8 tapaa vahvistaa Suomen ilmastotyötä

Sitra on selvittänyt Suomelle sopivia polkuja, ratkaisuja ja ohjauskeinoja siirtyä hiilineutraaliin kiertotalouteen tavoilla, jotka vahvistavat kansantaloutta ja hyvinvointia. Tämän työn perusteella olemme koonneet seuraavat kahdeksan toimenpidettä harkittavaksi. Toivomme ehdotusten tukevan päättäjiä lisätoimia valittaessa.

1) Tiekartta fossiilisista polttoaineista luopumiselle

Hiilineutraalius edellyttää luopumista vaiheittain fossiilisten polttoaineiden ja turpeen käytöstä. Siirtymän toteuttamisessa hallitusti ja kustannustehokkaasti auttavat selvät tavoitteet ja niiden mukainen tiekartta.

Kivihiilen käyttö loppuu Suomessa viimeistään vuonna 2029, ja turpeesta ja öljylämmityksestä on perusteltua luopua suunnilleen samaa tahtia. Samalla tulee huolehtia siitä, että fossiilienergia korvataan mahdollisimman kestävillä vaihtoehdoilla kuten lämpöpumpuilla ja hukkalämmön hyödyntämisellä.

Fossiilisista polttoaineista on siirryttävä kestäviin ratkaisuihin vaiheittain myös tieliikenteessä. Suuntaa markkinoille näyttäisi, jos asetettaisiin takaraja, jonka jälkeen maassa ei enää myydä fossiilisia liikennepolttoaineita.

2) Päästökaupan vahvistaminen

Hallitus on ohjelmassaan sitoutunut vaikuttamaan EU:ssa päästökaupan vahvistamiseksi. Tämän vaikuttamistyön ohella Suomi voi tehostaa päästökaupan ohjausvaikutusta kansallisesti.

Päästöoikeuden lattiahinta on Isossa-Britanniassa vauhdittanut kivihiilen korvaamista. Esimerkin mukaisesti hallitus voisi käynnistää valmistelun kansallisesta tai pohjoismaisesta lattiahinnasta. Hallitus voisi myös linjata päästöoikeuksien mitätöinnistä täysimääräisesti suljettaessa hiilivoimaloita.

3) Kestävän kehityksen verosiirtymä

Hallitusohjelmassa on linjattu energia- ja liikenneverotuksen uudistamisesta tukemaan ilmastotavoitteita. Hyvin toteutettuna kestävän kehityksen verosiirtymä auttaa vähentämään päästöjä kustannustehokkaasti heikentämättä suomalaisten yritysten kilpailukykyä ja lisäämättä tuloeroja.

Vaikuttaakseen päästöihin verosiirtymän pitää olla riittävän mittava, vuositasolla vähintään 1,5 miljardia euroa vuonna 2023. Energia-, liikenne- ja muilla verouudistuksilla saatavia tuloja voidaan suunnata budjettineutraalisti työn ja yrittämisen verotuksen keventämiseen, kielteisten tulonjakovaikutusten minimoimiseen ja vähäpäästöisten ratkaisujen kehittämiseen. Samalla on haettava täydentäviä tulonlähteitä fossiilisten polttoaineiden käytön vaiheittain vähentyessä.

Esimerkiksi Ruotsin mallin mukaisella lentoverolla voitaisiin hillitä lentoliikenteen päästöjen kasvua ja tasata kilpailuasetelmaa eri liikennemuotojen välillä. Ympäristöohjaavuuden vahvistamiseksi verosta voitaisiin myöntää helpotuksia lennoille, jotka käyttävät biopolttoaineita tai sähköä.

4) Haittatuista hyötytukiin

Ympäristölle haitalliset vero- ja muut tuet ovat kansantaloudellisesti tehottomia ja ilmaston kannalta vahingollisia. Haittatukia on perusteltua muuttaa vaiheittain hiilineutraalia kiertotaloutta ja yleensä innovaatioita ja talouden uudistumista edistäviksi tuiksi.

