sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Lue tai kuuntele tästä koko sarja!
Astu nyt ajatuksissasi rohkeasti tulevaisuuteen!
OLIPA KERRAN…
eli miltä nykymeno näyttää tulevaisuudesta käsin?
Keskustelu talouden kasvusta jumittui aikoinaan juupas-eipäs-väittelyksi, jossa kasvun kannattajat ja vastustajat kaivautuivat omiin poteroihinsa.
Yhteiskunnassa oli vahva usko siihen, että jatkuva talouskasvu on mahdollista ilman ympäristön heikentämistä, kunhan kestäviä käytäntöjä otetaan riittävän nopeasti ja kattavasti käyttöön. Kasvun puolestapuhujat uskoivat, että vihreä kasvu takaisi hyvinvoinnin, eikä korkeasta aineellisesta elintasosta tarvitsisi luopua. Vihreää kasvua tarjottiin ratkaisuksi, jossa ilmastonmuutoksen hillintä ja nykyisen talousmallin yhdistyvät.
Absoluuttista irtikytkentää, jossa luonnonvarojen käyttö ja päästöt vähenevät samaan aikaan, kun talous kasvaa, pidettiin mahdollisena. Olihan ilmastovaikutusten osalta jo merkkejä tästä. Liian kauan kuitenkin uskottiin, että keskittyminen ilmastoon riittää. Huomio ei myöskään kiinnittynyt siihen, oliko irtikytkentä tarpeeksi nopeaa ja pysyvää. Lisäksi tarve irtikytkeä talouskasvu sen haitallisista luontovaikutuksista ja globaalista eriarvoistumisesta sivuutettiin pitkään – sikäli kuin se nähtiin edes mahdolliseksi.
Hyvinvointi ja talouskasvu olivat kiistatta kiinteästi yhteydessä toisiinsa. Mahdollistihan kasvu hyvinvointivaltiota ja sen alati paranevia palveluja. Ilman kasvua yhteiskunnan ajateltiin näivettyvän. Ellei talous kasvanut, sen pelättiin johtavan nollasummapeliin ihmisten välillä, mikä puolestaan loisi kasvualustan erilaisille kriiseille ja konflikteille. Jatkuva kasvu vahvisti kollektiivista taloudellisen turvallisuuden tunnetta. Talouden kasvaessa oli sitä paitsi paremmin varaa huolehtia muustakin turvallisuudesta.
Julkinen velka ja vakiintuneet mittarit vahvistivat kasvuriippuvuutta
Julkinen velka huoletti suomalaisia aivan erityisesti, ehkä osin sotakorvausajan historian ja suomalaiselle rehellisyydelle ominaisen ”velat on maksettava” -ajattelun vuoksi. Hyvinvointipalvelujen rahoitus perustui pitkälti oletukselle talouskasvun jatkuvuudesta. Ellei kasvua saatu aikaan, tarvittiin julkista velanottoa. Kun nopeasti kasvava julkinen velka alkoi horjuttaa julkista taloutta, kasvua tavoiteltiin entistä kiivaammin. Talouskasvun kyseenalaistaminen tulkittiin helposti oman oksan sahaamisena.
Luontovelka ja hyvinvointivelka nähtiin alisteisina julkiselle velalle. Ääneen lausumaton ajatus oli, että rahavelka on hoidettava pois ennen kuin on varaa muiden velan muotojen hoitamiseen. Puhe luontovelasta oli jo itsessään osoitus siitä, miten kaikkia asioita käännettiin talouden kielelle, kun haluttiin osoittaa niihin liittyvää arvoa. Julkisen talouden turvaamista talouskasvun avulla perusteltiin samoin argumentein kuin ympäristöongelmien ratkaisemista eli tulevien sukupolvien tarpeella.
