voi nyky-yhteiskunnassa kohdata monenlaisia haasteita ja ongelmia, jotka ylittävät hänen senhetkisen kehitysvaiheen kyvyt ja voimavarat.

Nämä haasteet ja ongelmat voivat liittyä seuraaviin asioihin:

1. perheen olosuhteet
2. arjen ennakoitavuus ja pirstaloituneisuus
3. yksinäisyys
4. kiusaaminen
5. opiskelupaineet
6. elämän siirtymävaiheet. 

1. Lapsuuden perheen olosuhteet 

Lapsuuden kodin olosuhteilla on aivan keskeinen merkitys lapsen kehitykselle. Suurin osa suomalaislapsista ja nuorista kasvaa ja oppii henkisesti ja fyysisesti turvallisessa ja tasapainoisissa kasvuympäristöissä. Sellainen kasvuympäristö luodaan lasten ja nuorten sekä heistä huolehtivien aikuisten yhteistyöllä.  

Kaikilla lapsilla ja nuorilla ei kuitenkaan ole turvallista ja tasapainoista kasvuympäristöä. Vanhempien ongelmat heijastuvat heidän kykyynsä tarjota lapsille turvallista ja tasapainoista vanhemmuutta ja kasvuympäristöä. Monet vanhemmat kokevat riittämättömyyttä ja kaipaisivat tukea arjen hallintaan ja jaksamiseen.   

Lapsuudessaan kuormittavia tapahtumia kokeneet ihmiset ovat aikuisina muita useammin alemmin koulutettuja, eronneita tai elämäänsä tyytymättömiä. Heillä on myös muita enemmän emotionaalisia ja taloudellisia ongelmia. Vanhempien avioero, mielenterveysongelmat ja työttömyys ovat yhteydessä nuorten mielenterveysongelmiin. 

Perheen ongelmien kasaantuminen näkyy usein vanhempien uupumisena mikä heijastuu kielteisten kasvatuskeinojen lisääntymisenä. Lapsi reagoi tähän ei-toivotulla käyttäytymisellä. Masennusoireilevien ja psyykkisesti kuormittuneiden vanhempien lapsilla esiintyy enemmän epäsosiaalista käyttäytymistä, mikä altistaa heidät yksinäisyydelle, kiusaamiselle sekä henkiselle ja fyysiselle väkivallalle. 

Talousongelmat aiheuttavat vanhemmille stressiä ja ahdistusta sekä vievät henkistä kapasiteettia, jota tarvittaisiin myös lasten hoitamiseen ja kasvattamiseen. Toimeentulo-ongelmat kuormittavat parisuhdetta ja perheen taloudesta stressaantuneet vanhemmat menettävät helpommin malttinsa lasten kanssa. Pahimmillaan talousongelmat muodostavat uhan myös vanhempien mielenterveydelle. Vanhemman vähäinen koulutus on Suomessa keskeisempiä lapsiperheköyhyyteen johtavia mekanismeja. Myös yksinhuoltajaperheiden taloudellinen asema on usein huono. 

Perheen talousongelmat kasvattavat lapsen ja nuoren myöhempää riskiä syrjäytyä koulutuksesta ja työmarkkinoilta sekä toimeentulo-ongelmien ja mielenterveyden häiriöiden todennäköisyyttä. Talousongelmat vaikuttavat lasten ja nuorten kehitysmahdollisuuksiin myös harrastusmahdollisuuksien kautta. He voivat jäädä monen kehittävän sosiaalisen verkoston ulkopuolelle.

Myös vanhempien kiire syö vanhempien kapasiteettia pitää hyvää huolta lapsistaan. Kiireen syynä on usein työn ja perheen yhteensovittamisen vaikeus. Vuorotyö tai epätyypilliset työsuhteet voivat hankaloittaa lastenhoitoa. Työtahdin kiristyminen ja työtehtävien lisääntyminen vaativat monilta vanhemmilta normaalia pidempien työpäivien tekemistä. Myös työelämän ennakoimattomuuden kasvu (ulkomaanmatkat, aikavyöhyke erot palavereissa, jne.) sekä työn ja vapaa-ajan rajan hämärtyminen vievät hyvään vanhemmuuteen tarvittavaa aikaa.

