sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Luontoa ja sen monimuotoisuutta häviää huolestuttavaa tahtia maailmalla ja myös meillä Suomessa. Samalla ilmasto kuumenee, mikä pahentaa luontokatoa entisestään. Kehityksen suunta voidaan kuitenkin kääntää.
Se, miten tuotamme ja kulutamme ruokaa, on avainasemassa luontokadon pysäyttämisessä ja ilmastokriisin hillinnässä. Ruokajärjestelmässä onkin käynnissä maailmanlaajuinen murros kohti nykyistä kestävämpiä tapoja tuottaa ja kuluttaa ruokaa, painottaa Sitran julkaisema selvitys Kasvipohjaiset ja solumaatalouden tuotteet Suomen ruokajärjestelmän murroksessa – kohti vuotta 2050. Selvityksen toteuttivat Helsingin yliopiston tutkijat.
– Jotta elämäntapamme mahtuvat maapallon kantokyvyn rajoihin, ruokavalioomme ja tapoihimme tuottaa ruokaa tarvitaan muutoksia. Suomen kannattaa varautua ennakoiden käynnissä olevaan ruokamurrokseen, painottaa yliopistonlehtori Markus Vinnari Helsingin yliopistosta.
Selvitys auttaa ruokajärjestelmän toimijoita, kuten viljelijöitä, elintarviketeollisuutta, kauppaa sekä poliittisia päättäjiä hahmottamaan uhkia ja mahdollisuuksia, joita liittyy tulevaisuuden tapoihin tuottaa ja kuluttaa ruokaa. Selvitys keskittyi erityisesti erilaisiin kasvipohjaisiin ja solumaatalouden tuotteisiin. Solumaatalous tarkoittaa soluviljelytekniikoita, joilla valmistetaan esimerkiksi mikrobiproteiineja tai eläinsoluista lihaa.
Kyselytutkimukset: Iso muutos ruokavaliossa vuoteen 2050 mennessä
Tutkijat teettivät hankkeessa kaksi erillistä kyselyä, joiden avulla selvitettiin ruokajärjestelmän asiantuntijoiden ja kuluttajien näkemyksiä ruoan tuotannon ja kulutuksen tulevaisuudesta.
Tulosten mukaan edessä voi olla iso muutos ruokavaliossa vuoteen 2050 mennessä. Sekä asiantuntijat että kuluttajat arvioivat, että merkittävä osa liha- ja maitotuotteiden proteiineista tullaan tulevaisuudessa korvaamaan kasviproteiinien määrää lisäämällä ja solumaatalouden tuotteita kehittämällä.
Jotta elämäntapamme mahtuvat maapallon kantokyvyn rajoihin, ruokavalioomme ja tapoihimme tuottaa ruokaa tarvitaan muutoksia. Suomen kannattaa varautua ennakoiden käynnissä olevaan ruokamurrokseen.
Markus Vinnari, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto
Toisaalta asiantuntijoiden ja kuluttajien odotuksissa on merkittäviä eroja. Asiantuntijat esimerkiksi arvioivat, että suomalaiset kuluttavat vuonna 2050 lihaa vain noin neljänneksen nykyisestä Kuluttajien arviot olivat hieman asiantuntija-arvioita maltillisempia, mutta näissäkin lihankulutus väheni alle puoleen nykyisestä vuoteen 2050 mennessä (ks. kuvio 1).
Tutkijaryhmä huomauttaa, että tuloksia kannattaa tulkita karkeana mittaluokka-arviona tulevaisuuden kulutusmääristä.
Kuluttajakyselyssä vastaajat tunsivat melko hyvin erilaiset kasvipohjaiset tuotteet, mutta solumaatalouden tuotteita tunnistettiin selvästi näitä heikommin. Tähän voi vaikuttaa se, että monia solumaatalouden tuotteita ei ole vielä saatavilla tavallisissa ruokakaupoissa. Yli puolet vastaajista suhtautui kasvipohjaisten tuotteiden käyttöön myönteisesti, solumaatalouden tuotteisiin noin neljännes.
