Euroopan digitalisaation kompassista puuttuu tärkeä ilmansuunta

Euroopan komission maaliskuussa julkaisema visio “2030 digitaalinen kompassi: eurooppalainen lähestymistapa digitaalista vuosikymmentä varten” asettaa suuntaviivat digitalisaation edistämiselle. Vuosikymmentavoitteiden taustalla on vuoden vanha komission digitaalistrategia, jossa korostuu kestävyys sekä ihmislähtöisyyden että ympäristön osalta. Strategiaa toteutettaessa onkin varmistettava, että digitaalinen ja vihreä siirtymä kietoutuvat toisiinsa sen sijaan, että ne kulkisivat eri raiteilla.

Koronan kiihdyttämän digitalisaatiokehityksen myötä komissio esittää nyt neljälle kärjelle rakentuvan digitaalisen kompassin, jolla Eurooppa suunnistaa kohti vuotta 2030. Kompassin neljä kärkeä ovat

• kansalaisten sekä tieto- ja viestintätekniikan ammattilaisten osaamisen kehittäminen
• turvallinen ja kestävä digitaalinen infra
• yritysten digitaalinen muutos ja
• julkisten palveluiden digitalisointi.

Kompassin osoittaman suunnan löytymistä seurataan joukolla selkeitä mittareita, kuten 5G-teknologian tuomisella kaikkien eurooppalaisten käyttöön tai 20 miljoonan ICT-ammattilaisen kokonaismäärällä. Vaikka digitalisaatiosta on puhuttu jo vähintään kaksikymmentä vuotta, EU kulkee jälkijunassa eikä ole pysynyt Yhdysvaltojen ja Kiinan vauhdissa digitaalisen teknologian ja infran kehittämisessä.

Missä on kestävyyskärki?

Mainitut neljä kärkeä ovat kaikki tarpeellisia Euroopan taloudelle ja yhteiskunnan kehitykselle. Turvalliset ja nopeat yhteydet mahdollistavat datan tehokkaan hyödyntämisen. Väestön digitaitoihin perustuva talous taas on välttämätön tulevaisuuden kasvulle ja tuottavuudelle. Yksikään kärki ei kuitenkaan pureudu järjestelmällisesti digitalisaation kestävyysvaikutuksiin.

Kestävyys olisi välttämätöntä saada läpileikkaavasti mukaan vuosikymmenen digikompassiin. Euroopan vihreän kehityksen ohjelma esittää asian ytimekkäästi: Eurooppa tarvitsee digitaalialan, jonka lähtökohtana on kestävyys (s. 10). Tämä ei kuitenkaan vielä toteudu vuosikymmentavoitteiden mittaristossa.

Laiska ajattelu, jossa digitalisaation kestävyyshyödyt kuitataan itsestäänselvyyksinä, ei kanna pitkälle. Esimerkiksi datakeskukset lisäävät ICT-sektorin energiankulutusta, ja lisääntyviin elektroniikkalaitteisiin tarvitaan kriittisiä metalleja, joiden kierrätys takkuaa vielä. Emme voikaan tuudittautua siihen, että ICT tuo pelkkiä hyötyjä. Hyötyjen ja haittojen arviointiakin ratkaisevampaa on miettiä eri teknologioiden tarpeellisuutta: miten, mihin ja kuinka paljon sitä sovelletaan.

EU-johtajien sopiman 2030-ilmastotavoitteen mukaisesti päästövähennysten vauhdin on 2020-luvulla kolminkertaistuttava kolmeen edelliseen vuosikymmeneen verrattuna. Tämä vuosikymmen on ratkaiseva aikajakso sekä päästövähennyksille että luontokadon pysäyttämiselle. Jos tästä suunnitellaan myös digitaalista vuosikymmentä, digitaalisen ja kestävän siirtymän on tapahduttava käsi kädessä.

EU-komission vuonna 2019 tilaaman tutkimuksen mukaan valtava määrä tietoa digitalisaation kokonaisvaikutuksista puuttuu. Puute korjaantuu vain velvoittavalla, säännöllisellä raportoinnilla. Komissio aikookin raportoida vuosittain Euroopan parlamentille ja EU-maille etenemisestä kohti digitavoitteita liikennevalon kaltaisella pisteytyksellä. Tietotyhjiön täyttämiseksi myös ekologisen kestävyyden sisällyttäminen raportointiin on välttämätöntä.

Kiertotaloudessa digitaalisuus hyödyttää ympäristöä

Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteena on uudistaa taloutta niin, että luonnon kannalta kestävä toiminta olisi taloudellisesti kannattavampaa kuin luontoa tuhoava toiminta. Ohjelman alla on useita toimia, joissa digitaaliset teknologiat ovat välttämättömiä.

EU:n on tarkoitus tehostaa raaka-aineiden käyttöä digitaalisilla tuote- tai raaka-ainepasseilla. Tuote- ja raaka-ainevirtojen vanavedessä kulkevat myös datavirrat. Komissiossa on jo suunnitteilla yhteinen eurooppalainen data-alusta älykkäille kiertotalousratkaisuille.

Markkinoilla on jo monia dataan perustuvia tai sitä hyödyntäviä kiertotalousratkaisuja. Esimerkiksi ruotsalainen SundaHus on pystyttänyt verkkoalustan, jolla rakennustoimijat kirjaavat käyttämänsä raaka-aineet. Alustan tietokannat mahdollistavat rakennuskohteiden purkamisen ja materiaalien kierrätyksen rakennusten käyttöiän lopussa, jolloin neitseellisten raaka-aineiden tarve vähenee.

Vastaavat ratkaisut varmistavat kiertotalouden mukaisten kestävien yritysekosysteemien sisäisen ja välisen tiedonjaon. Kun data ja teknologia saadaan valjastettua relevantteihin kiertotalouden sovelluksiin ja datan pelisäännöt selkeiksi, datan jakamisesta toimijoiden välillä tulee helpompaa, luotettavampaa ja läpinäkyvämpää.

Digisiirtymä on tehtävä vihreän siirtymän ehdoilla

Yllä mainitut esimerkit edellyttävät vakaita yhteyksiä ja yhdessä paikassa tuotetun datan luvallista ja turvallista käyttöä toisaalla, kansalaisten digitaitojen ja pk-yritysten liiketoimintaosaamisen monipuolista kehittämistä unohtamatta. Nämä edellytykset ovat vahvasti läsnä digitaalisen kompassin mittaristossa.

Digitalisaation satsauksissa yksipuoliset kansalliset toimet jäävät auttamatta alimittaisiksi. Suurin hyöty saadaan yhteisillä eurooppalaisilla toimilla ja yhteisen infrastruktuurin pystyttämisellä, oli kyse sitten kovasta infrasta tai data-avaruuksista. On kuitenkin pidettävä huolta siitä, että digitalisaation valtavirtaistaminen todella hyödyttää Suomen ja EU:n kestävyystavoitteita.