sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Tietoyhteiskunnan aikakaudelle siirtymistä varten meidän on sitouduttava entistä vahvemmin tietämykseen kehityksen lähteenä ja tarkistettava käsitystämme kasvusta.
Riskisijoittajana suhtaudun tulevaisuuteen optimistisesti. Sijoittaminen olisi pessimistinä vaikeaa, sillä kaikkien mahdollisten startup-yritysten epäonnistumiseen johtavien tekijöiden miettiminen lamaannuttaisi helposti sijoitusaikeet. Optimismini ulottuu kuitenkin pelkkää ammattiani pidemmälle. Kyseessä on myös perusteellinen usko kehityksen mahdollisuuteen.
Terveydenhuollon, rokotusten ja antibioottien huomattava kehittyminen on yksi teollisen aikakauden tärkeimmistä saavutuksista. Teollisella aikakaudella syntyi kuitenkin myös uusia ongelmia, joista ilmastonmuutos on todennäköisesti suurin ja kiireellisin. Suhtaudun luottavaisesti siihen, että hankkimalla tarpeeksi tietoa keksimme keinot selvitä tästä haasteesta. Esimerkiksi puhtaan energian tai sähköajoneuvojen parissa riskipääoman turvin toimivilla startup-yrityksillä voi olla ja tulee olemaan oma osansa tämän tietämyksen muuntamisessa konkreettisiksi ratkaisuiksi.
Niin paljon kuin uskonkin startup-yrityksiin ja markkinoihin, ne eivät voi ratkaista kaikkia ongelmia, koska tiettyjä ihmisten huomiota eniten kaipaavia ongelmia ei voida hinnoitella. Ajatellaanpa esimerkiksi todellista pitkän hännän ilmiötä, kuten komeetan osumista maahan. Kyseessä on niin harvinainen ilmiö, että markkinoita tai hintoja ei voi muodostua ohjaamaan sitä, miten paljon ihmiskunnan olisi kiinnitettävä huomiota tällaisten komeettojen etsimiseen ja sen selvittämiseen, mitä meidän olisi tehtävä, jos komeetan havaittaisiin olevan törmäyskurssilla maahan nähden.
Itse asiassa tilanne on vielä pahempi. Koska kasvun luonne ja suhde kehitykseen on ymmärretty perusteellisella tavalla väärin, suuri osa pääomista (ja huomiosta) kohdistetaan nykyisin yrityksiin ja järjestelmiin, joiden vuoksi kiinnitämme todennäköisesti vähemmän huomiota tällaisiin ongelmiin.
Ihmiskunnalla on kuitenkin mahdollisuus siirtyä teolliselta aikakaudelta tietoyhteiskunnan aikakaudelle digitaaliteknologian ainutlaatuisten ominaisuuksien eli marginaalikustannusten puuttumisen ja universaaliuden ansiosta.
Ihmiskunnalla on kuitenkin mahdollisuus siirtyä teolliselta aikakaudelta tietoyhteiskunnan aikakaudelle digitaaliteknologian ainutlaatuisten ominaisuuksien eli marginaalikustannusten puuttumisen ja universaaliuden ansiosta. Ne erottavat digitaaliteknologian täydellisesti ja radikaalisti sitä edeltäneestä analogisesta teknologiasta, jolle teollinen aikakausi perustui.
Marginaalikustannusten puuttumisen vuoksi järjestelmät voivat kasvaa räjähdysmäisesti, minkä seurauksena voimaan astuvat tulosten potenssilait: Youtuben katsotuinta videota on katsottu miljardeja kertoja, mikä on moninkertaisesti enemmän kuin katselukertojen keskiarvo (tavallisessa jakaumassa ääripäät ovat paljon lähempänä keskiarvoa). Marginaalikustannusten puuttuminen tarkoittaa myös sitä, että meidän olisi tarjottava järjestelmät koko maailman saataville. Yhteiskunta kärsisi ihmisten sulkemisesta maailman tietämyksen (jonka voimme tarjota heille ilman marginaalikustannuksia) ulkopuolelle.
Universaalius tarkoittaa tietokoneiden kykyä laskea kaikki, mikä on ylipäänsä mahdollista laskea. Suuressa osassa ihmisten nykyisestä toiminnasta on kyse laskutoimituksista. Esimerkiksi lääketieteen termi diagnoosi on peräisin kreikan kielestä ja tarkoittaa erottamista ja erilleen asettamista. Kyseessä on laskutoimitus, jossa määritellään mahdollisten sairauksien todennäköisyydet oireiden ja testien tulosten perusteella. Koska kyseessä on laskutoimitus, tiedämme, että digitaalinen kone voi suorittaa sen. Laskennan universaaliuden voima paljastuu, kun alamme analysoida ihmisten toimintaa tältä näkökannalta.
Kun olemme rakentaneet lääketieteellisiä diagnooseja laativan tietokoneen, voimme tarjota diagnooseja ilmaiseksi!
Vielä poikkeuksellisempaa on kuitenkin se, että voimme nauttia universaaliudesta ilman marginaalikustannuksia. Kun olemme rakentaneet lääketieteellisiä diagnooseja laativan tietokoneen, voimme tarjota diagnooseja ilmaiseksi! Kaikkien diagnoosia tarvitsevien olisikin saatava sellainen. Tietoyhteiskunnan aikakaudella tämä on täysin mahdollista.
