Johanna Buchert: Suomen pitää yhdistää kestävä metsätalous ja metsien monimuotoisuuden vaaliminen

Yli kolme neljäsosaa Suomen maapinta-alasta on metsien peitossa, ja kolmannes Suomen uhanalaisista lajeista elää metsissä. Luonnon monimuotoisuutta on vahvistettava, jotta voimme saavuttaa kansalliset ja globaalit tavoitteet luontokadon pysäyttämiseksi.

Samaan aikaan tilanne on se, että puuhun ja metsiin perustuvan teollisuuden ja tuotannon eli metsäbiotalouden rooli on merkittävä Suomen kansantaloudessa ja tavoitellussa siirtymässä pois fossiilitaloudesta. Siksi meidän on haettava harmonista yhteiseloa metsien monimuotoisuus- ja metsäbiotaloustavoitteiden välillä. Tutkimuksella, seurantatietojen kehittämisellä ja paikkatiedon hallinnalla on tässä tärkeä rooli.

Useat monimuotoisuudelle tärkeät rakennepiirteet, kuten laho- ja lehtipuun määrät, ovat kehittyneet suotuisasti.

Suomen metsävaroista on kerätty tietoa valtakunnan metsien inventoinnissa (VMI) jo sadan vuoden ajan, ja Suomen puuvarat tunnetaan erinomaisen hyvin. Luonnonvarakeskuksen (Luke) toteuttamassa VMI:ssä mitataan useita monimuotoisuuteen vaikuttavia muuttujia. VMI:n mukaan useat monimuotoisuudelle tärkeät rakennepiirteet, kuten laho- ja lehtipuun määrät, ovat kehittyneet suotuisasti Etelä-Suomessa 2000-luvulla.

Metsien uudistusaloilla luonnonhoidon taso ei kuitenkaan suosituksista huolimatta ole 2000-luvun alusta lähtien parantunut. VMI:ssä ja muissa tutkimushankkeissa kehitetään jatkuvasti monimuotoisuuden havainnointia ja mittarointia. Odotettavissa on, että käynnissä olevasta koko Suomen kattavasta metsän aluskasvien inventoinnista johdetaan uusia monimuotoisuusindikaattoreita osaksi VMI:tä.

Nykyisen VMI:n sekä eliölajien ja luontotyyppien uhanalaisuusarviointiraporttien lisäksi tarvitsemme tilastolliseen otantaan perustuvaa, entistä tarkempaa luonnon monimuotoisuuden seurantaa. Se on kallista ja työvoimavaltaista, mutta ainoastaan tutkimustiedon ja selkeiden, eri ympäristöihin soveltuvien mittareiden avulla voidaan arvioida ja ennustaa erilaisten toimenpiteiden vaikutuksia. Tarvitsemme myös parempaa ymmärrystä eri lajien yhteiselosta ja siitä, miten eri toimenpiteet vaikuttavat lajien välisiin vuorovaikutuksiin.

Sekapuustoisuus vähentää usein myös tuhoriskejä.

Yksi tehokas keino luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi on talousmetsien luonnonhoidon vahvistaminen suojeltujen metsien verkoston lisänä. Sekametsien ja vanhojen, järeiden lehtipuiden lisääminen edistää monimuotoisuutta ja eri puulajeista riippuvaisen eliöstön menestymistä talousmetsissä. Sekapuustoisuus vähentää usein myös tuhoriskejä. Metsäalueiden suojelun ja lahopuun jättämisen lisäksi uhanalaisten lajien suojeleminen saattaa vaatia täydentäviä menetelmiä. Tarvitsemme myös uudentyyppisiä työkaluja ja rahoitusmalleja, jotka huomioivat nykyistä paremmin luontoarvoja ja pystyvät näin ohjaamaan metsänomistajia luonnonhoidon täsmätoimenpiteissä. Metsänomistajien tiedon ja osaamisen lisääminen luo hyvän pohjan vapaaehtoiseen metsien monimuotoisuuden turvaamiseen. Tarvetta on myös tunnistaa nykyistä paremmin avainbiotooppeja, jotta erityisen tärkeitä luontokohteita pystytään säilyttämään.

Meidän on pystyttävä yhdistämään luonnon hyvinvointi ja ekosysteemipalveluiden turvaaminen sekä resurssitehokas ja kestävä raaka-aineen kasvattaminen.

Viimeisimmän tutkimustiedon tehokas välittyminen metsähoitosuosituksiin on tärkeä vaikutuskanava. Tapio uudistaa metsänhoidon suositusten ekologisen kestävyyden ohjeita vuosien 2022–2024 aikana. Luke on tukenut tätä työtä laatimalla talousmetsien luonnonhoidon toimenpiteiden ekologisista vaikutuksista synteesiraportin. Luke on mukana myös luonnonhoidon laadunseurannan kehittämistyössä. Lisäksi EU:n komissio on julkaisemassa luonnonläheisemmän metsänhoidon vapaaehtoiset yleissuositukset, joita olisi hyvä edelleen täsmentää kansallisella tasolla.

Metsäbiotalous on tärkeää Suomen kansantalouden kannalta, ja siksi meidän on pystyttävä yhdistämään luonnon hyvinvointi ja ekosysteemipalveluiden turvaaminen sekä resurssitehokas ja kestävä raaka-aineen kasvattaminen.

Parhaimmillaan meillä on kattava ja kytkeytynyt luonnon monimuotoisuutta edistävä suojelualueiden ja talousmetsien luontokohteiden verkosto – ja intensiivisempää metsänkasvatusta muilla alueilla, jolloin metsäbiotalouden tarvitsema puuntuotanto voidaan ylläpitää. Tämän varmistamiseksi tarvitsemme yhteensovittavaa ja mahdollistavaa otetta, jossa tunnustetaan metsäbiotalouden ja luonnon monimuotoisuuden tärkeys Suomelle. Vain kansallisia voimavaroja yhdistämällä pystymme hoitamaan vastuumme globaaleista haasteista.

TkT, prof. Johanna Buchert on toiminut Luonnonvarakeskuksen (Luke) pääjohtajana vuodesta 2018 alkaen. Sitä ennen Buchert on toiminut tutkimusylijohtajana Lukessa sekä erilaisissa tutkimuksen ja johtamisen tehtävissä VTT:llä.

Kirjoitus on osa Sitran Luonto turvaa taloutemme -muistiota, joka avaa luonnon ja luontopääoman merkitystä taloudelle ja yhteiskunnalle.