Valtion talouspoliittiset tavoitteet, budjettirakenne ja päätöksenteko tukivat jatkuvan kasvun oletusta. Tämä näkyi esimerkiksi hallitusohjelmien keskeisissä tavoitteissa. Päätöksenteossa suosittiin bkt-mittareita, vaikka yleisesti tiedostettiin, etteivät ne kuvanneet hyvinvointia tai ympäristön tilaa. Bkt-mittariinhan sisältyy yhtä lailla sekä ympäristötuhoa aiheuttavaa että tuhoja paikkaavaa toimintaa. Mittari ei myöskään sisällä esimerkiksi palkatonta hoivaa ja kotitaloustyötä. Talouden kuvaamiseen käytettyjen mittareiden taustalta puuttui talouden kokonaisvaltainen vaikutusten arviointi.
Ellei talouskasvun tavoittelussa huomioida sen kielteisiä vaikutuksia, on kuin valoa kannettaisiin sisään säkeissä.
Työpajassa tuumattua
Oma etu korostui kansainvälisillä markkinoilla
Kansainvälinen kilpailu ja riippuvuus maailmankaupasta vahvistivat talouden kasvuriippuvuutta. Konttiliikenne oli halpaa. Hyödykkeitä kuljetettiin pitkiäkin matkoja, vaikka ne olisi voitu tuottaa myös lähempänä. Vaikka pitkät toimitusketjut aiheuttivat ympäristökuormitusta ja resurssien tuhlausta, ne nähtiin taloudellisesti kannattavina ja välttämättöminä.
Saatoimme Suomessa tiedostamattamme ajatella, että voimme kasvattaa talouttamme piittaamatta kasvun vaikutuksista muihin maihin. Ylikuluttavan pohjoisen elämäntavat vaikuttivat ihmisten elämään globaalin etelän maissa, joissa maailman vähiten kuluttava enemmistö asui. Esimerkiksi vihreässä energiantuotannossa osa talouskasvusta perustui globaalin etelän maista hankittujen mineraalien varaan. Niiden tuotanto pilasi ympäristöä ja kasvatti eriarvoisuutta. Hyvinvointiyhteiskuntamme kasvu nähtiin hyväksyttävänä, vaikka se tapahtuisi muiden kustannuksella. Tätä sanottiin kuitenkin harvoin ääneen. Vihreään kasvuun liittyi siten sokea piste koloniaalisen dynamiikan suhteen.
Kansainväliset sopimukset olivat olennainen osa tämän aikakauden kasvumallia. Suomikin oli sitoutunut kasvattamaan talouttaan esimerkiksi EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen kautta. Ajatuksena oli, että ellei Eurooppa kasva, se pusertuu kasvavien Kiinan ja Yhdysvaltojen väliin, menettää kansainvälisen merkityksensä ja muuttuu näiden pelinappulaksi.
Mitä jos talouden vapaamatkustajia eivät olisikaan ne, jotka nostavat sosiaalitukia, vaan ne, jotka omivat yhteisvaurautta itsekkäisiin tarkoituksiinsa?
Työpajassa tuumattua
Kasvuriippuvuuden juuret ulottuivat myös ajatteluumme
Institutionaalisten tekijöiden lisäksi monet ideologiset ja kulttuuriset tekijät ruokkivat yhteiskunnan kasvuriippuvuutta.
Kasvu-sanalla oli itsessään positiivinen kaiku. Talouskasvu nähtiin ratkaisuna moniin ongelmiin, vaikka sen yhteydessä unohdettiin sanoittaa, minkä kasvusta oikeasti puhuttiin ja mihin kaikkiin asioihin se vaikutti. Hyvin usein talouden kasvun miellettiin tarkoittavan hyvinvoinnin kasvua – kasvun lähteistä ja vaikutuksista riippumatta. Tähän liittyi myös kuvitelma, jonka mukaan useimmat ongelmat pystytään ratkaisemaan rahalla. Raha nähtiin siten välineenä, jonka riittävyydestä tuli huolehtia talouskasvun avulla.
