Kiertotalous Euroopan teollisuuden kilpailukyvyn veturiksi

Keskustelimme EU-komission varapuheenjohtaja Jyrki Kataisen kanssa kiertotalouden merkityksestä Euroopan kilpailukyvylle ja mitä komissio voi tehdä siirtymän vauhdittamiseksi lisäämättä yritysten hallinnollista taakkaa. Keskustelun pohjalta laadimme kuuden kohdan muistion EU-komissiolle. Nämä samat keinot pätevät Suomessakin ja toivomme, että nämä huomioidaan uuden hallituksen ohjelman toimeenpanosuunnitelmassa. Suomella on kaikki mahdollisuudet nousta kiertotalouden edelläkävijäksi, jos pelaamme korttimme taitavasti.

Kiertotalouden hyödyt

Euroopan teollisuuden kilpailukyky voidaan nostaa uudelle tasolle luomalla kannusteita kiertotaloudelle. Nämä ohjaisivat teollisuutta käyttämään valmistusprosesseissaan kierrätysmateriaaleja uudelleen ja uudelleen. Kiertotalouden avulla teollisuus saa katetta materiaaleilleen useaan kertaan, vähentää riippuvuuttaan kalliimmista neitseellisistä raaka-aineista ja voi luoda miljoonia uusia työpaikkoja.

Työpaikat syntyvät materiaalien keräyksen, kierrätyksen, korjauksen, huollon ja uudelleenvalmistuksen ympärille. Tämä on huomattavasti työvoimaintensiivisempää kuin lineaarinen malli, jossa käytetään neitseellisiä luonnonvaroja, valmistetaan niistä tuotteita automatisoiduissa prosesseissa, jonka jälkeen materiaalit päätyvät loppusijoitukseen. Esimerkiksi Rooman klubi on hiljattain arvioinut, että Ruotsissa siirtymä kiertotalouteen voisi luoda yli 100 000 työpaikkaa, parantaa vaihtotasetta vuosittain yli kolmella prosentilla BKT:sta ja vähentää hiilidioksidipäästöjä 70 % vuoteen 2030 mennessä. Suomelle kiertotalouden on arvioitu tuovan markkinaehtoisilla toimenpiteillä 2,5 miljardin euron arvonlisän konepaja-, metsä-, elintarvike- ja rakennusteollisuudessa sekä yksityisessä kulutuksessa vuoteen 2030 mennessä.

Komissio voi luoda teollisuuden kiertotalouteen siirtymiselle markkinaehtoisia kannusteita, mikä ei vaadi isoa määrää uutta sääntelyä. Toinen tapa on luoda tiukka sääntely materiaalitehokkuudelle, mikä voi aiheuttaa vahvaa vastarintaa teollisuudelta.

Kiertotaloudessa, kuten kaikessa uudistumisessa, on voittajia ja häviäjiä. Kokonaistase on lukuisten selvitysten mukaan kuitenkin hyvin positiivinen kilpailukyvyn, työllisyyden, kasvun ja ympäristön suhteen. Tämän vuoksi kiertotaloutta on tavoiteltava.