Toisaalta kiirettä voi myös aiheuttaa lasten ja vanhempien omat harrastukset. Paljon erilaisia harrastuksia tarkoittaa lapsiperheissä päivittäisen yhteisen ajan vähäisyyttä. Se onkin Suomessa OECD-maiden lyhyimpiä. Vanhempien jaksamiseen vaikuttaa luonnollisesti myös lasten ongelmat. Yhden lapsen terveys- ja kehitysongelmat tai kiusaaminen syövät vanhempien kapasiteettia hoitaa perheen muita lapsia.

Vanhempien uupumus ja mielenterveysongelmat ovat vakava riski vanhemmuudelle ja lapsen kehitykselle. Vanhempien mielenterveysongelmat voivat haitata lapselle tärkeän kiintymyssuhteen ja turvallisuudentunteen syntymistä. Suurin osa aikuisten mielenterveyshäiriöistä alkaa jo lapsuus- ja nuoruusiällä. Raskausaika, ensimmäiset vuodet ja nuoruusikä ovat näiden häiriöiden syntymisen kannalta keskeisiä. Myös vanhempien vakavat fyysiset sairaudet ovat riskitekijä lasten mielenterveydelle.  

Vanhempien päihteiden käyttö ja riitely voivat tehdä heistä lasten kannalta poissaolevia, ennakoimattomia tai uhkaavia. Vanhempien riitely on lapsen ja nuoren kannalta erityisen ahdistavaa, koska he ovat lapsen turvallisuuden kannalta tärkeimmät ihmiset. 

Vanhempien ero muodostaa suuren riskitekijän lapsen kehitykselle. Erotilanteissa lapsen hyvinvointi jää usein vanhempien oikeuksien selvittelyn varjoon. Palvelujärjestelmällä on vaikeuksia selviytyä monimutkaisista huoltoriidoista.   

Vanhempien yksinäisyyden kokemus on vahvasti yhteydessä vanhempien masennusoireiluun, psyykkiseen kuormittuneisuuteen sekä ulkopuolisen tuen tarpeeseen niin vanhemmuuteen kuin omaan jaksamiseenkin liittyen.  

Vanhempien arvot ja elämäntavat heijastuvat monella tapaa heidän kasvatustavoissaan sekä lapselle ja nuorelle antamassaan esimerkissä. Vanhempien kasvatuskäytännöt ovat perheen sosioekonomista taustaa tärkeimpiä lasten kehitykselle. Erityisesti lasten perusturvallisuuden ja tasapainoisen kasvuympäristön puutteilla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia lasten ja nuorten kehitykseen.  

Joka kahdeksas 4.–5. luokkalainen, joka neljäs 8.–9. luokkalainen, runsas neljännes lukiolaisista ja joka viides ammattiin opiskeleva kokee vanhempiensa taholta henkistä väkivaltaa – kuten puhumattomuutta, haukkumista, tai lyömisellä ja piiskaamisella uhkaamista – ainakin silloin tällöin. Vanhempien henkistä väkivaltaa kokeneilla nuorilla on enemmän päivittäistä oireilua, yksinäisyyttä, ahdistuneisuutta, humalahakuista juomista ja uupumusasteista väsymystä koulunkäynnissä. Henkisen väkivallan kokemuksilla on yhteys myös elämänhallintaan ja elämään tyytyväisyyteen.  

Perheen yhdessä viettämällä ajalla on suuri merkitys lapsen ja nuoren kehitykselle. Vanhempien koulutustaso ja ikä korreloivat positiivisesti lasten kanssa vietetyn ajan kanssa. Pitkälle koulutetut vanhemmat ovat usein valmiita panostamaan paljon lastensa kehitykseen. Toisaalta lasten elämänpolkua liiallisesti silottava (curling) vanhemmuuskaan ei ole hyvä lapsen ja nuoren kehitykselle, koska silloin hän voi jäädä paitsi normaaliin kehitykseen kuuluvista haasteista ja niihin liittyvistä oppimiskokemuksista (ks. Kuvio 1). 

