Bussilippu vuodeksi talvirenkaiden hinnalla

Jyväskylän seudun asukkaat hyödyntävät joukkoliikennettä erityisesti työhön ja opiskeluun liittyvillä matkoilla. Työpaikalle ja kouluun liikkuminen muodostaa kuitenkin vain neljänneksen kaikista matkoista; iltaisin ostoksille ja harrastuksiin hurautetaan henkilöautolla. Joukkoliikenteen osuus seudun kaikesta liikenteestä on vain noin viisi prosenttia.

Huhtikuussa alkaneen Bussiloikka-hankeen tavoitteena on kasvattaa joukkoliikenteen matkustajien määrää Jyväskylässä, jotta päästöt vähenisivät ja hengitysilman laatu paranisi.

Kuulostaa vaikealta. Joukkoliikenteen käyttö ei ole kasvanut, vaikka kalustoa ja pysäkkejä on viime vuosina uusittu. Kysyimme hankkeen vetäjältä, apulaiskaupungininsinööri Kari Strömiltä kahdeksan kysymystä Bussiloikasta ja siitä miten tavoitteeseen päästään.

1. Miten joukkoliikenteen käyttöä voidaan Jyväskylässä lisätä?

Palvelun kehittämisessä ja markkinoinnissa pitää nyt lähteä uudelle tielle: pitää tuoda ihmisille faktatietoa matkalippujen hinnoista suhteessa muihin vaihtoehtoihin. Tällöin on helppo arvioida, kuinka paljon rahaa liikkumiseen kuluu ja kuinka paljon päästöjä siitä aiheutuu – ja huomataan joukkoliikenteen edullisuus.

2. Onko bussilippu Jyväskylässä kallis?

Bussilla liikkuminen maksaa Jyvässeudulla reilut 600 euroa vuodessa. Se on huomattavasti edullisempaa kuin esimerkiksi kakkosautolla ajaminen, jonka kustannus ylläpitoineen on lähemmäs 5000 euroa vuodessa*. Toisesta autosta luopumalla voisi kustantaa melko pitkän loman koko perheelle!

(* Jyvässeudulla perheet ajavat kakkosautolla keskimäärin 17 000 km vuodessa, ja ns. kakkosauton huolto- ym. kustannukset on arvioitu pari vuotta vanhan ajoneuvon mukaan, jonka arvo on uutena ollut n. 25 000 e.)

3. Miten Jyväskylän kaupunki kannustaa asukkaita liikkumaan bussilla?

Toteutamme loppuvuonna kampanjan, jossa kakkosautosta luopuvat perheet saavat ilmaisia bussilippuja. Näin kannustamme perheitä ajattelemaan, että yhdellä autolla pärjää, ja ”linkki on paras kakkosauto”, kuten busseissa näkyvä mainoslause kuuluu. Olen saanut jo kuulla perheistä, jotka harkitsevat toisesta autostaan luopumista kampanjan myötä.

4. Osana Bussiloikka-hanketta on kokeiltu joukkoliikenteen ja kestävien kulkutapojen käytön opettamista koulussa ekaluokkalaisille. Mitä oppitunneilla tehdään?

Tarinatunnilla tutustutaan joukkoliikenteeseen ja muihin kestävän liikkumisen muotoihin, kuten kävelyyn ja pyöräilyyn. Myös liikenteen päästöt ja turvallisuus on keskeisesti mukana. Tunnin jälkeen jokaiselle ekaluokkalaiselle annetaan neljä ilmaislippua: he saavat kotitehtäväksi käydä kokeilemassa bussilla matkustamista vanhemman kanssa ja raportoida retkestä nettisivuilla.

5. Miten kokeilu ekaluokkalaisten kanssa on sujunut?

Opettajien palautteen mukaan keskustelu jatkuu luokassa myös oppituntia seuraavina päivinä. Lapset ovat tykänneet bussilla liikkumisesta, ja myös vanhemmilta on saatu tosi hyvää palautetta siitä, että tällaista opetetaan koulussa. Nyt oppituntia on kokeiltu käytännössä ensimmäistä kertaa ja tulevaisuudessa haluamme tarjota sen pysyvänä mallina ekaluokkalaisille lapsille.

6. Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä on tutkittu, miten työntekijöitä voidaan kannustaa kestävämpiin liikkumistapoihin työmatkoillaan. Miten isoon urakkaan ryhdyttiin?

Aloitimme toteuttamalla työmatkoihin liittyvän kyselyn, johon vastasi 54 prosenttia työntekijöistä, yli 2200 ihmistä. Noin puolet vastaajista eli 48 prosenttia kertoi matkustavansa töihin omalla autollaan ilman kimppakyytijärjestelyä, ja noin 7 prosenttia kulkee töihin julkisella liikenteellä, mikä on linjassa yleisten työmatkatilastojen kanssa Suomen keskisuurissa kaupungeissa. Liikkumistottumusten muuttaminen on iso urakka, mutta Keski-Suomen sairaanhoitopiirin johdon ja henkilökunnan työ tulee tuottamaan tulosta.

7. Miten työntekijöitä innostettiin resurssiviisaampaan liikkumiseen?

Henkilöstö on ollut innolla mukana hankkeen työpajoissa; heillä on nyt varmasti selkeä kuva liikkumisen vaikutuksesta ihmisen hyvinvointiin. Lisäksi pieni osa kokeili resurssiviisaita työmatkoja ja vaihtoi omaa kulkutapaansa: neljä työntekijää pyöräili töihin viikon ajan, neljä käytti bussia ja yksi mittasi joukkoliikennematkaan liittyvän kävelyn määrää. Vapaaehtoiset pitivät päiväkirjaa hyvistä ja huonoista kokemuksistaan, ja niistä kerrottiin henkilöstön infotilaisuudessa sekä blogissa.

8. Mitä keinoja työntekijöiden kestävämpien työmatkojen tukemiseksi on löydetty?

Kaupunki ja sairaanhoitopiiri haluavat varmistaa yhdessä, että joukkoliikenteen aikataulut palvelevat työntekijöitä käytännössä. Bussin saapuminen työpaikan pihaan viisi minuuttia ennen vuoron alkua ei välttämättä takaa sitä, että työntekijä ehtii vuoronsa alkuun työvarustuksessa. Olemme sopineet, että kaupunki saa tietoa työntekijöiden vuorojen alkamisajoista, jotta joukkoliikenteen aikataulut voidaan suunnitella sellaisiksi, että ne varmasti palvelevat töihin matkustavia.

Yleisesti ottaen oman auton käyttöön työmatkoilla kannustaa esimerkiksi mahdollisuus maksuttomaan pysäköintiin. Pysäköintimahdollisuuden poistuminen tai muuttuminen kalliimmaksi voi ohjata ihmisiä käyttämään kestävämpiä liikkumismuotoja.

Joulukuun 2014 lopussa päättyvä Bussiloikka-hanke on osa Sitran ja Jyväskylän kaupungin Kohti resurssiviisautta -hanketta.