Keskustelevasta kuulemisesta laatua lakeihin

Lainsäädäntö on valtion budjetin lisäksi merkittävin parlamentaarisen demokraattisen järjestelmän keino ohjata yhteiskunnan kehitystä. Säädösvalmistelulla tuetaan parlamentaarista päätöksentekoa ja sen avoimuutta. Säädösvalmistelussa tietopohja nykytilan, muutostarpeiden, toteutusvaihtoehtojen, vaikutusten arvioinnin, asiaan vaikuttavien muiden seikkojen sekä seurannan järjestämisen osalta. Tietopohjan keräämiseen ja varmentamiseen on erilaisia keinoja, joista kuulemisilla on erityinen merkitys myös poliittisen päätöksenteon avoimuuden, luottamuksen ja päätöksiin sitoutumisen kannalta.

Säädösvalmisteluprosessi sisältää esivalmistelun, perusvalmistelun, lausuntomenettelyn ja jatkovalmistelun, valtioneuvoston päätöksenteon, eduskunnan valiokuntakäsittelyn sekä seurannan ja jälkiarvioinnin. Kuulemisilla on suuri merkitys säädösvalmistelun sidosryhmien osallistumismahdollisuuksien kannalta. Kuulemiset edistävät tietopohjaista päätöksentekoa ja vahvistavat luottamusyhteiskuntaa. Kuulemiset voi toteuttaa viranomaisresursseja ja aikaa säästävänä lisäresurssina, joka parantaa säädösehdotusten laatua.

Esivalmistelussa kootaan tietoa ja näkemyksiä tavoitteesta, arvioidaan säädöshankkeen tarve ja suunnitellaan hankkeen tavoitteet ja toteutus. Kuuleminen parantaa sääntelytarveselvitystä ja toimeksiantoa sekä vähentää toteutuksen riskejä. Oppaassa käydään läpi esivalmisteluvaiheessa kuulemista ja sitä, miten se huomioidaan säädösvalmistelutoimeksiantoa laadittaessa. Esivalmistelun viestintää käsitellään osallistamisen ja osallistumisen helpottamisen kannalta.

Perusvalmistelun tuloksena on luonnos hallituksen lakiesitykseksi. Valmistelun laadulla on suuri merkitys poliittisen päätöksenteon ja poliittisen vastuun kannalta. Lainvalmistelijoiden ja sidosryhmien mielestä lainvalmistelun resurssit ovat riittämättömät. Hyvä työsuunnitelma, sidosryhmien keskusteleva osallistaminen ja avoimuus lisäävät luottamusta, tehoa ja tuloksellisuutta lainvalmisteluun ilman lisäkustannuksia. Oppaassa käydään läpi hyvän työsuunnitelman laatimista ja sisältöä, kuulemisen tarvetta ja kuulemiseen liittyviä seikkoja.

Lausuntokierrolla varmennetaan HE-luonnoksen tietopohjaa ja arvioiden riittävyyttä sekä läpivalaistaan hankkeen toteutusta ja hallitaan hankkeen riskejä. Lausuntokierros on tärkeä sääntelyprosessia kohtaan tunnetun luottamuksen säilyttämiseksi. Lausuntopyyntöjen toteutuksessa ja viestinnässä hyödynnetään kuitenkin rajallisesti välineitä, jotka mahdollistavat keskustelun yleisön kanssa. Muutos on mahdollista toteuttaa uudistamalla työtapoja, ilman lisäpanostusta välineisiin tai henkilöstön määrään.

Jatkovalmistelua ja lakiesityksen antamista koskevaa ministerin ja valtioneuvoston päätöksentekoa voi helpottaa perusvalmisteluvaiheen kuulemisilla ja niiden dokumentoinnilla. Dokumentoidut kuulemiset ovat tärkeitä myös avoimuuden ja poliittisen vastuun kannalta.

Asiantuntijakuulemisilla eduskunnan valiokunta voi arvioida ehdotettua muutosta ja säädösvalmisteluprosessin asianmukaisuutta ja laatua. Puutteet valmistelussa vievät resursseja ja viivästyttävät aikatauluja eduskunnassa ja ministeriössä. Esittelevän ministeriön vastineen toteutuksella voi helpottaa valiokunnan työtä ja edistää valiokuntakäsittelyn avoimuutta. Järjestelmällinen seuranta on lainsäädännön laadun varmennuksen ja ajan tasalla pitämisen edellytys. Seuranta helpottaa aloitteiden ennakointia ja arviointia. Seurantaa voi parantaa kuulemalla sidosryhmiä.

Oppaassa on suosituksia ja esimerkkejä hyvistä käytännöistä prosessin kaikissa vaiheissa.