Haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten ääni kuuluviin

Tulevaisuuskeskustelussa ei juuri kuulla haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten, kuten vammaisten, päihteistä riippuvaisten henkilöiden ja asunnottomien mietteitä. 

”Heillä on paljon perusteltuja näkemyksiä siitä, miltä Suomi voi parhaimmillaan ja pahimmillaan näyttää parinkymmenen vuoden päästä”, projektipäällikkö Maiju Lehto Diakonissalaitoksesta sanoo.

”Kun palvelujärjestelmässä on isoja puutteita ja sitä kehitetään, kehittämistyössä kannattaisi kuulla niiden ihmisten ääntä, jotka näitä palveluja käyttävät”, Lehto jatkaa.

Diakonissalaitoksen hanke Kohti ihmisarvoista tulevaisuusvaltaa on yksi Sitran kolmesta tulevaisuusvalta-pilottihankkeesta, jotka käynnistettiin kesällä 2023.

Hankkeessa kehitetään materiaaleja ja menetelmiä, jotka auttavat haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä osallistumaan keskusteluun ja suuntaamaan katseensa tulevaisuuteen.

Taustalla oma pilotti

Diakonissalaitokselle pääsy Sitran tulevaisuusvalta-pilotiksi tuli kuin tilauksesta. Diakonissalaitos nimittäin käynnisti jo alkuvuonna 2023 oman, hyvin samanhenkisen pilottihankkeensa.

”Tulevaisuusajattelu on nousussa kriisistä toiseen kompuroivassa yhteiskunnassamme. Velvollisuutemme on saada kaikkien ääni kuuluviin”, Lehto sanoo.

Diakonissalaitos on yleishyödyllinen säätiökonserni, jonka 3400 työntekijää työskentelevät muun muassa kehitysvammaisten ja vaikeasti vammaisten ihmisten, asunnottomien ihmisten, huumeita käyttävien ihmisten, korvaushoidon asiakkaiden ja Euroopan liikkuvan väestön kanssa. 

Diakonissalaitoksen omassa pilotissa näiltä ihmisiltä kysyttiin 21 ryhmäkeskustelussa tulevaisuuden huolia ja toiveita. Pian havaittiin, että puolentoista tunnin sessiot olivat liian pitkiä.

”Monet väsyivät jo vartissa. Sen ymmärtää, kun ryhmässä on ihmisiä, joilla on nepsypiirteitä, aivovamman saaneita, päihtyneitä tai päihteiden käytöstä toipuvia. Heidän oli vaikea seurata ryhmäkeskustelua ja sitä mitä muut olivat jo sanoneet”, Lehto kertoo.

Ihmiset toki puhuivat, mutta lähinnä arkisista puutteista ja murheista, joiden toivoivat parannusta tulevaisuudessa. He halusivat esimerkiksi enemmän roskiksia lähiöihin ja sujuvampaa palveluasiointia rollaattorin kanssa.

”Vaikka puhe harvemmin johti tulevaisuuteen, ihmisten innostus ja voimaantuminen oli mieletöntä”, Lehto sanoo.

Kokeilevia työpajoja ympäri maata

Kun Diakonissalaitos ja Lehto pääsivät Sitran tuella käynnistämään Kohti ihmisarvoista tulevaisuusvaltaa -hankkeen viime vuoden syksyllä, tavoite oli kirkastunut: enemmän kuin tulevaisuuskuvia haavoittuvassa asemassa olevilta ja erityistä tukea tarvitsevilta ihmisiltä, tarvittiin toimivia keinoja kysellä niitä heiltä.

Tätä varten hankkeeseen palkattiin tulevaisuusasiantuntija Kati Lehtiö.

”En voinut olla hakematta, sillä pidän tätä uraauurtavana työnä. Valmista menetelmäpakkia ei ollut hyllyssä. Piti edetä luovasti ja katsoa, mitä syntyy”, Lehtiö kertoo.

Ensin Lehtiö teki kartoitustyötä. Diakonissalaitoksen asiantuntijat neuvoivat, mitä pitää tietää, kun järjestää pajoja vammaisille, päihteistä riippuvaisille henkilöille ja muille haavoittuville ihmisryhmille.

