sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Kasvihuonekaasupäästöjen vähennysmahdollisuudet sektoreittain vuoteen 2030 mennessä
Kaksi vuotta sitten Pariisissa maailman johtajat tekivät jotain, mitä ei ollut pidetty mahdollisena. He asettivat aiempaa kunnianhimoisemmat ilmastotavoitteet sitouttaen maailman toimijat rajoittamaan maapallon keskilämpötilan nousun ”selvästi alle” kahteen celsiusasteeseen ja vieläpä pyrkimään pitämään sen enintään 1,5 asteessa.
Tämän linjanvedon jälkeen asiantuntijat ovat yrittäneet selvittää, mitä näiden tavoitteiden saavuttaminen vaatisi. Pariisin ilmastosopimuksen mukaisiin globaaleihin päästövähennyksiin keskittyvä ja eritoten sektoreittain tehtävä tutkimus on ollut viime aikoina verrattain vähäistä.
Tämä selvitys on tärkeä kahdestakin syystä. Ensinnäkin, sektoreittain tehtävä analyysi tarjoaa puuttuvaa ja ajantasaista tietoa niistä kaikista päästövähennysmahdollisuuksista, jotka ovat toteutettavissa maailmanlaajuisesti vuoteen 2030 mennessä.
Toiseksi, selvitys antaa vastauksia yhteen avainkysymykseen: onko nykyisillä toimintamalleilla ylipäänsä mahdollista päästä Pariisin ilmastosopimuksen edellyttämiin tavoitteisiin? Realistisesti ajatellen on, ja vieläpä selkeästi ja kohtuullisten kustannusten rajoissa, kun suunnitelmien toteuttamiskelpoisuutta arvioidaan käytännössä. Jos otetaan lisäksi huomioon jo olemassa olevat ja hieman monitasoisemmat ratkaisut, kuten kiertotalouteen siirtyminen, tätä potentiaalia on mahdollista kasvattaa yhä entisestään.
Tämä raportti paitsi täyttää merkittävän aukon tarjoamalla puuttuvaa tietoa, se myös vahvistaa lukuisten muidenkin tutkimusten tuloksia. Esimerkiksi Sitran vetämässä Green to Scale -hankkeessa selvitettiin, että laajentamalla 17:n jo olemassa olevan ilmastoratkaisun toteutusta ja tiukentamalla niiden tavoitteita voitaisiin maailmanlaajuisia kokonaispäästöjä vähentää vuoteen 2030 mennessä 12 gigatonnilla – määrällä, joka vastaa Kiinan ja Japanin päästömääriä yhteensä. Selvityksen mukaan eniten päästövähennysmahdollisuuksia on vain muutamalla sektorilla, joita ovat esimerkiksi aurinko- ja tuulivoima, metsäkadon ehkäisy, uudelleenmetsityshankkeet sekä laitteiden ja rakentamisen energiatehokkuus.
Erityisen kiinnostavaa on kuitenkin se, että päästöjä voidaan vähentää tuntuvasti jo nykyisillä, kaupallisesti saatavilla olevilla ratkaisuilla, vaikka niiden käyttöä laajennettaisiin vain sen verran, kuin mihin jo nyt osa maista pystyy. Toisin sanoen: jos pääsemme vuoteen 2030 mennessä siihen, mitä vastaavissa muissa maissa on jo saavutettu, olemme onnistuneet kuromaan päästötavoitteita kiinni merkittävästi.
Näissä ja monissa muissa tutkimuksissa korostetaan, että Pariisissa asetetut tavoitteet on mahdollista saavuttaa. Varsinainen kysymys kuuluukin, teemmekö me sen.
Nyt on poliittisten päättäjien, liike-elämän johtajien, paikallisten hallitusten ja kansalaisten – siis meidän jokaisen – vastuulla varmistaa, että nämä mahdollisuudet käytetään. Me pystymme ja myös tulemme kuromaan tämän kuilun umpeen ja pääsemään Pariisin ilmastosopimuksen päästövähennystavoitteisiin.
Tämä selvitys on laadittu tausta-aineistoksi UNEPin Emissions Gap Report -sarjaan.
Suosittelemme
Tästä eteenpäin.