Fyysisen ja aineellisen hyvinvoinnin tavoittelu korostui talouskeskustelussa. Status ja kuluttaminen olivat voimakkaita normeja, ja ihmisiä kannustettiin mainonnan keinoin ”korkean” elintason tavoitteluun. Tämä ajatusmalli ei ollut vain mukavuudenhalua, vaan myös osa perintöä, joka vaikutti ihmisten valintoihin ja arvoihin. Muutos pelotti, sillä tietoisuus omien valintojen vaikutuksesta vaatii monilla aivan toisenlaisen kuluttajaroolin omaksumista kuin mihin kotona oli kasvatettu. Lisäksi Suomessa oli taloudellisesti huonosti toimeentulevia ihmisiä, joiden toive paremmasta elintasosta oli oikeutettu.
Lisäksi uskottiin, että talouskasvu on ainoa keino poistaa köyhyys. Vaurauden uusjaon sijaan uskottiin, että kakun oli kasvettava, jottei kenenkään tarvinnut luopua aineellisesta elintasostaan. Joissain talouspolitiikan suuntauksissa luotettiin vakaasti vaurauden valumaefektiin. Vauraimman väestönosan aikaansaamien tuottojen oletettiin ”valuvan” muualle yhteiskuntaan. Taustalla oli näkemys, että varakkaiden verotuksen keventäminen loi talouskasvua, joka lopulta hyödytti kaikkia.
Tätä aikakautta hallitsi myös talouden kasvua pönkittävä teknologiaoptimismi. Moderniin valistusajatteluun nojaten ihmisen rajattomaan mielikuvitukseen ja innovatiivisuuteen luotettiin vankkumattomasti. Ilmaston kuumenemista katsottiin voitavan hillitä teknologialla ja markkinamekanismeilla, kunhan talous on kunnossa ja kasvaa. Digitalisaation merkitystä aineettoman kasvun lähteenä saatettiin kuitenkin yliarvioida.
Sen sijaan, että puhumme kakun kasvattamisesta, voisimme alkaa tarkastella ”ruokavaliotamme” nykyistä monipuolisemmin.
Työpajassa tuumattua
MITÄ JOS…?
Nämä kysymykset muuttivat kehityksen suunnan
Talouskasvun tavoittelu kilpailun, köyhyyden poistamisen tai vihreän siirtymän nimissä ohjasi yhteiskuntapolitiikkaa etelästä pohjoiseen ja idästä länteen. Tämä maailmankuva määritti pitkään ihmisten päätöksentekoa ja arvoja, mutta ajan myötä sitä alettiin epäillä. Yhä useampi alkoi ymmärtää, että kasvuriippuvuudelle tarvittiin vaihtoehtoja.
Mieliin palautettiin vanha vertaus tarpeesta siirtyä cowboytaloudesta astronauttitalouteen. Cowboytaloudessa maapallo nähtiin ehtymättömänä elämän lähteenä, kun taas astronauttitaloudessa maapallo nähdään avaruusaluksena, joka kuljettaa avaruudessa miljoonia ihmisiä suljetussa järjestelmässä.
Ihmiset innostuivat visioimaan tulevaisuutta, jossa yhteiskunnat vähensivät riippuvuuttaan jatkuvasta talouskasvusta. Kysyttiin, miltä taloutemme näyttäisi, jos myös tulevat sukupolvet huomioitaisiin päätöksenteossa, varovaisuusperiaatetta kunnioittaen ja tulevaisuuden vaikutuksia aliarvioimatta.
Vaikka valmiita vastauksia oli aluksi vaikea löytää, ne alkoivat vähitellen hahmottua, kun ihmiset pysähtyivät pohtimaan ”mitä jos…”:
- Mitä jos korkean tulotason maissa ymmärrettäisiin, että vähempikin riittää ja talouden rakenteet tukisivat kohtuusratkaisuja?
- Mitä jos luontovelka ja hyvinvointivelka otettaisiin yhtä todesta kuin valtiontalouden velka?
- Mitä jos emme keskittyisi vain omaan menestykseemme, vaan huomioisimme kasvupyrkimyksemme vaikutukset muuhun maailmaan?
- Mitä jos taloudellisen ohjauksen ensisijaisena tehtävänä olisi tukea kestävyyssiirtymää?
- Mitä jos taloutta ei julkisuudessa arvioitaisi ensisijaisesti kasvun näkökulmasta, vaan sen mukaan, miten se onnistuu tuottamaan reilua ja kestävää hyvinvointia?