Sitten Lehto ja Lehtiö alkoivat yhdessä järjestää kokeilevia tulevaisuustyöpajoja Rinnekotien – Diakonissalaitoksen yhteiskunnallisen yrityksen – eri yksiköissä ympäri Suomea.

Yksiköiden henkilökunnalta he saivat käytännön vinkkejä: Tulevaisuuspajan pituus ja tauotus mietittiin etukäteen yhdessä. Keskusteluiden rinnalle tarvittiin välineitä, kuten kuva- ja sanakortteja. Keskustelua tehtiin näkyväksi kirjaamalla sen kulkua isolle luentotaululehtiölle.

Metaforat menivät ohi, konkretia osui

Jotta uutta syntyisi, Lehto ja Lehtiö kokeilivat aluksi ennakkoluulottomasti kaikenlaista. Yhteiskehittämisen hengessä osallistujille kerrottiin, että kyseessä on kokeilu.

”Olimme liiankin innoissamme, mikä tietenkin on myös hyvä asia”, Lehto sanoo.

Kehitysvammaisille suunnatuissa työpajoissa Lehto oli jo menossa ostamaan siemeniä, joista kasvaisi tulevaisuuskukkia, ja Lehtiö editoi hotellihuoneessa videoita siitä, kuinka siemenestä kasvaa puu.

”Joillain kehitysvammaisilla on vaikea hahmottaa ajan kulumista, joten koetimme havainnollistaa sitä siemenen kasvun kautta. Pian kuitenkin huomasimme, että metaforien sijaan tulevaisuutta kannatti lähestyä mahdollisimman konkreettisesti”, Lehtiö kertoo.

Oivaksi ideaksi kaikissa pajoissa osoittautuivat virittelymenetelmät: aluksi osallistujia autetaan siirtymään ajatuksissaan omassa elämässään 5–10 vuoden päähän ja miettimään toiveitaan.

“

”Havaitsimme, että kun ihminen käy ensin henkilökohtaisessa tulevaisuudessa, siitä avautuu helpommin näkymä koko Suomen tulevaisuuteen.”

Kati Lehtiö

”Havaitsimme, että kun ihminen käy ensin henkilökohtaisessa tulevaisuudessa, siitä avautuu helpommin näkymä koko Suomen tulevaisuuteen”, Lehtiö sanoo.

Vähitellen alkoi muodostua toimivia käytäntöjä.

Osallistujien annettiin kertoa nykyhetken haasteistaan, koska vasta sen jälkeen moni malttoi katsoa tulevaisuuteen. Nykyisyyden huolia myös voitiin käyttää lähtöalustana toivotuille tulevaisuuskuville.

Keskustelua päästiin laajentamaan omasta elinpiiristä yhteiskunnallisemmaksi, kun pajoissa otettiin käyttöön Lehtiön tekemiä kuvakortteja asioista, jotka edustavat toivottua tulevaisuutta.

Korteissa on kuva ja teksti. Esimerkiksi: luonto, lemmikki, hiilijalanjälki, metsä, ilmasto, meri, esteettömyys, koti, turvallisuus, rauha, rakkaus, velka, rikos, sota, avaruus…

”Ensin meillä oli pelkkiä tekstilappuja. Ihmisillä kuitenkin usein oli haasteita keskittymisen, hahmottamisen, muistamisen tai lukemisen kanssa, joten siksi kokeilimme kuvallisia kortteja”, Lehtiö kertoo.

”Korteilla on huikea vaikutus. Ilman niitä ihmiset nostavat ongelmiaan nykyisyydessä, mutta korttien avulla he luontevasti siirtyvät puhumaan toivotusta tulevaisuudesta ja koko Suomesta”, Lehto sanoo.

Osallistujat innostuivat ja sitoutuivat tulevaisuustyöhön. Esimerkiksi Tampereella korvaushoitoyksikön vertaiset vastasivat suureksi osaksi itse oman menetelmänsä kehittämisestä. He myös haastoivat sellaisiakin kävijöitä pohtimaan hyvää tulevaisuutta, jotka tulivat vain nopeasti hakemaan korvaushoitoannoksensa.