Vanhempien kyky ymmärtää lapsen käytöstä, viestejä ja tunteita (mentalisaatiokyky) on ratkaisevan tärkeä lapsen ja nuoren kehitykselle sekä luottamuksellisten ihmissuhteiden kehittymiselle. Kun lapsen viesteihin ja käytökseen reagoidaan riittävän nopeasti ja sopivalla tavalla, lapsi oppii myös olevansa rakastettu ja arvokas ihminen. Mitä paremmin vanhemmat kykenevät pohtimaan sekä omaa että lapsen ja puolison tunteita, kokemuksia, aikomuksia tai käyttäytymistä eri tilanteissa, sitä ennustettavammaksi ja tasapainoisemmaksi lapsen arki muodostuu myös erilaisissa haasteissa.  

Aikuisen emotionaalinen läheisyys ja saatavilla oleminen edistää lapsen itsesäätelyä, hyväntahtoista sosiaalisuutta, ryhmässä toimimiskykyä ja psyykkistä hyvinvointia. Toisaalta vanhemman runsaat negatiiviset tunteet ja väsymys kasvattavat todennäköisyyttä epämielekkäisiin kasvatustapoihin. Sosioekonominen tausta ei välity lapsen kehitykseen ja oppimiseen sellaisenaan vaan pitkälti vanhemmuuden ja perheen sisäisen vuorovaikutuksen välittämänä. 

2. Arjen ennakoitavuus ja pirstaloituneisuus 

Teollisuusmaat käyvät parhaillaan läpi historiallista yhteiskunnallista murrosta, jossa monet perinteiset vakiintuneet instituutiot ja rakenteet muuttuvat. Samalla ympäristössä ja yhteiskunnassa tapahtuu suuria, yllättäviä tapahtumia, jotka haastavat sekä aikuisten että lasten ja nuorten käsityskyvyn.

Maailmasta on tullut aiempaa kompleksimpi ja epävarmempi. Viheliäisiin globaaleihin ongelmiin, kuten ilmaston muutokseen ja eriarvoisuuden kasvuun, ei löydy helppoja ratkaisuja. Maailman kaoottinen tilanne ja sitä koskeva uutisointi hämmentävät ja ahdistavat monia nuoria ja lapsia. Viime aikoina puheeksi noussut ilmastoahdistus on tästä yksi esimerkki. 

Arkielämän kompleksiteetin ja valinnanmahdollisuuksien kasvu haastavat sekä aikuisten että nuorten kyvyn tehdä hyvinvoinnin kannalta kestäviä valintoja arjessa. Tämä haaste näkyy erityisen selvästi oman talouden hallinnan ja terveyskäyttäytymisen ongelmien kasvuna. Erilaisten luottomahdollisuuksien, maksutapojen ja maksullisten digitaalisten palveluiden määrän kasvu on hämärtänyt ihmisten kuvaa omasta taloudellisesta tilanteestaan ja houkuttelee impulsiiviseen kuluttamiseen. Tämä on erityisen suuri riski nuorille, joille ei vielä ole kertynyt kokemusta raha-asioiden hoidosta eikä merkittävää taloudellista puskuria yllättävien menojen varalle.

Yhteiskunnan vaurastuminen ja markkinoiden yltäkylläinen tarjonta ovat myös kasvattaneet arjen ravitsemus- ja terveysvalintoihin liittyvää haastetta. Arjen talousasioihin, ravitsemukseen ja terveyteen liittyvät monimutkaiset valinnat vaativat uudenlaista osaamista, tietoa ja tahtoa, joihin koulutusjärjestelmä ei vielä ole pystynyt kunnolla vastaamaan. 

Lasten ja nuorten arjen ja hyvinvoinnin palvelut on edelleen organisoitu ja säädelty perinteisen ydinperhemallin mukaisesti. Monella lapsella on kuitenkin rinnakkaisia tai peräkkäisiä asuinpaikkoja, mikä on omiaan pirstaloimaan hänen arkeaan, palvelujaan ja elinympäristöjään. Uusperheiden arki ja monipaikka-asuminen tekevät lasten ja nuorten arjesta monimutkaisemman. 