Murrospolut auttavat varautumaan tulevaisuuteen
Kuluttajien ja asiantuntijoiden arvioiden pohjalta tutkijat rakensivat kolme erilaista murrospolkua, jotka kuvaavat ruokajärjestelmän mahdollisia kehityskulkuja vuoteen 2050 mennessä. Murrospolut eivät ole ennusteita, vaan ne auttavat suomalaista yhteiskuntaa varautumaan tulevaan ja johtamaan muutosta.
Tutkijat arvioivat myös, miten alkutuotannon maankäyttö ja energiankulutus muuttuisivat eri murrospoluissa. Kaikissa murrospoluissa siirtyminen kasviperäisiin ja solumaatalouden proteiininlähteisiin vähentäisi huomattavasti viljelyyn tarvittavaa maa-alaa verrattuna eläinperäiseen tuotantoon. Vuotuinen viljelymaan tarve laskisi pienimmillään vain neljännekseen nykyisestä liha- ja maitotuotannon tarvitsemasta pinta-alasta.
Meidän on tärkeää tukea ruoantuotannon uudistumis- ja sopeutumiskykyä, jotta pysymme muutoksessa vahvemmin mukana. Ruokamurros tarjoaa Suomelle myös mahdollisuuksia uuteen liiketoimintaan ja vientiin.
Liisa Pietola, johtava asiantuntija, Sitra
Kokonaisuudessa tulisi lisäksi ottaa huomioon eri kasvilajien vaatimat viljelykierrot ja niiden merkitys kasviproteiinien tuotannolle. Vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen ei arvioitu.
– Saavutettavat ympäristöhyödyt riippuvat siitä, mihin eläintuotannosta vapautunut maa-ala käytettäisiin jatkossa, arvioi apulaisprofessori Hanna Tuomisto Helsingin yliopistosta.
Myös energiankulutus laskisi kokonaisuutena kaikissa murrospoluissa. Tähän vaikuttaa erityisesti se, että kasvipohjaisten proteiinien kasvatus kuluttaa vähemmän energiaa kuin eläin- ja solumaatalouden proteiinien tuotanto. Toisaalta solumaatalouden yleistyminen voisi nostaa sähkönkulutusta ruoan raaka-aineiden tuotannossa.
Kolme murrospolkua kohti vuotta 2050
1. Kriisistä perinteisiin -murrospolku
- Suomi panostaa alkuun vahvasti nautakarjaan ja sen tuottamien lopputuotteiden vientiin. Samaan aikaan panostetaan myös valkuaisrehun kasvatukseen. Murrospolun keskivaiheilla tapahtuva laaja maailmanlaajuinen pandemia, jonka aiheuttajiksi todetaan siipikarja, kääntää päättäjien ja kuluttajien asenteet negatiivisiksi alan tuotantoa kohtaan ja vahvistaa paikallista, nautakarjaan ja kasvipohjaisiin tuotteisiin painottuvaa omavaraiskehitystä.
- Murrospolku havainnollistaa, että aina ei tiedetä, mikä vaikuttaa lopulta mihinkin tekijään. Murros voi olla luonteeltaan aaltoileva ja tulevaisuus siten yllättävällä tavalla yllättävä. Panostukset vastakkaiselta kuulostavaan kehitykseen voivat lopulta johtaa ennakoimattomaan suuntaan. Murrospolku osoittaa, että alan tiekartan olisi syytä sisältää myös varautumista yllätyksiin ja vaihtoehtoisiin reitteihin.
2. Vahvan ruokapolitiikan Suomi -murrospolku
- Murrospolku pohjautuu terveys- ja ympäristöperustaisen ruokapolitiikan rakentamiseen. Tuotannossa panostetaan monipuolisesti kasviproteiineihin, solumaatalouteen ja eläintuotannossa erityisesti siipikarjaan. Ruokapolitiikkaa pyritään aluksi johtamaan hyvin voimaperäisesti ylhäältä alas. Lyhyellä aikavälillä tämä tuottaa toivottuja tuloksia, mutta 2030-luvulla kansalaisten keskuudessa syntyy vastareaktio, jossa vaaditaan moniäänisempää toimintaa. Tämä johtaa edelleen politiikan ja toimintaympäristön muutokseen.