Tietoa oman toiminnan suuntaamiseen

Diakonissalaitoksen hankkeen päätavoite on uudenlainen malli siitä, miten pitää tulevaisuustyöpajoja ihmisille, joiden on eri syistä vaikea keskittyä tai muuten osallistua ryhmätyöskentelyyn tai tulevaisuuden ajatteluun. Nämä materiaalit Lehdon ja Lehtiön on määrä saada toukokuussa julki ja vapaaseen jakoon kaikille kiinnostuneille.

Materiaaleihin sisältyy myös kuvakortit, joko netistä tulostettuina tai mahdollisuuksien mukaan ihan painettuina kortteina.

Varma käyttökohde on Diakonissalaitos itse. Diakonissalaitoksen ja Rinnekotien työntekijät järjestävät tulevaisuuspajoja asiakkailleen ja kävijöilleen. Pajat voimaannuttavat ajattelemaan nykyhetken ongelmia kauemmas.

Samalla Diakonissalaitos kerää tietoa, jonka avulla se voi suunnata toimintaansa ja jota se edelleen tiedottaa muulle yhteiskunnalle.

Jo hankkeen aikana tietoa kertyi paljon.

“

”Kaikissa hankkeen pajoissa luonto nousi voimakkaasti toivottuun tulevaisuuteen. Metsät, puhtaat vesistöt ja mahdollisuus ulkoiluun olivat kaikille osallistujille tärkeitä samoin kuin ihmisarvon toteutuminen kaikkien ihmisten osalta.”

Maiju Lehto

Opioidikorvaushoidossa olevien työpajoissa nousi huoli huumeongelman kasvusta ja yhteiskuntarauhan rikkoutumisesta, mikäli kehitys jatkuu urillaan.

”Pajaan osallistuneita harmitti se, että poliitikot eivät salli käyttöhuoneita, vaikka THL:n tutkijat ja valtaosa kansasta puoltaa niitä”, Lehto ja Lehtiö kertovat.

Erityisen huolissaan oltiin huumeidenkäyttäjän leiman pysyvyydestä: stigma vaikuttaa kohteluun lääkärillä ja muihinkin palveluihin sekä voi näin lisätä syrjäytymistä, väkivaltaa ja huumekuolemia.

Korvaushoidon asiakkaiden toiveiden Suomessa 2040 kokemusosaamista hyödynnetään laajasti, riippuvuudesta toipuu entistä nopeammin yksilöllisen ja katkeamattoman tuen avulla ja ihmiset ottavat vastuuta yhteiskunnan ilmapiiristä ja ilmastosta.

Vammaispalveluiden asiakkaat toivoivat tulevaisuuden Suomelta lisää yhteisöllisyyttä, ystävällisyyttä ja hyviä käytöstapoja sekä myös puhdasta luontoa ja mahdollisuutta seurata urheilua esteettömästi.

”Kaikissa hankkeen pajoissa luonto nousi voimakkaasti toivottuun tulevaisuuteen. Metsät, puhtaat vesistöt ja mahdollisuus ulkoiluun olivat kaikille osallistujille tärkeitä samoin kuin ihmisarvon toteutuminen kaikkien ihmisten osalta”, Lehto kertoo.

”Pajassa oli tosi hyvä henki”

Rinnekodit järjestää sekä kuntouttavaa että haittoja vähentävää opioidikorvaushoitoa. Korvaushoitoon kuuluu olennaisena osana muun muassa psykososiaalista tukea, vertaistukea ja palvelunohjausta. Tavoitteena on joko asiakkaan kokonaisvaltainen kuntoutuminen ja päihteettömyys tai päihteiden käytöstä johtuvien haittojen vähentäminen.

Yksi opioidikorvaushoidossa olevien asiakkaiden työpajoihin osallistuneista on 45-vuotias Heikki. Hän antaa haastattelun kokemuksistaan samassa opioidikorvaushoitoyksikön ryhmätilassa, jossa Lehto ja Lehtiö aiemmin vetivät noin kymmenelle hengelle ensin tulevaisuuspajan ja myöhemmin purkutilaisuuden.

”Pajassa oli tosi hyvä henki. Meillä kyllä on ylipäätään hyvä ryhmä. Minun lisäkseni monella muullakin on ajatuksia tulevaisuudesta siinä missä toisissa porukoissa jengi elää nakit silmillä nykyisyydessä. Meidän ryhmässä minä ja moni muukin haluaa kokonaan eroon korvaushoitolääkkeistä”, Heikki kertoo.