Lapsen ja nuoren elämän laatua määrittävillä tekijöillä on vahva taipumus kumuloitua niin hyvässä kuin pahassakin. Elämässä kohdatut haasteet ja ongelmat vahvistavat usein toisiaan ja muodostuvat monimutkaisiksi vyyhdeiksi, joita lapsi tai nuori ei kykene hallitsemaan ilman ulkopuolista apua. Tällaisen ongelmavyyhdin ratkaisemiseen eivät riitä yksittäiset interventiot tai palvelut vaan siihen tarvitaan koko lapsen ja nuoren elinympäristön systemaattista kehittämistä sekä palveluiden ja perheen tiivistä yhteistyötä. Lapsiperheen näkökulmasta Suomen pirstaloitunut palvelujärjestelmä ei tarjoa riittävästi tukea tällaisessa tilanteessa. 

Palveluiden sektorirajat ja erilaiset toimintakulttuurit estävät tai vaikeuttavat lapsen ja nuoren kannalta tarvittavaa saumatonta moniammatillista yhteistyötä, koordinointia ja palvelukokonaisuuden räätälöintiä yksilöllisiin tarpeisiin. Lapsen tilannetta aletaan usein selvittää ammattilaisten vaihtuessa aina uudelleen.

Myös palveluhenkilöstön suuri vaihtuvuus tekee siitä lapsen ja nuoren näkökulmasta pirstaleisen. Palveluiden koordinointi- ja räätälöintiongelmia pahentaa myös lapsia koskevan tietopohjan hajanaisuus. Tämä koskee erityisesti niitä lapsia, joiden ongelmat ovat moniulotteisia ja pitkäkestoisia. Lastensuojelun kentällä vallitsee vakava tiedon vajaus ja tiedon koordinaation puute. 

Vanhempien työn ennakoimattomuus muodostaa myös haasteen tasapainoiselle arkielämälle. Työelämän murros on hämärtänyt työ- ja vapaa-ajan rajaa. Työmatkat ja kiireelliset työtehtävät syövät perheen yhteistä aikaa – lapsen näkökulmasta usein ennakoimattomasti. Sijaishoitojärjestelyt tuovat hoivaan epävarmuutta ja kotona tehtävä etätyö vie vanhemman huomion lapsesta. 

Koulutyön organisointitavat voivat myös heikentää lapsen ja nuoren arjen koherenssia. Kurssipohjaiset ja luokattomat opiskelumallit sekä oppilaan itseohjautuvuuden korostaminen ovat kasvattaneet opiskelijoihin kohdistuvia vaatimuksia ja tehneet heidän arjestaan hajanaisempaa, monimutkaisempaa ja vaikeammin hallittavaa.  

Digimaailma on tärkeä osa lasten ja nuorten elämää. Pelien ja Somen kanssa vietetään paljon aikaa. Digitaalisten laitteiden käyttö riippuu paljon perhetaustasta. Alempien sosiaaliryhmien nuorilla digiympäristö ja Some aiheuttavat muita enemmän pahoinvointia sekä ongelmia identiteetin rakentamisessa. Vastaavasti hyväosaiset saavat enemmän tukea ja hyötyjä kehitykseensä Somen ja digilaitteiden käytöstä. Kouluissa uutta teknologiaa käytetään pääasiassa perinteisten opiskelumuotojen toteuttamiseen. 

3. Sosiaaliset suhteet ja yksinäisyys  

Sosiaalisten suhteiden rakentaminen ja ylläpitäminen ovat monelle lapselle ja nuorelle monimutkainen haaste. Jos siinä ei pärjää, jää yksin. Sosiaaliset taidot ovatkin keskeisiä elämänhallinnan resursseja. Yksinäisyys puolestaan indikoi näiden sosiaalisten taitojen puutteita. Yksinäisyyteen voi myös vaikuttaa kodin sijainti haja-asutusalueella pitkien etäisyyksien ja huonojen liikenneyhteyksien päässä. Virtuaaliset verkostot eivät korvaa henkilökohtaisia tapaamisia.  

Yksinäisyys muuttaa lapsen ja nuoren sosiaalisista tilanteista tekemiä havaintoja, vääristää ajatuksia ja heikentää omia kyvykkyysuskomuksia. Lapsi kasvattaa ympärilleen suojamuurin, joka suojaa loukkauksilta mutta samalla erottaa yhä enemmän sosiaalisista suhteista. Mitä pidemmälle yksinäisyys jatkuu, sitä vaikeampi siitä on päästä eroon.  

