Uusi työpaperi: miinuspäästöt ovat ilmastotyön seuraava vaihe 

Ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi pitää ennen kaikkea vähentää päästöjä ripeästi. Se ei kuitenkaan enää yksin riitä, vaan lisäksi kasvihuonekaasuja pitää sitoa takaisin ilmakehästä – eli tuottaa miinuspäästöjä.  

Toistaiseksi suomalainen keskustelu on keskittynyt vain maankäyttösektorin eli metsien ja maaperän kykyyn sitoa hiiltä. Sitran uusi työpaperi kertoo, miten miinuspäästöjä voidaan tuottaa myös teknisillä keinoilla. Ratkaisuilla esimerkiksi otetaan teknisesti talteen hiilidioksidia ilmakehästä tai biomassasta ja varastoidaan se pysyvästi geologisiin muodostelmiin tai pitkäkestoisesti tuotteisiin.  

Esimerkiksi selluntuotannossa syntyy paljon puuperäistä hiilidioksidia, joka voidaan tulevaisuudessa ottaa talteen tehtaiden piipuista ja varastoida Norjan vanhoihin öljykenttiin. Näin saadaan tuotettua miinuspäästöjä, kun puun kasvaessaan sitoma hiili ei päädykään ilmakehään, vaan poistuu luonnon kierrosta pysyvästi.

“

Päästöjen ripeä vähentäminen on aina ensisijaista.

Miinuspäästöjä tarvitaan ilmastotyössä kolmesta pääasiallisesta syystä. Miinuspäästöillä voidaan hyvittää erityisen vaikeasti vähennettäviä päästöjä esimerkiksi maataloudesta ja teollisuudesta, peruuttaa osa aiheutetusta ilmastohaitasta ja hallita ilmastotyöhön liittyviä riskejä, kuten muiden ilmastotoimien mahdollista epäonnistumista. 

Päästöjen ripeä vähentäminen on aina ensisijaista. Jos ilmastotoimissa viivytellään, miinuspäästöjen tarve kasvaa – ja sitä mukaa myös ratkaisujen kustannukset ja riskit. Jos taas päästöjä onnistutaan vähentämään nopeasti ja paljon, pärjätään pienemmällä määrällä miinuspäästöjä. 

Bioperäisen hiilen talteenotto (bioenergy with carbon capture and storage, BECCS) on Suomelle erityisen lupaava ratkaisu. Paljon huomiota viime aikoina on herättänyt hiilen talteenotto suoraan ympäröivästä ilmasta (direct air carbon capture and storage, DACCS). Muita mahdollisia ratkaisuja ovat mm. biohiili ja tehostettu rapautuminen eli murskatun kiviaineksen lisääminen ympäristöön. 

”Kaikilla miinuspäästöjen ratkaisuilla on vahvuutensa, heikkoutensa ja riskinsä. Esimerkiksi hinnat, ympäristövaikutukset ja varmuus hiilen pysymisestä poissa ilmakehästä vaihtelevat merkittävästi. Biomassan käyttöön nojaavissa miinuspäästöjen ratkaisuissa erityisen tärkeää on varmistaa, että ne eivät johda hakkuiden lisääntymiseen ja haittoihin luonnolle”, muistuttaa työpaperin toinen kirjoittaja, Sitran johtava asiantuntija Mariko Landström. 

Suomen pitää kiristää tahtia miinuspäästöjen edistämisessä 

Jotta ratkaisut olisivat laajamittaisessa käytössä ajoissa, pitää niiden kehittämiseen panostaa jo nyt. 

Työpaperissa esitetään Suomelle harkittavaksi viittä toimenpidettä: 

1. Edistetään miinuspäästöjen tarvitsemaa ohjausta EU:ssa. 
2. Asetetaan miinuspäästöille Suomessa määrällinen tavoite. 
3. Määritetään miinuspäästöille kansallinen strategia. 
4. Osoitetaan miinuspäästöjen ratkaisujen kehittämiseen ja soveltamiseen riittävästi rahoitusta.
5. Otetaan käyttöön taloudelliset kannustimet, joilla investoinnit miinuspäästöihin saadaan liikkeelle. 

”Suomella on hyvät edellytykset kehittää miinuspäästöjen ratkaisuja, koska meillä on paljon teknologiaosaamista, bioperäisiä päästöjä ja vähäpäästöistä sähköä. Koska tulevaisuudessa miinuspäästöjä tarvitaan suuria määriä koko maailmassa, voi suomalaisyrityksille tarjoutua tilaisuus viedä ratkaisujaan muihin maihin – ja luoda Suomeen työtä ja toimeentuloa. Lähdemme kisaan kuitenkin muita Pohjoismaita jäljessä, joten nyt vauhtia pitää kiihdyttää”, kommentoi työpaperin toinen kirjoittaja, Sitran vanhempi neuvonantaja Oras Tynkkynen. 

Tutustu tarkemmin työpaperiin: 

Miinuspäästöt – mitä negatiivisten päästöjen tekniikat ovat ja miksi niitä tarvitaan ilmastokriisin ratkaisemiseksi