Paja alkoi aamiaisella, jonka jälkeen keskusteltiin pari tuntia, ja lopuksi tarjottiin vielä lounaskin.

”Pajan vetäjät pitivät homman hyvin hyppysissään ja puuttuivat oikeisiin asioihin. He ohjasivat, ja me laskettiin tulemaan suusta ajatuksia. Ympärillä tutut tyypit, ja kaikkea sai rauhassa funtsata. Kun ajatushautomo alkoi pyöriä, se meni todella nätisti.”

Tulevaisuuspajassa käytettiin sana-kuva-kortteja. Ne oli jaettu viiteen pisteeseen ympäri huonetta, ja osallistujat saivat valita kaksi tunteita herättävää korttia.

Keskustelua käytiin paljon muun muassa tekoälystä, luonnosta ja henkilökohtaisista tuntemuksista.

Tekoälyn nähtiin yleistyvän ja tulevan alati inhimillisemmäksi. Siinä nähtiin vaaroja, mutta silti enemmän hyötyä kuin haittaa.

”Luonnosta olimme äärimmäisen huolestuneita. Sen tilaa jokainen voisi henkilökohtaisella tasolla auttaa. Nyt uimme muovissa ja metsää vain kaadetaan kaikkialla maailmassa.”

Tulevaisuuskuvissa otettiin lähtökohdaksi tämän päivän katuelämä ja siitä alettiin miettiä hyvää ja huonoa tulevaisuutta 20 vuoden päähän. Nykyisyys nähtiin synkäksi ja tulevaisuus synkemmäksi, jos toimet ja asenteet eivät muutu.

”Ennen kadulla oli moraalisempaa. Diilerit eivät myyneet kamaa, mitä eivät olisi itse kokeilleet. Kama oli puhtaampaa, aine luvattua. Nykyään kauppaa käydään netissä anonyymisti, eikä myyjä vastaa mistään. Niinpä jengi aloittaa nuorempana kovien aineiden käytön. Korvaushoidossakin lähinnä jaellaan lääkkeitä, usein aika kaavamaisesti”, Heikki kertoo.

“

Kaikilta ihmisiltä on mahdotonta kysyä, mutta vähemmistöryhmien ääni pitää saada kuuluviin. Tulevaisuuspaja oli poikkeuksellisen hyvä kokeilu.

Heikki

Positiivisessa tulevaisuudessa ihmiset arvostaisivat luontoa ja kaadettujen tilalle istutettaisiin aina uusia puita. Heikki toivoisi, että tulevaisuudessa korvaushoidossa järjestettäisiin lääkejakelun ohella nykyistä enemmän kuntoon ihmisen muuta elämää, kuten hammashoitoa ja työllisyyttä. Lääkkeiden jakelukin olisi nykyistä joustavampaa: asiakas saisi itse vaikuttaa lääkeannoksen pienentämisen rytmiin ja mitoitukseen, ja annoksen saisi tilanteen niin vaatiessa toisen kaupungin hoitopisteessä.

”Jossain vaiheessa toivottavasti huomataan, että emme tarvitse sääntöjä sääntöjen perään. Simppelit asiat voi hoitaa kuntoon maalaisjärjellä ja hyvällä tahdolla”, Heikki sanoo

Tulevaisuusvallan osalta Heikki toivoo, että löytyisi jokin vastuullinen taho, joka huolehtisi, että myös syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten näkemykset tulevat huomioiduiksi.

”Kaikilta ihmisiltä on mahdotonta kysyä, mutta vähemmistöryhmien ääni pitää saada kuuluviin. Tulevaisuuspaja oli poikkeuksellisen hyvä kokeilu, en ole vastaavaan törmännyt muualla. Meitä kuultiin ja viestiä jopa laitettiin eteenpäin. Toivon, että tämä Sitran juttu kantaa hedelmää ja siinä päästään pitkälle.”

Diakonissalaitos järjestää Kohti ihmisarvoista tulevaisuusvaltaa -hankkeen loppuwebinaarin 8.5. Webinaarissa kerrotaan hankkeesta ja kuullaan tulevaisuustyöpajoihin osallistuneiden asiakkaiden ja työntekijöiden kokemuksia.