Yksinäisyys ennustaa voimakkaasti myöhempiä tunne- ja käyttäytymisongelmia, sosiaalista pärjäämistä, psyykkisiä sairauksia, fyysistä terveyttä, sekä koulutus- ja työuran häiriöitä. Yksinäisyyden ja psyykkisten oireiden välinen yhteys vahvistuu iän myötä.  

Parhaiten yksinäisyyttä voidaan vähentää varhaiskasvatuksessa ja alkuopetuksessa vuorovaikutustaitoja ja sosiaalisia kontakteja harjoittamalla. Opettajan ja luokan tuki ja hyväksyntä ovat tärkeitä yksinäisyyden kokemuksen vähentämisessä. Kansainvälisesti tarkastellen suomalaiset oppilaat kokevat kuitenkin opettajien olevan poikkeuksellisen vähän kiinnostuneita oppilaille tärkeistä asioista. Huolestuttavaa on myös se, että yläkoulussa itsensä ulkopuoliseksi kokevien oppilaiden osuus on kaksinkertaistunut 2000-luvun aikana. Maahanmuuttajataustaisilla lapsilla ja nuorilla on erityisen vaikeaa kiinnittyä kouluyhteisöön. 

4. Kiusaaminen 

Kiusaaminen heikentää nuorten hyvinvointia, elämään tyytyväisyyttä ja elämänhallinnan tunnetta. Myös koulunkäynnin ongelmat, kuten koulu-uupumus ja luvattomat poissaolot, ovat koulukiusattujen nuorten keskuudessa huomattavan yleisiä.  

Kiusaamiselle altistuvat erityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä edustavat nuoret sekä maahanmuuttajataustaiset ja toimintarajoitteiset nuoret. Myös käyttäytymiseltään poikkeavat nuoret joutuvat usein kiusatuksi. Viranomaisten vastuut ja toimenpiteet hajautuvat usein monelle taholle, jolloin niiden kokonaisuuden koordinointi jää huonoksi. Vastuu ongelman ratkaisusta jää silloin perheelle.  

5. Opiskelupaineet  

Kilpailuyhteiskunnan paineet ulottuvat nykyään myös koulumaailmaan ja aiempaa alemmille luokkatasoille. Tieto jatko-opiskelupaikkojen saamiseen liittyvästä kilpailusta voi aiheuttaa oppilaille stressiä ja suorituspaineita lukiossa tai jopa yläkoulussa. Lukiossa 30 prosenttia kaikista oppilaista on stressaantuneita ja 20 prosenttia tytöistä uupuneita. Uupumus on lisääntynyt lukiossa voimakkaasti viimeisen neljän vuoden aikana.

Opiskelustressiä voi lisätä vanhempien taholta koetut suorituspaineet, varsinkin jos vanhemmat ovat itse pärjänneet hyvin opiskeluissa. Mitä enemmän vaatimuksia suhteessa resursseihinsa lapsi ja nuori kokee, sitä enemmän hän uupuu. Uupumus puolestaan laskee oppimismotivaatiota ja läikkyy helposti myös muille elämän alueille. Uupumus ennustaa masennusta ja digiaddiktiota sekä lisää myös koulun keskeyttämisriskiä nelinkertaiseksi. Opettajien tuki on tärkeää, uupumuksen ennaltaehkäisyssä.  

6. Elämän siirtymävaiheet 

Siirtymät nuoren elämässä vaiheesta toiseen ovat myös riskikohtia uupumuksen syntymiselle. Elämän siirtymävaiheissa lapsi ja nuori joutuu kohtaamaan uusia arjen ja sosiaalisten suhteiden hallintaan liittyviä haasteita. Tällaisia siirtymiä on koulutuspolun sisällä siirtymät alakoulusta yläasteelle, sieltä ammatilliseen tai lukiokoulutukseen sekä edelleen korkeakouluihin.

Tärkeitä siirtymiä ovat myös armeijaan meno, työelämään siirtyminen sekä lapsuudenkodista pois muuttaminen.  