- Mitä jos hyvinvointipalvelujen rahoittamiseksi saastuttaja maksaa -periaate otettaisiin täysimääräisesti käyttöön ja ympäristölle haitallisia yritystukia leikattaisiin radikaalisti?
Kun ihmiset alkoivat etsiä ja vaatia vastauksia tämäntyyppisiin kysymyksiin, ajattelu alkoi muuttua. Ymmärrys luonnon itseisarvosta, ekososiaalisesta sivistyksestä, globaalista kansalaisuudesta ja jokaisen oikeudesta hyvinvointiin vahvistui. Sen myötä alettiin tavoitella talouden laadullista kasvua määrällisen sijaan. Tämä näkyi myös mediassa, joka alkoi julkaista juttuja pienistä muutoksen iduista tyyliin:
”Hyviä uutisia, Suomen talouden tilassa ei muutosta.”
”OECD ennustaa hyvinvoinnin kasvavan ensi vuonna kolme prosenttia!”
”Talouden ympäristövelka on laskussa, kun maapallon lämpeneminen on pysähtynyt ja luontopääoma kasvaa.”
Astronauttitalouden on aika syrjäyttää cowboytalous
Myytit ja metaforat paljastavat ajatteluumme ja toimintaamme vaikuttavia syvävirtauksia. Alla on talouteen ja sen tulevaisuuteen liittyviä kertomuksia, jotka tunnistettiin Talouden monet tulevaisuudet -työpajasarjassa.
Ajatus cowboytaloudesta viittaa tapaan, jolla cowboyt käyttäytyivät villissä lännessä 1800-luvulla. He asettuivat jonnekin, kuluttivat resursseja ja niiden loputtua siirtyivät seuraavaan määränpäähän. Tässä järjestelmässä kulutus ja tuotanto synnyttivät kasvua, kun luonnonvarojen käyttö laajeni jatkuvasti uusille alueille. Maapallo nähtiin ehtymättömänä elämän lähteenä.
Kun Apollo 17:n astronautit ottivat ikonisen kuvan planeetastamme avaruudesta käsin katsottuna, he pystyivät näkemään maapallon kokonaisuudessaan ja ennen kaikkea sen haavoittuvuuden. He myös ymmärsivät, että maapallo oli yhtä lailla rajallinen kuin heidän oma avaruusaluksensa.
Astronauttitaloudessa maapallo nähdään avaruusaluksena, joka kuljettaa miljoonia ihmishenkiä avaruuden laajuudessa suljetussa järjestelmässä, josta jätettä ei voi lähteä eikä resursseja voi saapua lisää. Kulutuksen ja tuotannon minimoiminen on välttämätöntä. Silloin, kun tuotetta on tarpeen hyödyntää, on keskityttävä niiden ainesosien uudelleenkäyttöön, joita ei voida palauttaa kestävästi osaksi luonnon syklejä.
Vertaus on peräisin ekonomisti Kenneth Bouldingilta, joka ehdotti jo vuonna 1966 siirtymistä cowboytaloudesta astronauttitalouteen. Hän korosti jo tuolloin, ettei planeettamme voi ylläpitää jatkuvaa lineaarista ja aineellista talouskasvua. Vielä 60 vuotta myöhemmin tämä on yhä yksi talouden keskeisimmistä tulevaisuushaasteista.
Joko olisi aika?
Tämä kirjoitus perustuu Talouden monet tulevaisuudet -työpajasarjan osallistujien ryhmätöihin. Se ei välttämättä vastaa yksityiskohdiltaan jokaisen osallistujan omaa näkemystä, ei myöskään Sitran kantaa.
Hyödynsimme vallitsevan ajattelun haastamiseen ja tulevaisuuden kuvitteluun kriittistä kerrosanalyysia (Causal Layered Analysis, CLA). Lisätietoja CLA-menetelmästä ja sen käytöstä löytyy CLA-työkalusivulta. Talouden narratiivien taulukkomuotoiset tiivistelmät löytyvät täältä (pdf).
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
