Millaisen EU:n haluamme?

Tämä Sitran ja Ulkopoliittisen instituutin (UPI) yhteistyössä valmistelema julkaisu haluaa herätellä EU:hun liittyvää tulevaisuuspohdintaa ja -keskustelua. Molempia tarvitaan sekä EU-päätöksenteon että suomalaisen EU-vaikuttamisen pohjaksi. Ilman riittävän pitkää ja laajaa tulevaisuushorisonttia EU-politiikan agendaa on vaikea painottaa, suunnata ja kehystää oikein. 

Euroopan unionilla on juuri nyt edessään suuria päätöksiä ja valintoja, jotka ohjaavat sen toimintaa pitkälle tulevaisuuteen. 

Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, jonka kulkuun ja lopputulemaan EU voi omilla toimillaan vaikuttaa, tulee määrittämään Euroopan turvallisuus-ja toimintaympäristöä vuosiksi eteenpäin. Ukrainan tukemisen ohella Euroopan, EU mukaan lukien, olisi kyettävä ottamaan aiempaa suurempaa vastuuta omasta turvallisuudestaan Yhdysvaltojen keskittyessä strategiseen kilpailuun Kiinan kanssa. 

Globaalisti EU:n demografinen ja taloudellinen painoarvo ovat jo pitkään olleet laskusuunnassa, ja sen teknologinen takamatka suhteessa Yhdysvaltoihin ja Kiinaan on kasvanut. EU:n olisikin keksittävä uusia keinoja omien vaikutusmahdollisuuksiensa turvaamiseksi. 

Näiden lisäksi Euroopan – ja koko planeetan – tulevaisuuden yllä leijuu ilmastonmuutoksen, luontokadon ja ympäristön saastumisen muodostaman kolmoiskriisin varjo. Nykyhetken ja välittömän lähitulevaisuuden toimilla on ratkaiseva merkitys siinä, onko kriisi mahdollista saada vielä hallintaan. 

Tämä muistio on ennen kaikkea keskustelunavaus, ei tyhjentävä selvitys unionin tulevaisuuteen vaikuttavista tekijöistä. 

Muistio korostaa aluksi sitä, kuinka vaikeaa tulevaisuusorientoituneen otteen omaksuminen EU:n kaltaisessa poliittisessa järjestelmässä on. Tulevaisuuskeskustelua rajoittavat olennaisesti lyhyt tulevaisuushorisontti, jaetun kokonaisnäkemyksen puute ja taipumus liian EU-keskeiseen lähestymistapaan. 

Muistion ytimen muodostavat Sitran ja UPIn yhdessä järjestämiin tulevaisuustyöpajoihin nojaavat skenaariopohdinnat, jotka kietoutuvat viiden mitä jos -kysymyksen ympärille. Skenaariot pyrkivät hahmottamaan sitä, millaiseksi EU ja sen tulevaisuus voisivat tiettyjen toteutuvien tai toteutumatta jäävien kehityskulkujen tuloksena muodostua – ja antavat sitä kautta syötteitä myös nykyhetken EU-keskusteluihin. 

Viisi valittua kysymystä ovat: 

1. Mitä jos EU luopuu / pitää kiinni tavoitteestaan olla ilmastoneutraali vuoteen 2050 mennessä? 
2. Mitä jos liberaalit arvot ovat edelleen / eivät enää ole valtavirtaa EU:ssa? 
3. Mitä jos EU kykenee / ei kykene syventämään kumppanuuksiaan kehittyvien talouksien kanssa? 
4. Mitä jos EU:n laajentuminen toteutuu / ei toteudu? 
5. Mitä jos sään ääri-ilmiöt alkavat / eivät ala merkittävästi vaikuttaa elinoloihin ja elinkeinojen harjoittamiseen Euroopassa? 

Muistio esittelee myös muutamia muita viimeaikaisia ennakointiraportteja ja niiden keskeisiä löydöksiä. 

Ennakointityön tavoitteena ei tulisi olla pelkästään sen pohtiminen, millaisiin suuntiin eri kehitystekijät EU:ta vievät. Aivan yhtä tärkeää olisi miettiä, mitä eri kehitysvaihtoehdot tarkoittavat omasta näkökulmastamme keskeisten tavoitteiden kannalta – siis vaikka Suomen, jonkin poliittisen liikkeen tai yksittäisen EU-kansalaisen näkökulmasta. Loppujen lopuksi yksi olennaisimmista tulevaisuuskysymyksistä on se, millaista Euroopan unionia me suomalaisina tai EU-kansalaisina haluamme – nyt ja 10 tai 20 vuoden päästä.