- Murrospolku havainnollistaa, että hyvät aikomukset eivät aina johda toivottuun lopputulemaan. Alan tiekarttaprosessissa olisikin syytä pohtia, millä tavalla eri toimenpiteitä kannattaa rakentaa. Tässä voi auttaa esimerkiksi matkan jakaminen erilaisiin etappeihin ja erilaisten yhteiskunnallisten toimijoiden sitouttaminen.
3. Maailmanlaajuinen valtapeli -murrospolku
- Kolmannessa murrospolussa kehitystä kuvaa nopea solumaatalouden yleistyminen. Valta keskittyy kansainvälisille suuryrityksille, jotka ostavat innovatiivisia pieniä yrityksiä pois markkinoilta. Kehitys vapauttaa huomattavia määriä maatalousmaata muuhun käyttöön. Murroksen vauhdista tulee hetkellisesti kiihtyvää. Samalla jäljelle jäävät eläinperäiset tuotantotilat kasvavat todella suuriksi yksiköiksi, joiden ympäristövaikutus on pistemäistä. Maaseudun perinteiset tuotantorakenteet muuttuvat ja maaseutu autioituu. Kehitys aiheuttaa ongelmia esimerkiksi perinnebiotooppien ylläpidolle, koska laiduntavien eläinten määrä vähenee ja ne keskittyvät isompiin yksiköihin.
- Murrospolku havainnollistaa, että joiltakin osin hyvä lopputulema voi olla muilta osin epätoivottava. Alan tiekartta voisi auttaa hahmottamaan, miten näihin eri vaikutuksiin kyettäisiin varautumaan.
Tiekartta vauhdittaisi siirtymää
Selvityksen keskeisenä johtopäätöksenä on, että Suomen ruokajärjestelmän tulevaisuudesta tulisi laatia sektorirajat ylittävä tiekartta ja toimenpideohjelma, joka vauhdittaisi siirtymää kohti kestävämpää ruoan tuotantoa ja kuluttamista. Selvityksessä hahmotellut murrospolut voivat toimia tiekarttatyön tukena.
– Tiekartan laatiminen edellyttää monialaista yhteistyötä. Suomessa tulisikin siirtyä erillisistä maatalous-, terveys- ja ympäristöpolitiikan sektoreista kohti yhteisen ruokapolitiikan rakentamista, sanoo vieraileva tutkija Pasi Pohjolainen Helsingin yliopistosta.
Pitkällä aikavälillä tiekarttatyö hyödyttäisi useita ruokajärjestelmän toimijoita parantamalla ennakoitavuutta.
– Meidän on tärkeää tukea ruoantuotannon uudistumis- ja sopeutumiskykyä, jotta pysymme muutoksessa vahvemmin mukana. Ruokamurros tarjoaa Suomelle myös mahdollisuuksia uuteen liiketoimintaan ja vientiin. Samalla tulee ottaa huomioon maamme pohjoiset erityispiirteet ja kasvinproteiinien tuotannon mahdollisuudet osana monipuolista maataloutta, painottaa Sitran johtava asiantuntija Liisa Pietola.
Tervetuloa keskustelemaan ja kuulemaan lisää selvityksen tuloksista webinaariin keskiviikkona 19.4. klo 10–11.30. Voit ilmoittautua tilaisuuteen tapahtuman verkkosivuilla tilaisuuden alkuun saakka.
Lue lisää:
Sitran selvitys: Kasvipohjaiset ja solumaatalouden tuotteet Suomen ruokajärjestelmän murroksessa – kohti vuotta 2050
Suosittelemme
Tästä eteenpäin.