Massa- ja paperiteollisuuden asema siirryttäessä nettonollapäästöihin

Tässä keskustelupaperissa esitetään lyhyt yhteenveto Material Economicsin vuonna 2019 tekemän selvityksen Industrial Transformation 2050 – Pathways to Net Zero Emissions from Heavy Industry johtopäätöksistä ja pohditaan, mitä ne merkitsevät massa- ja paperiteollisuuden kannalta. Material Economics teki keskustelupaperin tilaustyönä Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitralle ja Cambridge Institute for Sustainability Leadershipille (CISL).

Teollisuuden hiilineutraaliussiirtymä vaikuttaa massa- ja paperiteollisuuteen merkittävästi. Perinteisesti haasteena on ollut löytää ratkaisu siihen, miten vielä jäljellä olevat fossiiliset hiilidioksidipäästöt voidaan poistaa kokonaan. Tämä on edelleen kriittisen tärkeää, mutta suurin vaikutus massa- ja paperiyhtiöihin saattaa tulla aivan muiden kanavien kautta. Siirtymä synnyttää sekä haasteita että mahdollisuuksia.

Siirryttäessä nettonollapäästöihin metsäyhtiöt toimivat muuttuneilla tuotantopanosten markkinoilla, joilla sähkön kysyntä kasvaa – pelkästään EU:ssa tuhansiin terawattitunteihin – ja metsäresurssien kysynnän kasvu tuo mukanaan raaka-aineen saantiin liittyviä haasteita. Myös tuotteiden kysynnässä tapahtuu muutoksia, kun asiakkaat odottavat entistä laajempaa kiertotalouden periaatteiden noudattamista. Tilanteen voi myös nähdä positiivisessa valossa: se voi hyödyttää suuresti niitä toimijoita, jotka pystyvät tarjoamaan houkuttelevia, uusiutuvia materiaaleja korvaamaan nykyisiä fossiilisia vaihtoehtoja, joiden päästöjen vähentäminen on vaikeaa. Myös negatiivisten päästöjen tuottaminen voi avata aivan uusia liiketoimintamahdollisuuksia.

Muutokset antavat metsäyhtiöissä aihetta syvälliseen pohdintaan, sillä ne vaikuttavat käytännössä kaikkiin yritysstrategian osa-alueisiin, raaka-aineiden ja energian hankinnasta tuotekehitykseen ja tuotevalikoimaan.

On selvää, että massa- ja paperiteollisuus voi antaa merkittävän panoksen hiilineutraaliussiirtymälle. Tämän potentiaalin hyödyntäminen riippuu kuitenkin tulevista politiikkavalinnoista. Selvityksessä on tunnistettu viisi keskeistä osa-aluetta, joilla politiikan kehitystä tarvitaan:

1. Luodaan edelläkävijämarkkinoita vähähiilisille materiaaleille.
2. Otetaan huomioon materiaalien korvaamismahdollisuudet.
3. Selvitetään ilmastopolitiikan kokonaisvaikutus bioresursseihin.
4. Kehitetään politiikka negatiivisille päästöille ja hiilinieluille.
5. Harkitaan huolellisesti elinkaarianalyysien käyttöä politiikan suunnittelussa – tulevia ratkaisuja ei pitäisi arvioida menneisyyteen nojaavien tietojen pohjalta.