Kannusteet teollisuudelle

1. Verotukselliset kannusteet. Verotus tulee kohdistaa siten, että verotetaan vähemmän sitä mitä halutaan enemmän (eli työtä ja yritystoimintaa) ja enemmän sitä mitä halutaan vähemmän (eli ympäristön saastuttamista ja materiaalien hukkaamista). Arvonlisäverokantoja tulee tarkistaa siten, että kierrätysmateriaaleista tehdyillä tuotteilla on pienempi vero, sillä niistä alv on maksettu jo ensimmäisen valmistuksen yhteydessä. Vastaavasti uusiutumattomista neitseellisistä materiaaleista tehdyillä tuotteilla ja kertakäyttötuotteilla tulee olla korkeampi arvonlisävero. Palveluiden (kierrätys, keräys, uudelleenvalmistus ja korjaus), joilla on suuri työllistävä vaikutus, alv-tasoa tulee laskea. Automatisaation ja robotisaation yleistyessä teollisen tuotannon työllistävä vaikutus pienenee edelleen, jonka vuoksi verotuksen painopistettä on tarkistettava. Muuten työpaikkojen määrä tulee edelleen putoamaan dramaattisesti.
2. Tuotteiden ja liiketoimintamallien suunnittelu. Ekosuunnittelu on merkittävä keino edistää kiertotaloutta. Tuotteiden resurssitehokkuutta, kierrettävyyttä, kestävyyttä ja uusiokäyttöä tulee parantaa. Tämä voidaan toteuttaa laajentamalla tuotteiden energiatehokkuutta koskevaa lainsäädäntöä ja siihen liittyviä merkintävelvollisuuksia tai tuotteiden standardisointijärjestelmän avulla. Tämä on oleellista, sillä tuotteiden hiili- ja ekologinen jalanjälki määritellään pääosin suunnittelu- ja tuotantovaiheessa. Merkinnöillä voidaan myös kannustaa asiakkaita ja kuluttajia tekemään kiertotaloutta tukevia ja ympäristöystävällisiä valintoja. Tietyn merkinnän omaaville tuotteille tulisi harkita alempaa alv-kantaa tai tehdä siitä muuten houkuttelevampi.  
3. IoT:n edistäminen. Internet of things mahdollistaa, että teollisuus voi seurata valmistamiensa tuotteiden ja komponenttien kuntoa / koostumusta ja tarvittaessa huoltaa tai kunnostaa näitä, millä on suora työllistävä vaikutus. Kiertotalouteen siirtyminen ei ole mahdollista ilman digitalisaatiota. Siksi sensoreiden, mittareiden ja pilvipalveluiden kehittämistä ja digitaalisen sisämarkkinan luomista tulee vauhdittaa. 
4. T&K&I-panostusten suuntaaminen. Panostuksia tulee suunnata enenevässä määrin yritysten uusien liiketoiminta- ja palvelumallien kehittämiseen teknologian kehittämisen ohella tai sijaan. Uudet liiketoiminta- ja palvelumallit mahdollistavat talouskasvun ja luonnonvarojen käytön irtikytkennän. Uusilla liiketoimintamalleilla teollisuus voi varmistaa, että se saa käyttämänsä raaka-aineet takaisin uudelleenvalmistukseen, mikä on suora kilpailukykytekijä ja pienentää riippuvuutta kalliista neitseellisistä raaka-aineista. Tällöin myös yritysten rahoitustarve pienenee. Esimerkiksi maailman johtavat konepajat liisaavat tuotteitaan myymisen sijaan, jolloin leasing-ajan päätyttyä arvokkaat materiaalit palautuvat valmistukseen. Digitaalisilla palvelumalleilla yritykset lisäävät kannattavuuttaan tuomalla asiakkaille ja kuluttajilla lisäarvoa tuotemyynnin ohella.
5. Investointiohjelmien ja julkisten hankintojen suuntaaminen. Komission tulee suunnata investointiohjelmiaan, riskirahoitusta sekä julkisia hankintoja erityisesti kiertotaloutta tukeviin investointeihin. Niihin kuuluvat muun muassa kierrätysjärjestelmät, luonnonvarojen käytön tehokkuuden lisääminen ja kiertomateriaaleja hyödyntävät ratkaisut. Myös komission tukemissa infrastruktuuri- ja rakennusinvestoinneissa (tiet, rakennukset, teollisuuslaitokset) on priorisoitava hankkeita, joissa suositaan kierrätysmateriaalien käyttöä neitseellisten materiaalien sijaan.
6. Jätteisiin liittyvä lainsäädännön yksinkertaistaminen ja kierrätettävän materiaalin kaatopaikkakielto. Paremman säätelyn näkökulmasta jätteisiin liittyvää lainsäädäntöä on yksinkertaistettava. Rakenne on sekava ja pirstaloitunut, määritelmät ovat monimutkaisia ja sekavia. Tavoitteena tulisi olla yksi lainsäädäntö, jossa sekä yleiset jätepoliittiset että jätevirtoja koskevat määräykset kootaan yhteen tavoitetasoista tinkimättä. Tällä saavutettaisiin merkittäviä säästöjä hallinnollisissa kuluissa ja vaatimukset olisivat selkeämpiä toimijoiden suuntaan. Jätelainsäädännön jätemääritelmää on väljennettävä siten, että vaarattomilla kierrätysmateriaaleilla on sama asema markkinoilla kuin neitseellisillä materiaaleilla. Lisäksi kierrätettävälle materiaalille on asetettava kaatopaikka- tai jätteenpolttokielto, ellei tämä ole taloudellisesti kohtuutonta. Nykyinen EU:n jätelainsäädäntö on jo nyt asettanut tiukkoja tavoitteita koskien jätteiden keräystä ja kierrätystä sekä biohajoavan jätteen sijoittamista kaatopaikoille. Tavoitteiden täysimääräinen toteuttaminen veisi kiertotaloutta merkittävästi eteenpäin.