Vanhempien sosioekonominen asema ja koulutus vaikuttavat nuorten koulutusvalintoihin ja näillä valinnoilla on suuri merkitys nuoren hyvinvoinnin ja terveystottumusten suhteen. Suomalaisessa yhteiskunnassa luotetaan ehkä liikaakin nuorten kykyyn tehdä rationaalisia pitkän aikavälin koulutus- ja uravalintoja. Tämä ahdistaa nuoria ja vie voimia ikäkauteen kuuluvilta kehitystehtäviltä, johon kuuluvat oman identiteetin ja vahvuuksien löytäminen.

Opintojen keskeyttäminen on varsinkin ammatillisissa opinnoissa yleistä. Lapsen ja nuoren kannalta on tärkeää, että hänellä saa ulkopuolista tukea elämän siirtymistä selviämiseen.  

Nuorten osaaminen ja resurssit 

Lapset ja nuoret vastaavat elämän tuomiin haasteisiin oman osaamisen ja saatavilla olevien resurssien ja tuen avulla. 

Tarkastelen seuraavaksi näihin voimavaratekijöihin vaikuttavia tekijöitä, joita ovat:

1. lapsuudenkodin ja varhaiskasvatuksen merkitys
2. suhde opettajiin ja kouluyhteisöön
3. oppimisvaikeudet
4. heikko koulumenestys
5. kaverien vaikutus
6. kasvuympäristöt
7. elämänkokemus 

1. Lapsuuden kodin ja varhaiskasvatuksen merkitys 

Lapsen ensimmäisten vuosien kehityksellä on keskeinen merkitys hänen loppuelämänsä kannalta. Osaamisen kehittyminen ja lähipiirin antama tuki ovat keskeisiä lapsen ja nuoren tasapainoiselle kehittymiselle. Tämä korostaa lapsuuden kodin, vanhempien kasvatuksen sekä varhaiskasvatuksen tärkeää roolia lasten, nuorten ja myöhemmin aikuisten hyvinvoinnissa.  

Varhaiskasvatusta koskeva keskustelu on jakaantunut Suomessa kahteen leiriin: toinen kannattaa kotikasvatusta ja vanhempien hoivaa, toinen varhaiskasvatuspalveluihin osallistumista. Varhaiskasvatuksen toteutuksessa on alueellisia eroja eikä hoitohenkilökunnalla aina ole tarpeeksi aikaa lasten kohtaamiseen. Hoitajien mielestä hallintoon liittyvä suunnittelu, byrokratia, dokumentointi, arviointi, jne. vievät liikaa aikaa.  

2. Suhde opettajiin ja kouluyhteisöön 

Lapsen ja nuoren suhteilla opettajaan ja muuhun opiskeluyhteisöön on keskeinen rooli opiskelumotivaation syntymisessä. Tunteilla on tärkeä rooli oppimisessa ja suomalaisissa kouluissa ne ovat valitettavan usein negatiivisia. Oppilaiden suhde opettajiin ja kouluyhteisöön on kyllä myönteinen, mutta samalla etäinen.

Suomalaisnuoret kokevat, että opettajat eivät ole kiinnostuneita heille tärkeistä asioista. Erityisesti tämä koskee yläkouluikäisiä nuoria. Lasten kyynisyys koulunkäyntiä kohtaan on yleistynyt ja alkanut näkyä yhä nuoremmilla oppilailla. Koulutuksen merkitystä tulevaisuuden turvaajana on rapautunut etenkin pojilla. Alakoulun lopussa 40 prosenttia oppilaista on kyynisiä ja koulun merkitys on laskenut.  

Oppimismotivaatioon vaikuttavat myös nuoren itsesääntely- ja opiskelutaidot, jotka kehittyvät jo lapsuudessa. Lapsi tarvitsee aikuisia (vanhempia ja opettajia) tuekseen näiden taitojen harjoitteluun. Vanhempien osallistuminen koulun tapahtumiin antaa lapsille tärkeän signaalin koulutyön merkityksestä. Tärkeää on, että toiminta on innostavaa ja lapsen kehitysvaiheeseen sopivaa. Lapsen pitää oppia ennakoimaan toiminnan ja valintojensa seurauksia.  