Sen saavuttaminen edellyttää kuitenkin dramaattisesti erilaista tapaa mitata kasvua kuin teollisella aikakaudella. Teollista vallankumousta seurannut niukkuustekijä oli tuottavan pääoman eli välineiden, rakennusten ja liikenneinfrastruktuurin kehittäminen. BKT:stä tuli vallitseva taloudellisen toiminnan mittari ja BKT:stä asukasta kohti tuli tapamme mitata kehitystä. Suhteellisen vapaat markkinat yhdistettyinä yritystoimintaan – myös riskipääoman tukemiin startup-yrityksiin – osoittautuivat hämmästyttävän toimivaksi tavaksi kerryttää tuottavaa pääomaa ja kasvattaa BKT:tä ja BKT:tä asukasta kohti.
Pidämme yhä kiinni BKT:n asemasta mittaustapanamme. Tyrmistymme, jos BKT kasvaa hitaammin kuin haluaisimme, ja raavimme päitämme ihmetellessämme, miksi BKT:nä asukasta kohti mitattu tuottavuus vaikuttaa polkevan paikallaan. Samaan aikaan jätämme kuitenkin huomioimatta talouden materiasta irtaantumisen, joka tapahtuu siirtyessämme tietoyhteiskunnan aikakaudelle. Siitä käy esimerkiksi siirtyminen Encyclopedia Britannica ‑tietosanakirjasta Wikipediaan. Tietosanakirjat ovat kalliita, ja ihmiset ansaitsivat elantonsa valmistamalla, myymällä ja jopa kuljettamalla niitä. Wikipedia on sitä vastoin ilmainen. Hyvin harva tienaa elantonsa Wikipedian avulla, vaikka yhtäkkiä koko maailman saatavilla on valtava inhimillisen tietämyksen aarreaitta. Edut ovat valtavia, mutta ne eivät näy lainkaan BKT:ssä.
BKT:n lisäksi olemme takertuneet toiseen teollisen aikakauden mittariin, joka on yritysten arvo osakemarkkinoilla. Siksi innostumme Facebookin kaltaisista yrityksistä, jotka nauttivat valtavasta arvostuksesta osakemarkkinoilla. Facebookin arvo kuitenkin kasvaa sen myötä mitä enemmän ihmisten huomiota Facebook saa, sillä se voi myydä tätä huomiota edelleen mainostajille.
Miten voimme siirtyä tietoyhteiskunnan aikakauteen?
Sen sijaan, että ajattelemme pääoman niukkuutta ja suhtaudumme pakkomielteisesti BKT:hen ja osakemarkkinoihin, meidän olisi kohdistettava ajatuksiamme ihmisten huomion niukkuuteen. Meidän on mahdollistettava tämän huomion nykyistä paljon vapaampi kohdentaminen. Voimme tehdä niin vahvistamalla kolmea vapautta, jotka ovat taloudellinen vapaus, tietojen vapaus ja psykologinen vapaus.
Taloudellinen vapaus on lähestulkoon synonyymi yleisen perustulon kanssa.
Taloudellinen vapaus on lähestulkoon synonyymi yleisen perustulon kanssa. Riskisijoittajana ajattelen perustuloa toisinaan lähteenä, joka tuottaa rahaa kaikille. Sen sijaan, että meidän olisi myytävä työvoimaamme toimeentuloamme varten, voisimme kohdistaa aikamme sopiviksi katsomiimme asioihin, kuten esimerkiksi yritystoimintaan.
Tietojen vapaudessa on kyse siitä, kuka hallitsee tietoja ja laskentaa maailmassa. Nykyisin suuri osa siitä on keskittynyt muutamiin suuriin yhtiöihin. Näillä yhtiöillä on niin vahva markkina-asema, että ne voivat periä vuokraa. Se on huono asia lähitulevaisuuden tulosten ja vielä huonompi asia pitkän aikavälin innovoinnin kannalta. Tarvitsemme teollisen aikakauden kilpailurajoitusten sijaan uutta lainsäädäntöä, jossa loppukäyttäjille annetaan paljon laajemmat oikeudet laitteidensa tietoihin ja laskutoimituksiin.
Psykologisessa vapaudessa on puolestaan kyse inhimillisestä kyvystämme hallita itse huomiotamme maailmassa, jossa on ylitsevuotavan paljon tietoa. Aivomme eivät ole kehittyneet tällaisessa ympäristössä, minkä vuoksi alemmalla tasolla olevat järjestelmämme voivat kaapata huomiomme. Se saa monia eri muotoja, joita ovat esimerkiksi Twitter-, Facebook- tai Instagram-syötteidemme jatkuva päivittäminen tai muille huutaminen verkossa käyttämällä vain isoja kirjaimia. Psykologinen vapaus voidaan saavuttaa eri tavoin, kuten esimerkiksi hengittämisen ja meditoinnin avulla.
Voimme halutessamme siirtyä proaktiivisesti teolliselta aikakaudelta tietoyhteiskunnan aikakaudelle. Jotta voimme tehdä niin, meidän on muistettava, että kaikki kehitys on seurausta tietämyksen lisääntymisestä ja että tietämyksen lisääntyminen edellyttää huomiomme kohdistamista oikeasti tärkeisiin asioihin.
Artikkelit
Tästä lisää.