Hallitus on jo linjannut haittatukien osittaisesta uudelleen kohdentamisesta. Työtä kannattaa jatkaa asettamalla tavoitteeksi remontoida tukia vähintään 150 miljoonan euron verran vuosittain. Verotukia tulisi poistaa erityisesti turpeelta, sähkön ja lämmön yhteistuotannolta sekä fossiilisten polttoaineiden käytöltä teollisuudessa ja maataloudessa.

5) Askelia kohti kiertotaloutta

Suomi on toiminut kiertotalouden kansainvälisenä edelläkävijänä. Hyvät suunnitelmat tarvitsevat nyt tuekseen kunnianhimoisia tavoitteita ja käytännön toimenpiteitä.

Suomi voisi Hollannin esimerkin mukaisesti asettaa määrällisiä tavoitteita uusiutumattomien luonnonvarojen käytön vähentämiselle ja kierrätettyjen ja uusiutuvien raaka-aineiden osuuden kasvattamiselle. Osana kestävän kehityksen verouudistusta on paikallaan arvioida uusiutumattomien luonnonvarojen kuten fossiilisen öljyn käytön verottamista.

6) Vaikuttavampi ilmastolaki

Valmistelu ilmastolain vahvistamiseksi hallitusohjelman mukaisesti on käynnistynyt. Hallitus voi halutessaan ohjeistaa jatkovalmistelua muutamissa keskeisissä asioissa.

Ison-Britannian kokemusten mukaan ilmastolain keskeinen työkalu ovat päästötavoitteiden mukaiset päästöbudjetit. Ilmastolakiin voidaan kirjata, että hallitus hyväksyy budjetit ilmastopaneelin esityksestä.

Ilmastovuosikertomuksessa tulee tarkastella vuosittain Suomen päästöjä ja toimien riittävyyttä kattavasti, sisältäen taakanjakosektorin lisäksi myös päästökauppa- ja maankäyttösektorit sekä kulutusperustaiset päästöt. Hallituksen voisi myös velvoittaa esittämään eduskunnalle vuosittain ne lisätoimenpiteet, joilla päästöbudjeteissa pysytään.

7) Suunta kohti ilmastopositiivisuutta

Hallitusohjelmassa linjataan, että Suomesta tehdään hiilinegatiivinen pian vuonna 2035 saavutetun hiilineutraaliuden jälkeen eli tuolloin poistaisimme ilmasta enemmän hiilidioksidia kuin mitä sinne päästämme. Maamme reilu osuus ilmastotoimista merkitsisi sitä, että vuosisadan puolivälissä päästöjen pitäisi olla nettona negatiivisia suuruusluokkaa 30–50 prosenttia suhteessa vuoden 1990 päästötasoon.

Ilmastopolitiikassa pitääkin tarkastella päästöjen vähentämisen ohella keinoja niiden sitomiseksi. Metsien ja maaperän hiilivarastojen kasvattamisen lisäksi tarkastelu kannattaa ulottaa teknisiin keinoihin sitoa hiiltä. Hiilivarastojen ja -nielujen kasvattamiseen tarvitaan uusia ohjauskeinoja.

8) Suomi kansainvälisenä ilmasto- ja kiertotalousvaikuttajana

EU-puheenjohtajamaana Suomi kartutti arvokkaita kansainvälisiä verkostoja. Vuonna 2020 ne tulee valjastaa edistämään vahvempia ilmastotoimia ja maiden päästötavoitteiden päivittämistä.

EU:n sisällä Suomen tulee jatkaa määrätietoista työtä 2030-päästötavoitteen vahvistamiseksi. Pariisin sopimuksen kanssa linjassa oleva tavoite olisi vähentää päästöjä vuoden 1990 tasosta 60 prosenttia.

Kansainvälisesti Suomi voi taivutella useampia maita vahvistamaan päästötavoitteitaan. Ilmastovaikuttaminen kannattaa nostaa kaikkien monen- ja kahdenvälisten suhteiden kärkeen ylintä poliittista tasoa myöten. Suomen kannattaa myös rakentaa vaikuttamisessa vahvan kiertotalousosaamisensa ja -maineensa varaan.