3. Oppimisvaikeudet 

Oppimisvaikeuksista kärsivät lapset ja nuoret tarvitsevat erityistukea, jotta näiden vaikeuksien kielteiset seurannaisvaikutukset eivät alkaisi kasaantua. Tämän vuoksi tällaiset lapset pitäisi tunnistaa jo aikaisessa vaiheessa. Oppimisvaikeudet ovat riski oppilaan psyykkiselle hyvinvoinnille ja turvalliselle tulevaisuudelle. Jos oppilaalla on muita hiekommat taidot, jää hän kouluvuosien edetessä helposti koko ajan enemmän muista jälkeen. 

Oppimisvaikeuksista johtuva heikko taitotaso alemmilla luokilla ennustaa lapsen ahdistuksen kasvua myöhempinä kouluvuosina. Perustaitojen kehitystä, minäpystyvyyttä, tarkkaavaisuutta ja myönteistä sosiaalista käyttäytymistä voidaan tukea tehokkaasti osana varhaiskasvatuksen ja koulun toimintaa. Tämä vaatii kuitenkin päiväkotien ja koulujen henkilökunnalta hyvin ripeitä, koordinoituja, moniammatillisia ja ennaltaehkäiseviä tukitoimia.   

Lapsilla on monenlaista osaamista (multiple intelligencies), jonka kehittymistä pitäisi arvostaa ja tukea. Nyky-yhteiskunnassa tarvitaan monipuolista ja jatkuvasti päivittyvää sivistystä ja elämänhallinnan taitoja. Monipuolinen harrastustoiminta koulun yhteydessä tuo sellaisillekin lapsille ja nuorille mahdollisuuden ”loistaa” ja kehittyä, joilla on kouluaineiden kanssa vaikeuksia. 

4. Heikko koulumenestys 

Suuri riski suomalaiselle yhteiskunnalle on heikkojen osaajien voimakas kasvu. Peruskoulun päättyessä osaamisen minimitason alapuolelle jäävien nuorten osuus on kasvanut, aihealueista hieman riippuen, vuosituhannen alun 4–6 prosentista 12–14 prosenttiin vuonna 2015. Heikko osaaminen eri aineissa kasautuu samoille oppilaille ja tietyille oppilasryhmille.

Myös ammattikoulutuksen keskeyttäneiden määrä on suuri. Varhaisaikuisista vailla toisen asteen tutkintoa on lähes viidennes (18 %). Pitkittäistutkimukset osoittavat, että ammatillisen koulutuksen puuttuminen on keskisimpiä riskitekijöitä elämänpolun häiriöille. Lasten ja nuorten ongelmien monimutkaistuminen vaatisi palvelujärjestelmän yhteistyön tiivistämistä ja palveluiden räätälöintiä lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä yksilöllisiin tarpeisiin. 

5. Kaverien vaikutus 

Nuoruusiässä kaverien vaikutus opiskelumotivaatioon korostuu. Huonosti motivoituneet kaverit vahvistavat kielteisiä kouluasenteita ja heikentävät kouluun sitoutumista. Tämä ongelma on pojilla tyttöjä suurempi.

Ongelmat kaverisuhteissa aiheuttavat stressiä ja ahdistusta, joka häiritsee koulutyöhön keskittymistä ja motivaatiota.   

6. Kasvuympäristöt 

Nuorten kasvuympäristöjen erilaistumisella näyttäisi olevan vaikutusta nuorten koulumenestykseen. Kaupungeissa naapurustojen eriytyminen on viime vuosina kasvanut. Sosioekonominen ja etninen segregaatio ovat lisääntyneet suomalaisilla kaupunkiseuduilla 1990-luvulta lähtien. 

Huono-osaisuus kumuloituu tietyille asuinalueille ja niiden kouluihin ja päiväkoteihin. Pienituloisuus, työttömyys, lastensuojelun tarve ja etninen eriytyminen korreloivat voimakkaasti keskenään. Tämä kehitys rapauttaa lasten ja nuorten mahdollisuuksien tasa-arvoa. esimerkiksi Helsingissä lukioon hakeutuvien osuus vaihtelee 86 prosentista alimmillaan 39 prosenttiin.  

7. Elämänkokemus 

Osaamisen ja elämänhallinnan taitojen kehittymiseen vaikuttaa iän myötä myös elämänkokemuksen karttuminen. 

Elämän ymmärrettävyys, hallittavuus ja merkityksellisyy (koherenssin tunne) kasvaa tutkimusten mukaan lineaarisesti iän myötä.