Kiertotalouden arktiset osaajat

Huhtikuun lopun kevättuuli puhaltaa napapiirin suunnasta ja tuo tullessaan näille leveysasteille tyypillisen muistutuksen takatalven mahdollisuudesta. Kuuden sekuntimetrin tuuli saa nolla-asteisen kevätkelin tuntumaan kipakalta talvelta. Perämeren pohjukassa jäätä on vielä miltei metri. Pari jäänmurtajaa ryskyttää sitä rikki, jotta satamiin suuntaava rahtiliikenne sujuisi.

Perämeren puhuri yltyy silloin tällöin navakoiksi puuskiksi ja kerää pyryn pyörteisiin pölyä jättiläismäisen Tornion terästehtaan varjoista. Ferrokromin valaminen taivasalla, siihen liittyvät maansiirtotyöt ja kuonan käsittely luovat jäisen meren rantamaisemaan lukuisia harmaan sävyjä.

Sinisen nosto-oven takana kerrostalon kokoiseen halliin kätkeytyy edistyksellinen kiertotalouden prosessi. Se säästää neitseellisiä luonnonvaroja satojatuhansia tonneja joka vuosi pelkästään täällä pohjolan perukoilla. Oven takana Tuomo Könönen ropistelee ämpärin pohjalle kuljetinhihnalta kourallisen karkeaa kivimurskaa. Prosessimies Könönen on ensimmäinen ratas siinä koneistossa, joka tekee ferrokromitehtaan kuonasta laatumerkittyä maanrakennustuotetta talon- ja tienrakentajille myytäväksi. Pihalla murskekasat ovat käypää myyntitavaraa, eivät vain epämääräisiä mustia läjiä. 

Lappilaistaloissa on kiertotalouspohjat

Könösen ämpärin pohjalla mustanpuhuvan murskan seassa kimmeltää hopean sävyissä pieniä kimpaleita ferrokromia – tuota ruostumattoman teräkseen tarvittavaa alkuainetta, joka juuri tekee teräksestä ruostumattoman. Läheiseltä Elijärven kaivokselta alun perin kaivettu kromi on yksi syy siihen, miksi harvaan asutulla Peräpohjolan alueella on kasvamassa yksi maailman edistyksellisimmistä kiertotalouden osaamiskeskuksista.

Tapojärvi on kuonaan liittyvän teollisen symbioosin ytimessä. Se hoitaa osan Outokummun omistaman ja tarjoaa siten kiertotalouden uusia työpaikkoja – kuten prosessimies Könösen hommia – ja on osa uudenlaista terästehtaan ympärille kietoutunutta kiertotalouden ekosysteemiä. Toisessa kohdassa prosessia syntynyttä korvaamaan raskasta polttoöljyä ja kolmannessa hyödynnetään biovoimalaitoksen tuhkaa kaivoskuilujen täytöissä.

Kiertotalousratkaisuissa liikkuvien materiaalien määrät ovat vaikuttavia. Pelkästään kuonaperäisiä maanrakennustuotteita valmistuu jopa yli miljoona tonnia vuodessa – miltei 24 000 rekkalastillista. ”Varmaan jokaisen talon pohjassa Torniossa on niitä aineita”, Unhola liioittelee naurahtaen. OKTO-murske on tienrakentajien joukossa haluttua tavaraa – se on kovempaa kuin muut kiviainekset ja kestää siten paremmin pohjolan talvissa tarvittavien nastarenkaiden kulutusta.

Osaaminen leviää lähettiläiden avulla

Vaikka kymmenet tuhannet rekka-autot ja tienrakentajien innostus kuvaavat kuonatuotteiden suurta suosiota, ne kertovat tarinaa vain yhdestä esimerkistä. Muissa teollisissa symbiooseissa Kemi-Tornion alueella ollaan vasta matkan alussa. ”Niihin osallistuu vasta noin kymmenen prosenttia toimijoista. Miksi kaikki eivät tekisi näin?” kysyy ohjelmapäällikkö Kari Poikela kehittämisyhtiö Digipolis Oy:stä, joka Sitran tuella on luomassa kiertotalouden osaamiskeskusta Kemin-Tornion alueelle. Työ on yksi Sitran julkaiseman, avainhankkeista.

”Tavoitteena on yhden luukun periaate: Jos yritystä kiinnostaa kiertotalouden mukainen toiminta, me voisimme ohjata lisätiedon pariin. Tavoitteena on, että teollisen kiertotalouden puolella pystyisimme vastaamaan tai ottamaan selvää ratkaisusta kohtuullisessa ajassa asiasta kuin asiasta”, Poikela hahmottelee.

Kiertotalouden johtava asiantuntija Nani Pajunen Sitrasta toteaa, että Kemi-Tornion alueella on tunnistettu, miten luodaan kiertotalouden edellytyksenä olevaa verkostoa: ”Tämä on täysin kiinni ihmisistä. Valitaan eräänlaiset lähettiläät kunnista, yrityksistä, lupaviranomaisista. He ovat avaintoimijoita ja mahdollistajia, jotka voivat edistää kiertotaloutta. Syntynyttä osaamista pitää pystyä hyödyntämään laajemmin.”

Kiertotaloudella on mahdollisuus nousta seuraavien kahden vuoden aikana arktisilla alueilla valokeilaan. Se sopii yhdeksi keinoksi, joilla Arktisen neuvoston puheenjohtajakaudella YK:n kestävän kehityksen (Agenda 2030) tavoitteita. Kemi-Tornion kiertotalouden edistämisen konseptia onkin tarkoitus kokeilla myös Pohjois-Ruotsissa sekä Pohjois-Norjassa.

Sorasta tuli harvinaisuus

Ritiläportaiden, spiraalimaisten hienokromin erottimien ja liejupumpuilta näyttävien prosessivesipumppujen seasta prosessimies Könönen poikkeaa näytteenottokierroksella hallin nurkkaan rakennettuun erilliseen huoneeseen. Siellä Mikko Näätsaari tutkii Tuomon keräämiä näytteitä kuonarikastamon prosessin eri vaiheista. Täällä selviää muun muassa, onko terästuotantoon palautuva kromi tarpeeksi puhdasta.

“

”Tämä on tuote, ei jäte. Tämä on iskostettu meille päähän.”

Muutaman kymmenen kilometrin päässä naapurikaupunki Kemissä asia on varsin tuttu. Kemin Ajotilaus Oy:n liikenteenharjoittaja Hannu Koivuniemi kippaa kuorma-auton lavallisen kuonaperäistä maanrakennusainetta pian valmistuvan uuden myymälärakennuksen pihan pohjaksi. Tummanpuhuva kasa leviää keväisten lumihankien kontrastiksi.

“

”Kuormia haetaan Tornion-tehtaalta viikoittain, kesällä joka päivä.”

Työmaata seuraamaan tullut Kemin kaupungin katujen rakennuksesta vastaava työmaainsinööri Jyrki Happonen kertoo siitä perustavanlaatuisesta muutoksesta, mikä maanrakennusaineiden käytössä on tapahtunut: ”En muista, milloin olisin nähnyt työmaillamme käytettävän luonnonsoraa.”

Puhdasta vettä kiertotalouden keinoin

Muutoksen vaikutukset voivat tuntua mahdollisesti Laivakankaalla, Kemin ja Tornion välillä. Matalalta paistava huhtikuun aurinko yrittää pyryn seasta luoda pohjoisten tuulien pieksämille männyille pitkiä varjoja. Valkoinen lumi jää vielä maahan ja kehystää sorakuoppien seinämiä. Täältä, miltei pari kilometriä pitkältä soranottoalueelta, on vuosikymmenien saatossa lähtenyt kymmeniä tuhansia kuormia hiekkaa ja soraa.

Alueen pohjoisosassa maa-aineksia ei juuri ole kaivettu, ja näitä pohjoisten tuulien pieksemien matalien mäntyjen maisemia on esitetty pohjaveden muodostumisen reservialueiksi. Sora- ja moreenipatjat voivat toimia jättimäisinä vedensuodattimina, mikäli niitä ei kaiveta ja kuljeteta pois. Sen saattavat estää muun muassa prosessimies Könösen tarkkojen silmien ohi miltei tauotta kulkeva ferrokromikuonan virta sekä kadunrakentaja Happosen kuonamurskeostot. Niin kauan kuin kiertotalouden symbioosi toimii ja kuonista valmistuvia murskeita vain riittää rakentajille, saavat jääkauden kasaamat maamassat Laivakankaalla jatkaa lepäämistä rauhassa.

Aivan kuin terästehtaan pihalle satanut tuore, neitseellinen valkea lumi muistuttaisi, että tehtaassa sykkii kiertotaloussydän – kuonan rikastamisprosessi. Onko Tuomo Könönen ymmärtänyt, että hän taitaa olla kovan luokan luonnonsuojelija?

”Ei ole ollut paljoa puhetta. Mutta mitä enemmän näistä ymmärtää, sitä enemmän sillä on omalle työlle merkitystä.”